Kenen kädestä kukin syö 2007

Brysselissä tekee arvokasta salapoliisityötä järjestö nimeltään Corporate Europe Observatory. CEO selvittää erilaisten teollisuuden ja muiden intressiryhmien lobbaajien verkostoja, jotka nakertavat EU:n elinten avoimuutta ja demokraattisuutta.

Reilu vuosi sitten olimme Vihreiden puoluehallituksen kokouksen yhteydessä CEO:n järjestämällä kävelyretkellä, jonka aikana esiteltiin eri lobbausryhmiä ja niiden kytköksiä. Lobbytourille voi lähteä myös virtuaalimatkailijana.

Tuolloin tapetilla oli erityisesti pitkään väännetty kemikaalilainsäädäntö REACH. Kemianteollisuus käytti toistakymmentä miljoona euroa muovatakseen lainsäädäntöä mieleisekseen, välttyäkseen ihmisille ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien testauksen kustannuksilta.

Kuten Satu Hassin tiedotteesta viime viikolta käy ilmi jatkuu vääntö loppuun asti, ja kemianteollisuus näyttää saavan katetta euroilleen.

Corporate Europe Observatoryn uusin raportti keskittyy erilaisten Brysselissä toimivien ”think-tankien” rahoitukseen. Nämä aivoriihet syöttävät päättäjille valmiiksi sopivaan muotoon jauhettua riippumatonta tutkimustietoa päätöksenteon tueksi.

Raportissa nousee, yllätys-yllätys, kyseenalaiseen valokeilaan Bushin hallinnon ykköstukija ja -hyötyjä öljyjätti ExxonMobil. Sen eurooppalaisten hyväntekeväisyyskohteiden listalla on mm. Centre for the New Europe, jonka ympäristöpoliittinen retoriikka olisi hassua jos se ei olisi niin pelottavaa.

Yksi CNE:n valopäistä Edgar Gärtner kirjoitti Nairobin kokouksen aikaan että, ”the implementation of the Kyoto approach would cost much more than all its imaginable benefits.”  

ExxonMobil on tukenut lukuisia muitakin ilmastoskeptisiä järjestöjä, jotka kertovat Eurooppalaisille yritysjohtajille ja poliitikoille, että on ok kiistää ilmastonmuutoksen olevan totta.

ExxonMobilin kytköksistä ja sen kytkösten kytköksistä kertoo havainnollisella tavalla Exxon Secrets.

Samankaltaisia kaavioita olisi valaisevaa nähdä muiltakin aloilta. Esimerkiksi suomalaisen bioteknologiayritysten, tutkimuslaitosten ja alaa säätelevän geenitekniikkalautakunnan kytköksistä voisi tulla vastaavalla tavalla hauska kuva.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Ympäristöpolitiikka

2 responses to “Kenen kädestä kukin syö 2007

  1. Juu, taustapelaajat vaikuttavat pelottavan paljon lainsäätäjiin ja päättäjiin. Kansalaisjärjestöillä ei ole missään nimessä yhtä paljon mahdollisuuksia (ihmisiä ja rahaa) kuin teollisuuden useilla peitejärjestöillä.

    Suomessa virkamiesten esteellisyyttä ei käsittääkseni tutkita esim. Geenitekniikan lautakunnan jäseniltä. Jopa EFSA:n paneelijäseniltä on saatavana Declaration of interest (ks.http://www.efsa.europa.eu/en/science/gmo/gmo_members.html)

    Tähän pitäisi saada mielestäni muutos.

    Geenitekniikan taustatoimijoiden Kuka on kukin – kv-listaa muuten ylläpitää GM-Watch: http://www.gmwatch.org/p1temp.asp?pid=26&page=1

  2. Kiitos kommentista ja linkistä.

    Voisikohan businesslobbausta jotenkin verottaa ja ohjata varat kansalaisjärjestöjen lobbaukseen?

    Toinen jännä pyöröovikuvio liittyy KTM:n entiseen kaivosylitarkastajaan Krister Söderholmiin, joka kyllästyi uraanilouhosta vastustavien kansalaisjärjestöjen painostukseen ja palasi kaivosteollisuuden leipiin.

    Nyt hänen entiset alaisensa tulevat käsittelemään hänen hakemuksiaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s