Oi kuusipuu!

Hain eilen joulukuusen kotiin. Siihen tuli koristeiksi kolmivuotiaani tekemiä pipareita joihin oli tomusokerikuorrutuksella piirretty kirjaimia ja muita muotoja. Hoilasimme puulle myös joululaulun ”Oi kuusipuu” suomeksi ja ruotsiksi.

Pidän tuosta biisistä. Toisaalta siks, että siinä ylistetään puita, mutta myös koska samaan melodiaan on tehty Brittisosialistien hymni ”Red flag” (mp3). Olen taipuvainen tuon lajin nostalgiaan.

Red flagin Sanat ovat kyllä aika makaaberit:

The people’s flag is deepest red,
It shrouded oft our martyred dead,
And ere their limbs grew stiff and cold,
Their hearts’ blood dyed its ev’ry fold.

Then raise the scarlet standard high.
Within its shade we’ll live and die,
Though cowards flinch and traitors sneer,
We’ll keep the red flag flying here.

 

Olen saanut kunnian kirjoittaa kolumneja Loviisassa ilmestyvään Östra Nylnad lehteen. Puhun jonkinlaista ruotsia, mutta kirjoituksen kanssa on vähän niin ja näin, kun en ulkomailla käytyjen kouilujen takia koskaan päässyt osalliseksi ”pakko”ruotsin opinnoista. Ystävällisesti sain luvan kirjoittaa suomeksi. Joku toimituksessa kääntää tekstin.

Ensimmäinen kolumni julkaistaan huomisessa Östrassa, mutta suomeksi täällä jo tänään. Otin siihenkin lähtökohdaksi tuon kuusipuun.

Kolumnin varsinaisesta aiheesta, paremmista talousmetsänhoito käytänteistä, puhui Helsingin Yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvonen viisaita YLE Radio 1:n ykkösaamussa maanantaina. Ohjelma on vielä muutaman päivää kuultavana areenassa (noin 36 minuutin kohdalta).

Alla Östraan kirjoittamani pätkä:

Oi kuusipuu!

Joulujuhlan keskiössä ovat pohjoiseurooppalaisessa perinteessä, paitsi uskonnollisesti merkittävä tapahtumaa, myös metsän puut.

Kuusi tuodaan jouluna kotiin, puetaan koristein, kynttilöin, omenoin ja piparein. Sen ympärillä tanssitaan ja sen vihreyttä ylistetään lauluin: oi kuusipuu ja lehväs uskolliset. Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin.

Olisiko jouluna siis oiva aika uhrata muutama ajatus metsälle, ettei kävisi niin, että puilta itse metsä jää näkemättä?

Kolmannen luokan maantiedon kirjastani muistan toteamuksen: “Metsätön suomi olisi kuin karvaton karhu.” Karvaton ei karhu ole, mutta minkälainen karva sillä on?

Loviisassakin metsätalousmaata riittää, mutta niin tuotetun puutavaran laadun kuin luonnonmonimuotoisuuden näkökulmasta toivomisen varaa jää. Lähitarkastelussa karhun karva osoittautuu harvaksi istutuksiin ja päätehakkuisiin pohjautuvassa metsänhoitomallissa.

Jos metsäekosysteemin monimuotoisuus tai metsän monikäyttöisyys ei paina vaakakupissa riittävästi luulisi rahan sentään painavan!

Metsäntutkimuslaitoksen, Helsingin yliopiston ja Joensuun yliopiston tutkimukset eri metsänhoitomalleista osoittavat, että jatkuvaan kasvatukseen, yläharvennukseen ja luontaiseen uudistukseen perustuva metsänhoito tuottaa parempilaatuista (ja hintaista) puutavaraa pienemmillä kustannuksilla. Säästöä tuo erityisesti istutusmuokkausten, istutuksen ja taimikonhoidon kustannusten pois jääminen.

Bonuksena talousmetsistä tulee ajan myötä monikäyttöisiä virkistysmetsiä, tarve erotella talous- ja taajamametsät toisistaan vähenee. Ilman avohakkuita ja maanmuokkauksia hoidetun metsän lajisto rikastuu ja hiilensidontakyky paranee.

Joulukuusihan kuuluu perinteisesti hakea naapurin metsästä ja naapurin metsiä Loviisassa riittää, monilla myös omia. Mutta on meillä loviisalaisilla aika paljon yhteistäkin metsää.

Eikö olisi järkevää hoitaa yhteistä metsäomaisuutta niin, että se tuottaisi arvokkainta mahdollista puuta kustannustehokkaasti, sitoisi enemmän hiiltä ilmakehästä ja palvelisi niin kaupunkilaisia kuin vierailijoitakin ulkoilualuiena?

Metsänhoitoyhdistykset suhtautuvat nihkeästi uusiin menetelmiin. On vaikea myöntää, että vuosikymmeniä harjoitettu paperiteollisuuden etua ajanut metsätotalitarismi on ollut väärin.

