”Omastamme” emme jaa

Niin kutsutut pääministeriehdokkaat, puolueidensa puheenjohtajat Heinäluoma, Vanhanen ja Katainen ovat yksimielisesti ilmoittaneet, että he eivät sitoudu nostamaan Suomen kehitysyhteistyömäärärahoja YK:n suosittamaan 0,7% bruttokansantuotteesta seuraavalla vaalikaudella.

Heinäluoma sanoi Elinkeinoelämän Valtuuskunnan vaalifoorumissa, jossa olivat vain nämä kolmen tällä hetkellä suurimman puolueen puheenjohtajat, että Suomi voisi saavuttaa YK:n suosittaman kehitysyhteistyön tason ehkä vuonna 2015.

Rikkaiden maiden vaurauden taustalla on köyhempien maiden riisto. On selvää, että köyhyys kehitysmaissa, pohjoisen ja etelän välinen eriarvoisuuden kuilu synnyttää kurjuutta, hätää ja katkeruutta. Sen seurauksia ovat myös erilaiset konfliktit ja terrorismin kaltaiset purkaukset. Eriarvoisuus ja epätoivo ovat myös sen ilmiön takana, jota Heinäluoman puoluetoveri, vielä joitain viikkoja sisäministerinä toimiva Kari Rajamäki, kyynisesti kutsuu turvapaikkashoppailuksi.

Kansalaisjärjestöjen vaalikoneessa, johon yli puolet kaikista kansanedustajaehdokkaista on vastannut, kannattaa 65% vastanneista kehitysmäärärahojen nostoa 0,7%:iin BKT:stä viimeistään tulevan hallituskauden loppuun (2011) mennessä.

Heinäluoman oman puolueen ehdokkaat ovat hyvin keskivertoja: demariehdokkaista 66% nostaisi määrärahoja puheenjohtajaansa nopeammin.

Keskustalla ja Kokoomuksella prosentti on alhaisempi, mutta silti nopeampi nosto on suosituin vaihtoehto.

Puheenjohtajien kommenttien ja puolueen ehdokkaiden vastausten välinen ristiriita on ”suurissa” puolueissa jälleen kerran silmiin pistävä. On harmillista jos ihmiset unohtavat äänestävänsä puolueen linjaa ja uskovat ehdokkaiden puheita, jotka voivat olla täysin päinvastaisia. 

Eduskuntapuolueista yksimielisin ryhmä tässä(kin) kysymyksessä ovat vihreät. 95% vihreistä ehdokkaista nostaisi määrärahoja seuraavalla hallituskaudella.

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, köyhyys, kehitysyhteistyö, oikeudenmukainen tulonjako, sota&rauha

6 responses to “”Omastamme” emme jaa

  1. hopp

    ”Rikkaiden maiden vaurauden taustalla on köyhempien maiden riisto. ”

    Rikkaiden maiden vaurauden taustalla on ennenkaikkea teknologinen kehitys, yhteiskuntarauha ja suhteellisen toimiva markkinatalous. Ei ole syytä kieltää, etteikö ns. riistoa tapahtuisi, mutta sen seurauksena pääomaa myös katoaa ns. Kiina-ilmiön myötä.

    Kehitysmaiden köyhyyden taustalla on ennenkaikkea kulttuurillinen, tiedollinen, arvomaailmallinen takapajuisuus. Hyvin mahdollisesti myös geneettinen perimä, mikä ei vähennä heidän ihmisarvoaan, mutta on äärimmäisen johdonmukainen luonnontieteellinen olettamus evoluutioteorian, luonnonvalinnan ja adaptaation pohjalta.

    Länsimainen hikipaja tai banaaniviljelmä tarjoaa nykymaailmassa paikallista maanomistajaa paremmat työolot ja työehdot. Tämä ei siltikään tarkoita, etteikö parantamisen varaa löytyisi rutkasti. Kyllä, myös länsimaiden osalta, mutta erityisesti kehitysmaiden sisällä. Heidän on opittava itse auttamaan itseään. Jos kulttuuri-relativismi ei niin määrittävästi ohjaisi ”suvaitsevaa” ajatteluamme, voisimme ehkä konkreettisemmin pohtia kysymystä, kuinka voisimme auttaa heitä auttamaan itse itseään.

