Anarko-syndikalistiset rikkurit?

Anarkistit, jotka yleisesti pitävät lakkoa yhtenä tehokkaimmista poliittisista keinoista, ovat päättäneet osoittaa joustavuutensa ja ryhtyä rikkureiksi. He ovat ilmoittaneet järjestävänsä tänään kuokkavierastapahtuman kaksi vuotta pitäneesta lakosta huolimatta.

Kutsussa voi pitää positiivisena sitä, että tiukkapipoisen (mallia kommando) mustan blokin lisäksi paikalle toivotaan mm. joulupukkiblokkia. Ottivatko jotkut anarkoporukoissa ehkä itseensä kun Tapsa nimitti heitä Vihreän Langan kolumnissaan suomalaisen radikaaliliikehdinnän vähemmän luoviksi kyvyiksi? Pyrkivätkö he modernisoimaan 1800 lukuista puna/mustaa tyyliään karnevalistisempaan suuntaan?

Toivon syvästi, että sekä anarkoposse, että varsinkin poliisi pitävät adrenaliinitasonsa jossain mitoissa. Uutiset kertovat jo yhden henkilön kuolleen tänään panssarivaunun alle Jyväskylässä.

Katujuhlat ja mielenosoitus ovat hyvä idea minä päivänä tahansa, mutta en ymärrä miksi ehdoin tahdoin halutaan kiinnittää huomiota presidentinkanslian järjestämään absurdiin gaalaan? Eliitillä on toki tapana järjestää erilaisia tuhlailevia ja turhamaisia vastaanottoja. Tämän iltainen on yksi niiden joukossa, muttei poikkeava, paitsi mediahässäkän osalta.

Se, että media nostaa presidentin itsenäisyydenpäivän vastaanoton niin kummalliseen arvoon liittyy ehkä johonkin outoon alitajuiseen monarkian kaipuuseen, mutta miksi kansalaisjärjestöjen pitäisi haaskata aikaansa siihen reagoimiseen?

Jos nationalismi olisi Suomessa kovassa huudossa juhlisi kansa varmasti kaduilla kuten monien muiden maiden kansallis- tai itsenäisyyspäivinä on tapana. Näin ei kuitenkaan ole. Se, että suuret joukot tuijottavat presidentin kättelyä televisiosta ei ole osoitus kansallismielisyydestä, vaan edustaa samaa huonoa makua, jota iltapäivälehdissä saa ihmetellä joka päivä.

Se, että juhlapuvut kiinnostavat, mutta kodittomuuden ja eriarvoistumisen torjuminen eivät, kertoo huonon maun lisäksi apatiasta ja todellisuudesta vieraantumisesta.

En ole lainkaan eri mieltä anarkistien kanssa siitä, että tämä asioiden tila palvelee niiden tarkoitusperiä, joilla nyt on taloudellista ja poliittista valtaa, ja että yhteiskunnalliset ongelmat on nostettava keskiöön. Mielenosoitukset ja kansalaistottelemattomuus ovat yksi keino.

On kuitenkin myös yhdenlaista todellisuudesta vieraantumista ja fundamentalismia tuomita eliitin mukana myös kaikki ne jotka pyrkivät muuttamaan olosuhteita olemassa olevista rakenteista käsin, esimerkiksi parlamentaristisesti.

Mielestäni väite, että edustukselliseen demokratiaan osallistuminen, joko äänestämällä, toimimalla puoluepoliittisessa järjestössä tai ryhtymällä ehdokkaaksi, näivettäisi ruohonjuuritason toiminnan, on outo.

”Anarko-realistit” jotka myöntävät, että yleislakko ja vallankumous ovat kaukana, puuhaavat usein menestyksekkäästi haltuunotetun tilan, vaihtoehtoisen talouden, vapaan koulutuksen ja autonomisen median parissa luoden tulevaisuuden rakenteita rinnakkaistodellisuutena.

Mitä haittaa tälle rinnakkaistodellisuudelle on siitä, että lakien säätämiseen osallistuu henkilöitä jotka jakavat samoja ideaaleja? Miksi henkilö ei voisi sekä äänestää, että vallata taloa?

Onko tosiaan niin, että ilmastonmuutoksen torjuminen on jätettävä vain yksilöiden ja autonomisten yhteisöjen varaan kunnes vallankumous on toteutunut?

Poikkeaako tämän hetkinen edustuksellinen demokratia niin radikaalisti tulevaisuuden avoimesta demokratiasta, ettei avointa demokratiaa voida rakentaa parlamentarismin rakenteista käsin?

