Progressiivinen ALV?

Verokeskustelussa on suhtauduttu epäileväisesti kulutusverojen ja erityisesti ALV:n nostamiseen niiden tasaveroluontoisuuden takia. Tämä epäily onkin ymmärrettävää ja oikeutettua.

Toisaalta näillä veroilla olisi melko helppo kerätä rahaa joilla rahoittaa tulonsiirtoja ja tasata tuloeroja.

Voisiko arvonlisäverosta ja muista kulutusveroista jotenkin tehdä progressiivisia?

Minun mieleeni tulee kaksi tapaa:

Ensinnäkin tietysti ekologinen progressio: selkeästi luonnonvaroja ja ympäristöä vähemmän kuluttavia tuotteita pitäisi verottaa kevyemmin.

Mutta toinen tapa, josta en ole muiden kuullut puhuvan ja josta olisikin kiva kuulla kommetteja:

Nykyään ja varsinkin tulevaisuudessa suurin osa ostoista tehdään sirukorteilla. Mitä jos maksunkortin siru sisältäisi käyttäjän verotiedot ja ALV määräytyisi sen mukaan kassalla? Rikas maksaisi enemmän ALVia, köyhä vähemmän ja käteisostaja ja ulkomaista korttia käyttävä keskiarvo ALVia?

Lov is a… new reactor? Fuk u, Shima!

Loviisassa Fukushiman ydinkatastrofi herättää huolta: kaupunginjohtaja kertoi eilen kaupunginhallituksen jäsenille, että kaikki merkit viittaavat siihen, että seuraavaan hallitusohjelmaan ei saadakaan kirjausta “korvaavan” kapasiteetin rakentamisesta Loviisaan.

Loviisan kuluvan vuoden talousarvion tekstiosassa todettaan, että kaupungin tavoite on tällainen kirjaus saada. Itse pidin alunperinkin kummallisena, että Loviisan talousarviossa lähdetään suoraan esittämään hallitusohjelmakirjauksia.

Nyt Fukushiman jälkeen kaupungin ja Fortumin tavoite on, että ohjelmaan ei tulisi uudelle (“korvaavalle”) hankkeelle kielteistä kirjausta. Tämä lienee myös syy siihen, että demarit ja keskusta kiemurtelevat asian kanssa niin pahasti, eivätkä voi selästi sanoa, että (“korvaavaa”) lisäydinvoimaa ei tule.

Korvaushoidoissahan yleensä annetaan eri ainetta kuin mihin potilas on koukussa. Loviisallekin korvaavaksi kapasiteetiksi kävisi aivan hyvin tuuli ja muut uusiutuvat. Pelkään vain pahoin, että ydinvoimakoukussaan kaupunki ei osaa ajoissa vaatia näitä vaan investoinnit menevät muualle.

Paavo ja Wikiliikkuja

Wikileaksin julkistamien diplomaattisähkeiden sisältö, sikäli kun olen niiitä lukenut, ei ole kauheasti yllättänyt.

Hauskoja ykityiskohtia on toki ollut kuten aikaisemmin mainitsemani yritys järjestää Eric Clapton Pohjois-Koreaan ja raportit Saudi-Arabian salaisesta bilekulttuurista.

Muuten kysymys on ollut lähinnä kohtalaisen yksityiskohtaisesta ja vähemmän ”diplomaattiseen” (!), kohtuu suora puheiseen sävyyn kirjoitetusta uutisanalyysistä kohdemaiden sisäåpolitiikasta, ulkosuhteista ja poliitikoista. Harvassa on näyttänyrt olevan mitään järisyttävää uutta tietoa.

Suomea koskevat sähkeet (joita ei vielä ole julkaistu Wikileaksin sivuilla, mutta vuodettu ainakin Hesarille) eivät tästä poikkea. Vai onko jollekin yllätys, että kokkarit diggaa NATOa samoin kuin demareista Lipponen ja Ahtisaari (&al.),  Tuomioja ja Halonen ei niinkään?  Tai se , että Jenkit diggaa näitä diggareita. So what?

