Kunnallispoliittista vaikuttamista

Olin tänä iltana parissa kokouksessa hoitamassa Pernajan kunnallisia asioita. On mukavaa kokea oikeasti vaikuttavansa asioihin.

Tein kesäkuussa valtuustoaloitteen joukkoliikennestrategiatyöryhmän perustamisesta pohtimaan miten kunnan surkeaa joukkoliikennetilannetta saataisiin parannettua. Aloite hyväksyttiin ja työryhmä on kokoontunut muutamia kertoja.

Olemme kartoittaneet kuinka moni pernajalainen käy töissä kunnan ulkopuolella ja  miten eri puolelta Pernajaa pääsee busseilla Porvoon ja pääkaupunkiseudun suuntaan. Olemme tulleet siihen tulokseen, että paras tapa edistää asiaa olisi kehittää reittitakseihin perustuvaa syöttöliikennettä Koskenkylään, 7-tien varteen josta Kotka-Helsinki väliä kulkevilla busseilla pääsee molempiin suuntiin ympäri vuorokauden.

Tänään ryhmä muokkasi tekemäni pohjan perusteella kyselyä joka lähetetään kotitalouksiin. Kyselyllä selvitetään ihmisten halua käyttää joukkoliikennettä työssäkäyntiin, jos se tehtäisiin aikataulullisesti helpommaksi.

Parissa viime kokouksessa on käynyt myös joukkoliikennesuunnittelija Erkki Vähätörmä Itä-Uudenmaan liitosta. Tänään hän kertoi uudesta työmatkalippukokeilusta, joka käynnistyy Porvoossa ja johon Pernajakin voisi liittyä.

Houkuttimena lipussa on se, että kunta subventoisi lipunostajille runkomatkan lisäksi myös liityntälippuja eli pääkaupunkiseudun kausilipun ja oman reittitaksimme.

Kunnan kannalta lippu olisi nerokas, koska se vähentäisi verotuksessa tehtäviä työmatkavähennyksiä myös niiltä jotka kulkevat töihin omalla autolla, sillä vähennys lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan.

Töihin autoilevalle pernajalaiselle se tarkoittaisi kuukausittain 18 euron menetystä ja bussille kulkevalle 38 euron voittoa.

Toinen kokous, jossa kävin toi myös iloisen yllätyksen: kukaan ympäristö- ja rakennuslautakunnassa ei lähtenyt puoltamaan maisemallisesti ja luonnonarvoiltaan merkittävälle niemelle tehtyä poikkeuslupahakemusta. Rakennustarkastajakin oli selvästi yllättynyt. Hän oli kerännyt vahvan arsenaalin materiaalia kielteisen päätösesityksensä tueksi, mutta kaikki olivatkin yksimielisiä asiassa.

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): Itä-Uusimaa, liikenne, Pernaja, Ympäristöpolitiikka

4 responses to “Kunnallispoliittista vaikuttamista

  1. Hienoa, että myös Pernajalaiset pääsevät osalliseksi tuosta työmatkalippukokeilusta.
    Iloisten uutisten lukeminen piristää kummasti näin tammikuisen syysmyrskyn keskellä.

  2. Hyvä! Lisää joukkoliikennettä maalle ja nimenomaan keinoja päästä niiden väylien varrelle, joita pitkin varsinaiset pitkän matkan välineet kulkevat. Muuten joukkovälineistä ei voi tulla ihmisille ensisijaista siirtymäkeinoa. Omassa kunnassani ei ole tätä vieläkään ymmärretty, vaikka koko on Pernajaan verrattuna moninkertainen.

    Terveisiä Suomeen! (Täällä Islannissa oli vielä hetki sitten niin lämmintä, että Vatnajökull päätyi menettämään massaansa – joulukuussa! Onneksi nyt on ollut jo hetken viileämpää. Näyttää silti siltä, että viimeistään vuosisadan loppuun mennessä kaikki täkäläiset jäätiköt ovat sulaneet.)

  3. Kiva saada blogiin kommenttia Islannista, mutta hurja juttu noiden jäätiköiden sulaminen.

    Täällä on meri vielä auki ja oli useamman päivän noin metrin normaalia ylempänä. En voinut kävellä koiran kanssa tavallista rantapolkuamme edes pitkävartisissa saappaissa.