Mainokset

5 kommenttia

Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus''

5 responses to “Anarko-syndikalistiset rikkurit?

  1. Hyvä kirjoitus jälleen kerran Janne, kiitos.

    Varsinaisen aiheen ulkopuolelta osui silmiin kohta ”Uutiset kertovat jo yhden henkilön kuolleen tänään panssarivaunun alle Jyväskylässä.” Ylen sivuille surffailtuani, päivän uutiset siellä katsottuani jouduin toteamaan tämän täysin absurdilta kuulostaneen lauseen olevan täyttä totta.

    Siis sotilasparaateja Suomessa, huudahti amerikkalainen tyttöystävänikin. Pitkä liuta panssarivaunuja! Missä ihmeen Itä-Saksassa me oikein elämme? Vai Pohjois-Koreako tämä on?

    Rakkaat poliitikot, olkaa niin ystävällisiä ja tehkää loppu tuolle pelleilylle, ennen kuin syntyy lisää ihmisuhreja.

  2. Mainio kirjoitus ja hyviä kysymyksiä.

    ”Mitä haittaa tälle rinnakkaistodellisuudelle on siitä, että lakien säätämiseen osallistuu henkilöitä jotka jakavat samoja ideaaleja? Miksi henkilö ei voisi sekä äänestää, että vallata taloa?”

    Ei taatusti mitään haittaa. Mutta uskon, että tässä kummittelee pelko, jonka määrittelisin agenttiteoriaksi. Sen mukaan parlamentarismin historiallinen poliittinen moniarvoisuus ja todellinen edustavuus on nykyisessä neuvostoliiton jälkeisessä (n-liiton romahtaessa, kokoa maailmassa tuntui tietty vastavoiman katoaminen, kiikkulaudan nouseminen pystyyn, henkinen romahtaminen) maailmassa näennäistä. Roolijako on kuitenkin sama vanha. Agenttiteorian mukaan kaikki parlamentarismin edustajapaikat ja virka-asemat miehitetään yhdellä ja samalla ideologisella aineksella, joka vaihtaa vain suojaväriä, soluttautuen näin kaikkien todellisten eturyhmien ylärakenteeseen. Todellisia poliittisia näkemyseroja ei ole, asiakysymykset ovat ja pysyvät hienosäätönä, kaiken olennaisen ajattelun ulkopuolella.

    Soluttautuakseen nykyisen kaltaiseen parlamentarismiin anarkistina, toisinajattelijana tai taloususkontoateistina, täytyy välttämättä olla kaksoisagentti. Se vaatii syvää tietoisuuden tasoa.

    Epäluulo syntyy tästä agenttipelistä, epäilyksestä tietoisuuden tasoon. Jos vastakulttuurimme kirjallisuua ja ajattelu on alkeellisella tasolla, miten jollakin henkilöllä sitten voisi subjektiivisesti olla riittävä tietoisuus tähän agenttipeliin? Toisaalta agenttipelin luonne edellyttää läpinäkymättömyyttä ja varjeltuja salaisuuksia. Mutta jos ajattelu on yleisesti ottaen liian heikkoa, uskoa on vaikea synnyttää. Toisaalta, tietoisuus, joka tässä tapauksessa on vaikea saavuttaa, ei vielä takaa henkilöiden luotettavuutta, vilpittömyyttä, moraalia jne. Tietämättömyys takaa niitä vielä vähemmän (paitsi myyttisessä tapauksessa Parsifal).

    Mutkistavana asiaan liittyy edustajien taloudellinen, lahjontaa muistuttava todellisuudesta vieraannuttava tilanne.

  3. Timon ehdotus sotilasparaatien lopettamisesta kuulostaa hyvältä.

    Vuoden päästä paraati halutaan tuoda Helsinkiin. Tähän voisi esim. rauhanaktivisti-kansanedustaja-kaupunginvaltuutettumme http://sumuvuori.net/ puuttua parlamentaarisen systeemin puitteissa.

    Sotilasparaatin protestoiminen ulkoparlamentaarisinkin keinoin kuulostaa jo paljon järkevämmältä kuin joidenkin pukujuhlien.

    Mutta niin kauan kun paraateja järjestetään pitäisi järjestää myös sivariparaateja ja sivarien lippujuhla, jossa voitaisiin kunnioittaa sitä pyyteetöntä inhimillisyyden puolustustyötä, jota siviilipalvelushenkilöt ovat tehneet sairaaloissa, kouluissa ja kirjastoissa kaikki nämä vuodet.

    Svenin agenttiteoria osuu oikeaan, juuri tuota kameleonttipoliitikkojen ideologiattomuutta pelätään ja inhotaan, eikä syyttä.