Toki jonkun verran kysymyksiä herättää miksi niin ahkeraan on haluttu käydä raportoimassa juuri Jenkkilähetystössä eikä (Lipposen uhosta hulimatta) ilmeisesti Kiinan keisarikunnan edustustossa. Ja tietysti voidaan miettiä minkä verran kulmakarvojen nostoa liittyy siihen, että henkilö x:n  on tiedetty aikanaan käyneen juttelemassa Neukku- tai Derkkulähetystössä.

Asuessani esiteininä Moskovassa kävin pahimmillaan viikoittain Yhdysvaltain suurlähetystössä katsomassa kapitlistien leffoja, syömässä hampurilaisia ja juomassa oikeaa kokista (ei neuvostoliittolaista lisenssillä tehtyä ruskeaa sokerilientä, joka nyt vaan ei ollut ”the real thig”). Tarjoilut oli hyvät ja ihmiset mukavia, olisin varmaan kertonut kaiken jos joku vaan olisi tajunnut kysyä. Uskoisin, että Helsingin suurlheystössäkin tarjoilut ovat moitteettomat ja seura Amerikkalaiseen tyyliin keskusteluun innoittavaa.

Miksi ei olisi ja miksei siitä nauttisi.. Diplomatia on suhteiden luokista, ylläpitämistä ja tiedonjakamista. Joissain tapauksessä keskustelun ulkopuolinen osapuoli (nyt tnousseessa esimerkissä Venäjä) myös toivoo, että sen käsitykset ja tuntemukset väliteään eteenpäin. Tiedonjakaminen on  strategian ja taktiikan harjoittamisen taidetta: kuinka paljon kerron hyödyttääkseni edustamaani intressiä eniten (itseäni, maatani, vallankumousta tms). Hyöty voi olla jonkinlainen vastapalvelus (äänestämme teidän juttua YKssa), tietoa jostain toisesta asiasta tai vähemmän konkreettista myötäsukaisutta.

Mutta Paavo: ”So what?” oli hyvä vastaus, mutta tämä kiemurtelu päivämääristä ja Kiinan keisareista on vain obfuskaatiota.

Joo, 17.12.2004  (jolloin sähkeen mukaan keskustelu Jenkkilähettilään kanssa olisi käyty) on Brysselissä ollut Euroopan Neuvoston kokous. Siellä on virallisesti päätetty aloittaa jäsynyysneuvottelut Turkin kanssa. Lipponen on ollut aktiivinen Turkki asiassa, varsinkin Suomen puheenjohtajakaudella. Ehkä hän on ollut Brysslissä tapaamassa Verheugenia, joka oli laajentumiskomissaari ja sitten Komission varapuheenjohtaja. Ainakaan hän ei johtanut puhetta eduskunnan täysistunnossa (jossa käsiteltiin hallituksen ulko-ja turvallisuuspoliittista selontekoa).

Vaikealta tuntuu silti uskoa, että Jenkkilähetystön poliittinen attache John Hall olisi valehdellut sähkeessään tavanneensa Lipposen.

 

Persujen skitsofreenista maaseutupolitiikkaa

Kävin lukaisemassa tuon tänään uutisoidun Persujen maaseutuohjelman kokonaisuudessaan. Täytyy sanoa, että aika  sekamelska.

Tuo isoin poliittinen vaatimus ympäristöministeriön lakkauttamisesta on tietysti täysin järjetön ja kielii porukan perimmäisistä asenteista.

Kuten myös nämä: Auto- ja energiaveroja ei saisi korottaa eikä uudisrakentamista ”hankaloittaa kaavamääräyksillä”. ”Suomalaista metsänhoitoa” (tarkoittanee sitä vallalla olevaa versiota?) ”mollaavilta järjestöiltä” on poistettava valtion tuet.