Yksityisten ja yhteisten metsien omistajina meillä on joulukuusta katsellessamme oikeus ajatella toisin, myös metsästä.

 

 

 

 

 

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Itä-Uusimaa, Loviisa, metsät

One response to “Oi kuusipuu!

  1. Päde

    Kirjoittaja puhuu ylistävästi jatkuvasta kasvatuksesta, mutta tietääkö kirjoittaja oikeasti mitä tarkoittaa jatkuva kasvatus? Jatkuvasta kasvatuksesta kun puhuvat yleensä he jotka eivät metsänhoidosta mitään ymmärrä. Sanomisenvapaus on tietysti kaikilla, mutta itsekritiikkiä kannattaa kyllä harrastaa silloin kun alkaa julkistaa mielipiteitään totuutena.

    Väitteet siitä, että jatkuva kasvatus ja luontaiseen uudistamiseen perustuva metsänhoito tuottaa parempaa puuta, ei pidä paikkaansa. Jatkuva kasvatus tuottaa pidemmän aikavälin päälle metsästä riukupuita joiden taloudellinen arvo on polttopuuarvo. Kyseisen hoitomenetelmän keinot tuottaa laadukasta puuta loppuu metsän kasvukierrossa väjäämättä jossakin vaiheessa ja pää tulee silloin vetävän käteen. Lasku iso-isän harrastuksesta lankeaa jälkipolville ja ainoa lohtu johon pappa voi turvautua on se, ettei itse tarvitse olla paikalla kuuntelemassa mielipiteitä omasta harrastuneisuudestaan kun metsää laitetaan kokonaan uusiin puihin. Olen aika vakuuttunut, että jatkuva kasvatus tulee tulevaisuudessa tuottamaan tähän maahan suhteellisesti enemmän avohakkuita mitä tavallinen, Tapion metsähoitosuosituksiin perustuva metsänhoito. Aika traagikoomista, että lopulta kehitys johtaa siihen mitä tässä yritetään vältellä. Ja silloin avohakkuu tehdään pakon sanelemana.

    Kirjoittaja viittaa vallattomasti Metsäntutkimuslaitoksen, Helsingin yliopiston ja Joensuun yliopiston tutkimuksiin ja väittää jatkuvan kasvatuksen, yläharvennuksen ja luontaiseen uudistuksen tuottavan parempilaatuista (ja hintaista) puutavaraa pienemmillä kustannuksilla. Säästöä tuo erityisesti istutusmuokkausten, istutuksen ja taimikonhoidon kustannusten pois jääminen.

    Väitteet on täyttä tuubaa.

    Luontainen uudistus onnistuu käytännössä ainoastaan männyllä kuivalla kangasmaalla. Silloinkin tarvitaan maanmuokkausta ja hyvää ylispuiden hyvää siemensatoa. Kosteilla kankailla luontainen uudistaminen onkin sitten jo toivotaan-toivotaan hommaa ja sitä rehevimmillä mailla jo täysin toivotonta tiheän aluskasvillisuuden vuoksi.

    Jatkuva kasvatus ei vapauta taimikonhoitotyöstä. Taimikonhoidon tarpeettomuudesta mainostamisen voisi jo tuomita Suomen rikoslaissa. Ylitiheä metsä tuottaa valon- ja ravinteidenpuutteen takia heikompilaatuista puumateriaalia. Kovan puuaineksen tiheäsyisyys syntyy vain ajan kanssa. Sellaista puuta löytyy Lapista jossa lyhyt kasvukausi määrää vuosirenkaiden paksuuden.

    Yläharvennus sinällään on jo vanha tapa hoitaa ylitiheää järeää metsää eikä ole jatkuvan kasvatuksen keksintöjä. Yläharvennuksessa poistetaan metsän arvokkaita ja järeimpiä puita jolloin lisääntyvä valo mahdollistaa alakerrospuiden järeytymisen. Yläharvennus on perusteltua ja kannattavaa silloin kun se toimii ikään kuin viimeisenä harvennuksena ennen lopullista päätehakkuuta.

    Metsän jatkuva kasvatus saa silmissäni samanlaisen arvon kuin peltojen biodynaaminen viljely. 80-luvullahan puhuttiin vihreän liikkeen suulla kovasti biodynaamisesta viljelystä. Miksi kukaan ei puhu siitä enää? Missä on biodynaamiset viljelijät tänä päivänä? Jospa se ei kannattanutkaan. Kysytäänkö 40 vuoden päästä, että missä ovat jatkuvana kasvatuksen metsänomistajat? Jospa sekään ei kannattanut.

    Jokainenhan on tietysti vapaa tekemään omia valintojaan oman metsänsä suhteen. Voi perustaa oman metsänhoidonsa jatkuvan kasvatuksen varaan jos niin haluaa. Minulla itselläni ei ole siihen yksinkertaisesti varaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s