    Yksi tapa yrittää torjua edustajapaikkojen ja virkojen miehittäminen status quon ylläpitäjillä olisi paikkojen kierrätys eli rotaatio. Esimerkiksi kansanedustajien kausien määrää voisi hyvin rajoittaa.

    Edustajien satunnaisvalinta, joka on keskeinen osa Australialaisen filosofin John Burnheimin luonnostelemaa demarkiaa, on toki myös mielenkiintoinen ajatus. Sitä kannattaisi ehkä kokeilla kuntatasolla, esimerkiksi lautakunnissa, joissa puoluepolitiikka enämmänkin haittaa asioiden hoitoa kun tuo prosessiin jotain ideologista sisältöä.

    Anarkistit peräänkuuluttavat usein mahdollisuutta vaihtaa edustaja kesken kauden.

    Tällöin edustajan edustaman ryhmän pitäisi olla selkeästi rajattu eli esimerkiksi kullakin kaupunginosalla tai työpaikalla olisi oma edustajansa eri elimissä ja kokouksissa. Puolueisiin tai muihin ideologisiin ryhmittymiin perustuvassa systeemissä tästä kärsisi suhteellisuus.

    Erilaisia avoimemman ja osallistavamman päätöksenteon malleja tulisikin pohtia enemmän. Jo käytössä olevaa mahdollisuutta, kansanäänestystä pitäisi ruveta käyttämään aktiivisesti.

    Myös kansalaiset ja kansalaisjärjestöt voivat olla ja ovatkin aktiivisia edustajiinsa päin.

    Ajatus siitä, että vaalien välissä edustajiin vaikuttaisivat vain rahapiirien lobbarit ja valtiokoneiston harmaat virkahenkilöt on vanhentunut.

    Tarvitseeko toisinajattelijan välttämättä olla kaksoisagentti?

    Vai voiko olla kaksoisagentti avoimin kortein: asettaa pyrkimyksekseen käyttää parlamentaarisia keinoja vallankumouksellisten prosessien, noiden rinnakkaistodellisuuksien rakentamisen helpottamiseksi ja toisaalta kapitalistien ylilyöntien suitsimiseen?

  4. hh

    Puolustusvoimien paraati sopii mielestäni erinomaisesti itsenäisyyspäivän juhlintaan – Suomessahan ei itsenäisyyspäivää juhlita karnevaalimaisesti kuten monissa muissa maissa, vaan itsenäisyyspäivänä (ainakin vielä) muistellaan niitä, jotka sodassa antoivat henkensä, jotta tulevilla sukupolvilla olisi vapaa maa. Ilahduttavaa on, että nykyään muistetaan myös kotirintaman tekemää arvokasta työtä.

    Tärkeää olisi toki myös miettiä, mitä me olemme vapaudella ja itsenäisyydellä tehneet. Oliko kuolema paraatissa kannanotto? Onko suomalaisten hyvä olla? Olemmeko pitäneet pitäneet huolta hyvinvoinnista maassa, jonka vapaus on kalliilla lunastettu.

    En näe puolustusvoimien paraati sotaintoiluna, näen sen kunnianosoituksena sotiemme veteraaneille.

  5. Niin minunkin isoisäni kaatui talvisodassa, en missään tapauksessa vähättele hänen tai muiden uhria maamme jouduttua hyökkäyksen kohteeksi.

    Seuraavan sodan oikeutuksesta voidaankin sitten olla useampaa mieltä.

    Mutta näissä itsenäisyyspäivän paraateissa esitellään tämän päivän puolustusvoimia kalustoineen aivan samaan tapaan kuten Timon (kommentti ylinnä) mainitsemassa Pohjois-Koreassa.

    Mitä tarvetta meillä on tähän? Onko oikea tapa muistaa niitä jotka kärsivät sodissa esittelemällä sotakalustoa? Ja onko se itsenäisyyden pääasiallinen sisältö?

    Se tukee juuri anarko-kyynikkojen näkemystä: valtiollinen itsenäisyys tarkoittaa loppupeleissä vain tietyn porukan väkivaltamonopolia tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueella.

    Itse toivoisin itsenäisyyspäivän olevan nimenomaan kansanvallan juhla. Siihen eivät sovi kovin hyvin eliitin pröystäilyjuhlat sen paremmin kuin panssarivaunuparaatitkaan.

    Ei muuten ole sattunut silmään mitään jälkiuutisointia sen veteraanin kuolemasta siellä Jyväskylässä. Itsemurha se kai oli?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s