Toisaalta ohjelmassa on mukana yllättävän monia kannatettavia asioita: luomun lisäämistä, GMO-vapautta, valkuais- ja  öljykasviomavaraisuuteen pyrkimistä, kokorajoja kotieläintuotanto yksiköille, toimintaedelletyksiä pienemmille elintarvikejalostajille jne.
Onkin aika hassua ja skitsofreenistä, että toisaalta Persut purnaavat, siitä, että maaseutua ”syyllistetään Itämeren saastuttamisesta”, ja heti perään kuvailevat ihan hyvin juuri niitä toimia, joilla maatalouden ravinnepäästöt vähenisivät: luomu, ravinneomavaraisuus ja kotieläinyksiköiden koon rajoittaminen.

He haluavat hylätä jätevesiasetuksen, mutta kierrättää ravinteet paikallisesti. Minun mielestäni puhdistamoille kertyvien ravinteiden kierrättämisvelvoite pitäisi liittää jätevesiasetukseen.

LOVe IS A… healthy 1 year old!

Onnea Loviisa: uusi uljas kaupunkimme täyttää 1 vuotta 1.1.11!

Ensimmäiseen vuoteen on toki mahtunut kaikenlaista, mutta kuten ihmislastenkin kohdalla, ei kaikkia ekavuoden toilailuja enään jonkin ajan kuluttua onneksi muisteta.

Harjoittelu ei vielä ole tehnyt mestaria, mutta mm. hallintokäytäntöjen osalta on alkukuukausien sekoilun jälkeen nähty edistystä. Talousseurantaan saatiin vuoden loppuun mennessä hyvä malli, seuraavan vuoden aikana sen voi toivoa olevan jo ajantasaistakin.

Vaiheikkaan ja vaikean prosessin jälkeen uutta suomenkielistä koulukeskusta ruvetaan tänä vuonna rakentamaan ja sille on saatu valtionosuus. Siitä ei ehkä tule sellainen kouluarkkitehtuurin helmi ja vetovoimatekijä kuin alkuun uskallettiin haaveilla, mutta suunnitteluprosessi on kuitenkin osallistanut yhteisöä laajasti ja vaikuttaisi siltä, että tämä tulee myös näkymään.

Kaupungille ei saatu ensimmäinen vuoden aikana aikaiseksi maapoliittista ohjelmaa eikä kaavoitussuunnitelmaa, mutta aluerakennemallin valmistelu on käynnissä ja siinä voi havaita jonkinlaista suunnitelmallisuutta, ainakin verrattuna edesmenneiden maalaiskuntien laisez-faire kaavoituspolitiikkaan.

Vaikka yksivuotiaamme on pääpirteittäin terve ei kasvu- ja kehitysennuste ole kuitenkaan yksinomaan hyvä. Tämänhetkiselle kustannusrakenteella Loviisa on kriisikunta vuonna 2014 ja ikärakenteen kehityssuunta on maan keskiarvoa huolestuttavampi.

Kun tieto TVOn ja Fennovoiman ydinvoimaluvista tuli kesken valtuuston kokouksen kesällä oli moni Loviisalaisvaikuttaja lyöty. Moni sanoi avoimesti, ettei mitään suunnitelma B:tä ole harkittu, kaikki munat olivat yhdessä korissa. Edelleen uusi rakennustyömaa Hästholmenilla on se perimmäinen tulevaisuusvisio ehkä enemmistölle kaupungin nykypäättäjiä.

On kuitenkin aivan mahdollista, ettei Suomeen enään rakenneta uutta ydinvoimaa. Voi olla, että jopa kokoomus joutuu hylkäämään ideologisen suhtautumisensa ja myöntämään, ettei nyt luvan saaneiden myllyjenkään sähkölle ole (ainakaan kotimaassa) kysyntää ja demarit joutuvat nielemään sen tosiasian, että raskaan teollisuuden aika meni ja jotkut meistä eivät edes haluaisi olla paperityöläisiä.

1-vuotiaan kaupungin tulevaisuusvision on perustuttava johonkin uuteen. Ei siihen mahtipontisen teolliseen Suomikuvaan jonka juuret  ovat sodissa, sotakorvauksissa ja jälleenrakennuksessa vaan uutta luovaan, elämänlaatua enemmin kuin elintasoa ja monimuotoisuutta ennemmin kuin kansallista yhtenäisyyttä korostavaan yhteiskunnan kuvaan.