    Sanni, onko sulla geologian opiskelijana jotain näkemystä näihin ydinvoiman lieveilmiöihin, kaivosten/rikastamojen jätealtaisiin ja toisaalta ydinjäteonkaloihin peruskalliossa? Onko jotain syytä uskoa, että parin sadan tuhannen vuoden aikajänteellä niistä ei ole mitään haittaa?

  4. Nyt siellä on kuulemma pakkasta. Hyvä niin, koska täällä on taas 8 astetta lämmintä. Kysyit, joten vastaan.

    Kaivoksissa jää malmia louhittaessa yli se osa kivestä, jossa ei ole haluttua malmia kylliksi rikastamista varten. Oikein loppusijoitettuna liete tai ylijäämäkiviaines eivät aiheuta uhkaa pohjavesille. Niiden aktiivisuus on samaa luokkaa kuin alkuperäisen kallion, josta malmi louhitaan. Kriittisin vaihe säteilyaltistuksen kannalta on itse louhinta ja kiviaineksen jauhaminen, jossa vapautuu radonia. Nykyään käytössä olevilla märkäporaus- ja pumpputekniikoilla voidaan estää työntekijöiden altistuminen liialle radonin hengittämiselle, pölyn leviäminen kaivoksen ulkopuolelle sekä ylimääräisen radonin leviäminen pohjavesiin.

    Luonnonuraani on melko matala-aktiivista, eikä sen louhinta poikkea juuri muista raskasmetalleista. Se on Suomessa varsin yleinen alkuaine, joten sen hajoamistuotetta, radonia, tavataan kaikkialla. Missä uraania on paljon, siellä radonia on luonnostaan enemmän, eikä kaivoksen perustaminen vaikuta tähän. Säteilyturvakeskus pitää uusissa asuintaloissa toimenpiderajana säteilytasoa 200 Bq/m^3, eikä tätä arvoa sallita millään perustein ylitettävän uraani- tai muun kaivoksen läheisyydessäkään.

    Suomen kallioperä on ydinjäteonkaloita ajatellen varsin hyvää, sillä on se on rauhallista ja kestävää, ja gammasäteily pysähtyy jo metrin paksuiseen kerrokseen kiveä. Varmuuden vuoksi kapselit on kuitenkin syytä kaivaa syvälle. Kaikki polttoainesauvat ympäröidään eristävillä aineilla kapseleiksi, mutta mikäli kävisi niin että esimerkiksi Olkiluodon kaikki 60 kapselia rikkoontuisivat kallion lohkoliikunnossa, maan pinnalla pahimmassa kohdassa säteilyvaikutus olisi alle 2 mSv/a, mikä on pienempi kuin Suomen keskimääräinen taustasäteilytaso 3,7 mSv/a. Jos kävisi vielä niin, että siirroksen tuloksena vielä pohjavesi pääsisi liottamaan kapseleiden sisältöä ja kuljettamaan sitä, syvällä kalliossa pohjaveden liikkeet ovat kuitenkin niin hitaita, että käyttösyvyyteen kaikkien aineiden pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei veden käyttämisestä ole haittaa.

    Hyvin tehty loppusijoitus (ydinpolttoaineen tai kaivosjätteen) ei tarvitse varsinaista ylläpitoa. On tietysti edullista päästä korjaamaan olosuhteita tarvittaessa, mutta Suomen seismisesti ja tektonisesti vakaassa ympäristössä sijoituspaikat eivät täysin unohdettuinakaan pääse aiheuttamaan merkittävää vahinkoa. Tämä tosiaan sillä edellytyksellä, että sijoitus on tehty hyvin: siis kallio on tutkittu kauttaaltaan ja sen seisminen historia tunnetaan. Paras olisi sijoittaa myös lietealtaisen sisältö maanalaisiin louhintatunneleihin. Tällöin myöhemmät sukupolvet eivät edes vahingossa voi kaivaa kuoppiaan juuri runsasradoniseen kohtaan. Kokonaan jälkipolvia ei voi säteilyltä suojata, sillä uraanipitoinen maaperä lähettää jatkuvasti liikkeelle melko paljon radonia, eikä kaivon tai sisäilman säteilyn määrää voi päätellä mistään ilman mittaria.

    Luonnon radioaktiivisista aineista kertoo lisää Stukin tiedote:
    http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/fi_FI/stuk_tiedottaa/_files/74592661096048547/default/luonnon_radioaktiivisia_aineita_sisaltavat_materiaalit.pdf

    Loppusijoittamisesta ja muista on hyvä kooste tässä VTT:n tutkimuksessa:
    http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2002/T2127.pdf (s. 38-44)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s