Paavo ja Wikiliikkuja

Wikileaksin julkistamien diplomaattisähkeiden sisältö, sikäli kun olen niiitä lukenut, ei ole kauheasti yllättänyt.

Hauskoja ykityiskohtia on toki ollut kuten aikaisemmin mainitsemani yritys järjestää Eric Clapton Pohjois-Koreaan ja raportit Saudi-Arabian salaisesta bilekulttuurista.

Muuten kysymys on ollut lähinnä kohtalaisen yksityiskohtaisesta ja vähemmän ”diplomaattiseen” (!), kohtuu suora puheiseen sävyyn kirjoitetusta uutisanalyysistä kohdemaiden sisäåpolitiikasta, ulkosuhteista ja poliitikoista. Harvassa on näyttänyrt olevan mitään järisyttävää uutta tietoa.

Suomea koskevat sähkeet (joita ei vielä ole julkaistu Wikileaksin sivuilla, mutta vuodettu ainakin Hesarille) eivät tästä poikkea. Vai onko jollekin yllätys, että kokkarit diggaa NATOa samoin kuin demareista Lipponen ja Ahtisaari (&al.),  Tuomioja ja Halonen ei niinkään?  Tai se , että Jenkit diggaa näitä diggareita. So what?

Toki jonkun verran kysymyksiä herättää miksi niin ahkeraan on haluttu käydä raportoimassa juuri Jenkkilähetystössä eikä (Lipposen uhosta hulimatta) ilmeisesti Kiinan keisarikunnan edustustossa. Ja tietysti voidaan miettiä minkä verran kulmakarvojen nostoa liittyy siihen, että henkilö x:n  on tiedetty aikanaan käyneen juttelemassa Neukku- tai Derkkulähetystössä.

Asuessani esiteininä Moskovassa kävin pahimmillaan viikoittain Yhdysvaltain suurlähetystössä katsomassa kapitlistien leffoja, syömässä hampurilaisia ja juomassa oikeaa kokista (ei neuvostoliittolaista lisenssillä tehtyä ruskeaa sokerilientä, joka nyt vaan ei ollut ”the real thig”). Tarjoilut oli hyvät ja ihmiset mukavia, olisin varmaan kertonut kaiken jos joku vaan olisi tajunnut kysyä. Uskoisin, että Helsingin suurlheystössäkin tarjoilut ovat moitteettomat ja seura Amerikkalaiseen tyyliin keskusteluun innoittavaa.

Miksi ei olisi ja miksei siitä nauttisi.. Diplomatia on suhteiden luokista, ylläpitämistä ja tiedonjakamista. Joissain tapauksessä keskustelun ulkopuolinen osapuoli (nyt tnousseessa esimerkissä Venäjä) myös toivoo, että sen käsitykset ja tuntemukset väliteään eteenpäin. Tiedonjakaminen on  strategian ja taktiikan harjoittamisen taidetta: kuinka paljon kerron hyödyttääkseni edustamaani intressiä eniten (itseäni, maatani, vallankumousta tms). Hyöty voi olla jonkinlainen vastapalvelus (äänestämme teidän juttua YKssa), tietoa jostain toisesta asiasta tai vähemmän konkreettista myötäsukaisutta.

Mutta Paavo: ”So what?” oli hyvä vastaus, mutta tämä kiemurtelu päivämääristä ja Kiinan keisareista on vain obfuskaatiota.

Joo, 17.12.2004  (jolloin sähkeen mukaan keskustelu Jenkkilähettilään kanssa olisi käyty) on Brysselissä ollut Euroopan Neuvoston kokous. Siellä on virallisesti päätetty aloittaa jäsynyysneuvottelut Turkin kanssa. Lipponen on ollut aktiivinen Turkki asiassa, varsinkin Suomen puheenjohtajakaudella. Ehkä hän on ollut Brysslissä tapaamassa Verheugenia, joka oli laajentumiskomissaari ja sitten Komission varapuheenjohtaja. Ainakaan hän ei johtanut puhetta eduskunnan täysistunnossa (jossa käsiteltiin hallituksen ulko-ja turvallisuuspoliittista selontekoa).

Vaikealta tuntuu silti uskoa, että Jenkkilähetystön poliittinen attache John Hall olisi valehdellut sähkeessään tavanneensa Lipposen.

 

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): kv-politiikka, wikileaks

One response to “Paavo ja Wikiliikkuja

  1. joonas munkki

    Vihreää skitsofreniaa pahimmillaan, ei voi olla totta että joku ajaa tuollaisia mielipiteitä !!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s