Luovassa yhteiskunnassa Loviisan kaltaisella viehettävällä pikkukaupungilla meren äärellä on kaikki edellytykset menestyä. Pelkät maisemat eivät viehettävyyttä kuitenkaan tee. Edellytyksenä on, että tietyt suunnittelukortit pelataan oikein: uskalletaan luottaa elävän kaupunkikeskustan ja omaleimasten kyläkeskittymien verkostoon automarketmallin sijaan, käytetään mielikuvitusta jotta, palvelurakenteen kehittäminen, tehokkuus ja tuottavuus merkitsisivät jotakin muuta kuin tympeitä leikkauslistoja ja palveluiden katoamista, muistetaan, että kulttuuria ei synny, jos sille ei anneta tila ja resursseja, henkisiä ja fyysisiä ja ennen kaikkea suunnitellaan riittävän pitkälle, päätetään millaisen kaupungin haluamme 2031.

Tulevaisuudessa yhä harvemmalle on väliä sillä asuuko työpaikkansa välittömässä fyysisessä läheisyydessä. Helsingin, Pietarin tai Tallinnan sijaan voi ihan hyvin asua vaikka Loviisassa jos kaupunki miellyttää.

Toivottavasti kaksivuotissynttäreillä kaupungin tulevaisuudesta on jo selvempi kuva! Siihen tähtäävää kaupunkilaiskeskustelua, hyvää yhteistyötä ja onnea tälle vuodelle, yhdelle ja jokaiselle!

Oi kuusipuu!

Hain eilen joulukuusen kotiin. Siihen tuli koristeiksi kolmivuotiaani tekemiä pipareita joihin oli tomusokerikuorrutuksella piirretty kirjaimia ja muita muotoja. Hoilasimme puulle myös joululaulun ”Oi kuusipuu” suomeksi ja ruotsiksi.

Pidän tuosta biisistä. Toisaalta siks, että siinä ylistetään puita, mutta myös koska samaan melodiaan on tehty Brittisosialistien hymni ”Red flag” (mp3). Olen taipuvainen tuon lajin nostalgiaan.

Red flagin Sanat ovat kyllä aika makaaberit:

The people’s flag is deepest red,
It shrouded oft our martyred dead,
And ere their limbs grew stiff and cold,
Their hearts’ blood dyed its ev’ry fold.

Then raise the scarlet standard high.
Within its shade we’ll live and die,
Though cowards flinch and traitors sneer,
We’ll keep the red flag flying here.

 

Olen saanut kunnian kirjoittaa kolumneja Loviisassa ilmestyvään Östra Nylnad lehteen. Puhun jonkinlaista ruotsia, mutta kirjoituksen kanssa on vähän niin ja näin, kun en ulkomailla käytyjen kouilujen takia koskaan päässyt osalliseksi ”pakko”ruotsin opinnoista. Ystävällisesti sain luvan kirjoittaa suomeksi. Joku toimituksessa kääntää tekstin.

Ensimmäinen kolumni julkaistaan huomisessa Östrassa, mutta suomeksi täällä jo tänään. Otin siihenkin lähtökohdaksi tuon kuusipuun.

Kolumnin varsinaisesta aiheesta, paremmista talousmetsänhoito käytänteistä, puhui Helsingin Yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvonen viisaita YLE Radio 1:n ykkösaamussa maanantaina. Ohjelma on vielä muutaman päivää kuultavana areenassa (noin 36 minuutin kohdalta).

Alla Östraan kirjoittamani pätkä:

Oi kuusipuu!

Joulujuhlan keskiössä ovat pohjoiseurooppalaisessa perinteessä, paitsi uskonnollisesti merkittävä tapahtumaa, myös metsän puut.

Kuusi tuodaan jouluna kotiin, puetaan koristein, kynttilöin, omenoin ja piparein. Sen ympärillä tanssitaan ja sen vihreyttä ylistetään lauluin: oi kuusipuu ja lehväs uskolliset. Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin.

Olisiko jouluna siis oiva aika uhrata muutama ajatus metsälle, ettei kävisi niin, että puilta itse metsä jää näkemättä?