  2. Kyllä rikkaiden maiden vaurauden syntymisessä on ollut valloituksella, kolonialismilla ja sitä seuranneilla järjestelyillä mitä merkittävin rooli. Halpaa, jopa ilmaista, raaka-ainetta ja työvoimaa on ollut saatavilla etelästä lähes loputtomasti ja on edelleen.

    Se on riistoa, jonka korvaaminen on moraalinen velvollisuutemme. Kehtiysmäärärahojen korottaminen, velkojen anteeksi antaminen, avoin siirtolaisuuspolitiikka ja YK:n vuosituhat tavoitteiden toteuttaminen ovat keinoja tämän velvollisuuden täyttämiseen ja yhteisen vaurauden jakamiseen.

    Puhut kulttuurisesti takapajuisuudesta yms. Enemmänkin on kysymys siitä, että yksi kulttuuri, arvomaailma ja talousmalli on karkealla agressiolla saavuttanut hegemonisen asemansa.

    Kuten sanot köyhissä maissa löytyy rutkasti parantamisen varaa ja juuri siihen tarvitaan kehitysyhteistyötä. Hyvän kehitysyhteistyön tarkoitus on aina luoda kestävää hyvinvointia, eli nimenomaan auttaa ihmisiä ja yhteisöjä auttamaan itseään.

  3. Inka

    Asevarusteluun käytetään maailmassa yli 15 kertaa enemmän varoja kuin kehitysyhteistyöhön.

    Aseteollisuus on todella kannattava sijoituskohde. Suurin osa aseiden viennistä kohdentuu köyhiin kehitysmaihin. EU on maailman suurin kehitysavun antaja, ja samalla maailman kolmanneksi suurin asekauppias. Asekauppaa rajoittaa joukko kansainvälisiä sopimuksia, mutta kunnollista sitovaa sopimus- ja valvontajärjestelmää ei ole mikä mahdollistaa sääntöjen kiertämisen. Liian monen köyhän maan kansalaisen on helpompi hankkia käsiinsä ase kuin lämmin ateria.

    YK:n vuosituhattavoitteet ovat toki paikallaan mutta on niihinkin esitetty erinäisiä kriittisiä näkökulmia. Köyhyyden vähentämiseen tähtäävällä tavoitteella pyritään saamaan ihmisiä rahatalouden piiriin. Onko sitten parempi olla ”köyhä” omavarainen viljelijä vai urbaanin slummin asukas? Köyhyys on moniulotteinen ilmiö, joka ei liity pelkästään rahatulojen puutteeseen. Ihmisten nostaminen yli virallisen köyhyysrajan ei siten riitä poistamaan vaikka kansalaisoikeuksien puutteeseen ja yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen liittyvää huono-osaisuutta.

    Kansainvälisten rahoituslaitosten politiikan ja kaupan rakenteiden muuttaminen ovat myös tärkeitä keinoja riistokapitalismin muuttamisessa inhimillisemmäksi talousjärjestelmäksi.

  4. Hei taas! Täällä on jo kevät. Harvat linnut laulavat ja on lämmintä.

    Oletko katsellut IRC-gallerian varjovaalien tuloksia?

    http://irc-galleria.net/vaali.php?active=s

    Olet näköjään tällä hetkellä 76:nneksi äänestetyin ehdokas. Ja jos otetaan huomioon äänestäjien keskimääräinen ikä, tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin kuvittelisi.

  5. ”EU on […] maailman kolmanneksi suurin asekauppias.” Niinpä, ja Hesarin maaliskuun kuukausiliitteen perusteella nimen omaan Suomi haluaa laajentaa EU:n asebisnestä myös Kiinaan, jonka ihmisoikeustilannetta samainen lehti hienosti ruotii.

    Nykyhallituksen Kiinan-politiikka on yksi hyvä syy äänestää Vihreitä. On käsittämätöntä ja surullista, etteivät Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen kaltaiset henkilöt pystyneet järjestämään itselleen virallista tapaamista Dalai laman kanssa.

    Ulkoministeriön mukaan Dalai lamaa ei voine koskaan kutsua viralliseksi vieraaksi (SK 27/2006). Muissa pohjoismaissa hänet on tavannut vähintään ulkoministerin tasoinen henkilö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s