Kolmannen luokan maantiedon kirjastani muistan toteamuksen: “Metsätön suomi olisi kuin karvaton karhu.” Karvaton ei karhu ole, mutta minkälainen karva sillä on?

Loviisassakin metsätalousmaata riittää, mutta niin tuotetun puutavaran laadun kuin luonnonmonimuotoisuuden näkökulmasta toivomisen varaa jää. Lähitarkastelussa karhun karva osoittautuu harvaksi istutuksiin ja päätehakkuisiin pohjautuvassa metsänhoitomallissa.

Jos metsäekosysteemin monimuotoisuus tai metsän monikäyttöisyys ei paina vaakakupissa riittävästi luulisi rahan sentään painavan!

Metsäntutkimuslaitoksen, Helsingin yliopiston ja Joensuun yliopiston tutkimukset eri metsänhoitomalleista osoittavat, että jatkuvaan kasvatukseen, yläharvennukseen ja luontaiseen uudistukseen perustuva metsänhoito tuottaa parempilaatuista (ja hintaista) puutavaraa pienemmillä kustannuksilla. Säästöä tuo erityisesti istutusmuokkausten, istutuksen ja taimikonhoidon kustannusten pois jääminen.

Bonuksena talousmetsistä tulee ajan myötä monikäyttöisiä virkistysmetsiä, tarve erotella talous- ja taajamametsät toisistaan vähenee. Ilman avohakkuita ja maanmuokkauksia hoidetun metsän lajisto rikastuu ja hiilensidontakyky paranee.

Joulukuusihan kuuluu perinteisesti hakea naapurin metsästä ja naapurin metsiä Loviisassa riittää, monilla myös omia. Mutta on meillä loviisalaisilla aika paljon yhteistäkin metsää.

Eikö olisi järkevää hoitaa yhteistä metsäomaisuutta niin, että se tuottaisi arvokkainta mahdollista puuta kustannustehokkaasti, sitoisi enemmän hiiltä ilmakehästä ja palvelisi niin kaupunkilaisia kuin vierailijoitakin ulkoilualuiena?

Metsänhoitoyhdistykset suhtautuvat nihkeästi uusiin menetelmiin. On vaikea myöntää, että vuosikymmeniä harjoitettu paperiteollisuuden etua ajanut metsätotalitarismi on ollut väärin.

Yksityisten ja yhteisten metsien omistajina meillä on joulukuusta katsellessamme oikeus ajatella toisin, myös metsästä.

 

 

 

 

 

Lande looks

Naapurini Sanni on aloittanut kuuman muotiblogin.

Toistaiseksi kuvatut malli-kansalaiset ovat tästä lähinaapurustosta, mutta myös ABC-liikenneaseman teinit ovat päässeet mukaan. Tähän astisista helmistä helmein lienee Antti.

Get me Clapton!

Wikileaks tekee näkyväksi sitä miten tämän päivän kansainvälinen politiikka toimii.

Olen ehtinyt lueskella vain aika satunnaisotantaa enkä ole törmännyt mihinkään mikä erityisesti olisi yllättänyt, mutta tämä on aika hyvä:

25.3.2007 Yhdysvaltain lähetystö Seoulissa raportoi, että nimetön tietolähde on ehdottanut, että koska Kim Jong Ilin poika Kim Jong Chol on suuri Eric Clapton fani, voisi staran konsertti Pjongjangissa edistää diplomatiaa Pohjois-Korean kanssa. Sähkeen viimeisen, toimenpide-ehdotuksen sisältävän kappaleen otsikko on ”BOOK ERIC CLAPTON”.

Näin ilmeisesti yritettiin myös tehdä sillä vajaata vuotta myöhemmin Reuters on raportoinut, että Clapton on kutsuttu esiintymän DMZ:n pohjoispuolella. Reuters tekee jutussa sinänsä asiavirheen väittäessään, että toteutuessaan konsertti olisi ensimmäinen länsimaisen rock-tähden vierailu. Mikä Sielun veljet sitten on? Bändihän esiintyi Pjongjangissa 1989 pidetyillä festareilla!

Claptonin keikka ei kuitenkaan koskaan toteutunut ja katsokaa missä sitä nyt ollaan: sodan partaalla!

Voikaa hyvin!

Syntymäpäivänään voinee hieman reflektoida..

Aikaisemmissa vaalikampanjoissani ja oikeastaan yhteiskunnallisessa ajattelussani about aina on perimmäinen lähtökohta ollut, että hyvinvointi ei ole elintasoa vaan elämlaatua ja hyvin voimista.

Elämänlaatu ja hyvin voiminen edellyttävät toki riittävää elintasoa ja erityisesti tyytyväisyyttä omaan elintasoon. Ne edellyttävät kuitenkin myös ja erityisesti onnellisuutta, turvaa, elinvoimaa, terveyttä, valinnan vapautta, mielekkyyttä ja innostusta- kaikki asiota joita ei (ainakaan yksin) rahalla saa.

On hienoa, että tällainen käsitys ei ole lainkaan marginaalinen. Ainakaan enään.

Perusdownshiftaajien ja vapaaehtoista vaatimattomuutta ihailevien elämäntapatietoisten ihmisten lisäksi varsin vakavasti otettavat akateemiset tahot ovat pitkään etsineet hyvinvoinnin mittareita ja määritelmiä, jotka kuvaisivat yhteisöjen ja yhteiskuntien todellista onnellisuutta ja elämänlaatua, eikä vain oletettu elintason nousua jota kuvataan talouden rahallisen volyymin kasvun mittarilla, BKT:lla, kuluttajaluottamuksella jne.

Nyt myös meillä Suomen Itsenäisyyden juhlarahasto (SITRA), jonka laissa säädetty tehtävä on ”edistää Suomen vakaata ja tasapainoista kehitystä, talouden kasvua sekä Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja yhteistyötä.”, ja jonka ”toimintaa ohjaa visio Suomesta kestävän hyvinvoinnin edelläkävijänä.” on tehnyt esiselvityksen erilaisista olemassa olevista hyvinvoinnin mittareista.

Esiselvityksen lopputulema on, että mikään olemassa olevista mittareista ei suoraan sovellu Suomeen, mutta  ”Kansantalouden tilinpito ja BKT on tarpeen korvata jollakin kehittyneemmällä tilastojärjestelmällä, joka antaa paremman kuvan yhteiskuntien ja kansalaisten hyvinvoinnin kehityksestä. Suomen tulee panostaa uuden hyvinvointi-indikaattorin kehittämiseen ja käyttöönottoon. Uusi mittari on saatava yleiseen käyttöön 2010-luvulla.”

Koska hyvinvoinnin turvaaminen on kaikkien poliittisten toimijoiden ykkösasia, lienee selvää, että ylläoleva tavoite lötyy seuraavasta hallitusohjelmasta sitä kirjoittavan porukan koostumukseen katsomatta.

Syntymäpäiväni kunniaksi saanen toivottaa kaikille mitä parhainta vointia ja kiittää omasta hyvin voinnistani niin läheisiä kuin koko yhtesikuntaa!

Hidasta jo tänään!

Itse vietin aikaani eilen illalla Loviisan kaupunginhallituksen kokouksessa mm. tutkaillen uuden ja kiistellyn suomenkielisen koulukeskuksen viitesuunnitelmia. Kovasti annettiin ymmärtää, että kouluyhteisöt on osallistettu valmistelussa hyvin ja suunnitelmia on muokattu paljon sen mukaan. Toivottavasti näin on ja koulusta oikeasti tulee paras mahdollien. Energialuokitukselle luvattiin antaa paljon painoa urakkatarjouksen pisteytyksessä.

Edellisessä postauksessa mainittu demo Helsingissä oli ilmeisesti onnistunut ja ainakin osin lumipyryltä suojassa kauppakeskuksessa, joka onkin mitä parasta julkista tilaa mielenosoituksille.

Alla mainio bandis sieltä (HS:n omakaupunki-sivujen lukijakuva):