PUUTARHAKAUPUNKI OSAKSI HELSINKIPUISTOA!

Ai mikä Helsinkipuisto? Ja mikä puutarhakaupunki?

Avataan siis hieman:

Olen ollut todella hämmästynyt siitä, miten vähän Helsinkipuisto-suunnitelmasta tunnutaan yleisesti tietävän, vaikka kyse on todella merkittävästä kokonaisuudesta josta on olemassa hyvin tehty suunnitteluaineisto. Suunnitelma on hyväksytty Kaupunkisuunnitelulautakunnassa kuluvan vuoden helmikuussa.

Laaditun yleissuunnitelman johdanto kuvaa Helsinkipuistoa mm. seuraavasti:

”Helsinkipuisto on merkittävä kaupunkirakenteen sisäinen julkisten ulkotilojen kokonaisuus, toiminnallinen virkistysalueketju ja ekologinen käytävä. Kokonaisuuteen kuuluu paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisestikin arvokkaita ympäristöjä ja yksittäisiä kohteita. Puisto tarjoaa läpileikkauksen Helsingin luonnosta, historian vaiheista ja urbaanista elämästä.”

”Helsinkipuiston yhteydessä sovellettava tulkinta ”puiston” käsitteestä on laaja: kokonaisuuteen kuuluu selkeiden viheralueiden lisäksi runsaasti rakennettua kulttuuriympäristöä ja laajoja vesialueita.”

”Kehittämisen tarkoituksena on muokata koko kaupungin identiteettiä nivomalla puiston osa-alueet yhteen ja vahvistamalla niiden luonteita.”

Mielestäni suunnitelma on todella upea, oivaltava ja kunnianhimoinen. Se, että kaupunkiympäristön erilaisia osa-alueita nivotaan kokonaisuuksiksi ja kokonaisuuksien verkostoiksi, käsitteiden (kuten puisto, metsä, piha, rakenettu ympäsristö jne.) määritelmiä laajennetaan ja niiden raja-aitoja murretaan on mielestäni olennaista kun pyritään elävään ja osallistavaan kaupunkisuunnitteluun.

Helsinkipuisto jäsentyy suunnitelmassa laajahkoiksi temaattisiksi osa-alueiksi jotka on merkitty ylläolevassa karttakuvassa kirjaimin A-F. Kutakin kuvaillaan suunnitelmatekstissä käsitellen historiaa, nykytilaa, roolia Helsinkipuistokokonaisuudessa ja tuon roolin kehittämistä edesauttavia toimenpiteitä.

Yksi keskeinen puisto- , puutarha- ja kaupunkikulttuurin osa-alue nousee yleissuunnitelmassa mielestäni kuitenkin tarpeettoman heikosti esiin. Se on kaupunkipuutarhat ja puutarhakaupunki.

Puutarhakaupunki on kaupunkisuunnitteluideologia, joka syntyi 1800-luvun lopulla reaktiona teollistumisen myötä nopeasti kärjistyneisiin ympäristöongelmiin ja työväestön asuinolojen kurjistumiseen Eurooppalaisissa kaupungeissa. Sittemmin, kuten kaikkia ideologioita sitä on ymmäretty ja toteutettu monella tavalla. Monille suomalaisille käsite tuo mieleen Espoon Tapiolan ja taannoisen pääministeri Vanhasen nurmijärveläistä elämänmuotoa ylistäneet lausunnot ja niinpä se helposti torjutaan.

Helsingissä on kuitenkin erittäin onnistunut puutarhakaupunkivyöhyke joka on säilyttänyt erityispiirteensä, vaikka kaupunki onkin kasvanut sen ympärille. Tämä alue muodostuu Käpylän, Kumpulan ja Toukolan kaupunginosista ja siten rajautuu suoraan Helsinkipuiston suunnittelualueeseen.

Helsinkipuiston osa-alue C, jonka nimeksi on annettu Koski, sisältää Annalan puiston palstaviljelyalueineen, mutta mielestäni puistokokonaisuudelle ja sen pyrkimykselle ”tarjoa(ta) läpileikkau(s)Helsingin luonnosta, historian vaiheista ja urbaanista elämästä” toisi valtavasti lisäarvoa osa-alue C:n laajentaminen länteen niin, että se käsittäisi Koskelan sairaala-alueen, Käpylän suojelukaavalla säilytetyn puutarhakaupungin (Puu-Käpylä ja Olympiakylä), niinikän suojelukaavan omaavat Kumpulan siirtolapuutarhan ja koulukasvitarhan, maauimalan, kasviteiteellisen puutarhan, Kumpulan laakson puistoalueen liikunta-, ulkoilu- ja viljelypaikkoineen, sekä mahdolliset uudet kaupunkiviljely puutarhat, joille sopivia kohteita löytyy niin joutomailta kuin katoiltakin.

 

Osana Helsinkipuistoa tämä omaleimainen kokonaisuus pääsisi oikeuksiinsa. Pian rakentamisensa jälkeen sitä ”pidettiin ympäri Eurooppaa onnistuneena puutarhakaupunkina” ja sitä se on edelleen. Se on tiivis, mutta silti vehreä ja kylämäisyydestään huolimatta se nivoutuu kaupunkiin verrattain hyvien ja tulevaisuudessa toivottavasti paranevien joukkoliikenne yhteyksien myötä.

Alue vahvistaisi myös Helsinkipuiston oppimiseen ja tutkimukseen liittyvää roolia: Helsingin yliopison Kumpulan kampuksella tutkitaan ja kehitetään viherkattojen ja kattoviljelyn mahdollisuuksia. Kasviteiteellinen puutarha Kumpulan kartanon päärakennuksen tuntumassa on hyvin jäentyvä ja helposti lähestyttävä kokonaisuus. Kumpulan koulukasvitarha (joka muuten kaupunginosakartassa on Käpylää ja jonka voisi siten nimetä uudelleen esim Käpylä opetuspuutarhaksi) tarjoaa ainutlaatuisen oppimisympäristön Helsingin koululaisille ja sen käyttöä pedagogisena resurssina pitäisikin lisätä. Se soveltuu erinomaisesti puutarhakoulutukseen myös muille ryhmille. Käpylän peruskoulu taimikasvatustiloinen ja koulukasvitarhalla sijaitsevine omine palstoineen on todellinen mallikoulu puutarhan nivomisesta peruskoulun opetussuunnitelmaan.

Käpylän puutarhakaupungin suojelukaava ja sen toteuttaminen ovat herättäneet alueella kuluvana vuonna runsaasti kivasta kesksuetelua ja jopa konfliktia, joka näyttäisi jopa uhkaavan puutarhakaupungin kuuluisaa yhteisöllisyyttä.

Sopisi hyvin Helsinkipuiston uutta kaupunkisuunnittelua edustavaan luonteeseen, että siihen kuuluisi alue jonka erityinen teema olisi asukasosallisuus ja aktiivinen kaupunkilaisuus. Kaupunkisuunnitteluvirasto jossa kokemukseni mukaan on runsaasti avarakatseisia ja tulevaisuuteen suuntautuneita virkahenkilöitä voisi osallistua Käpylän korttelipihojen jatkosuunnitteluun tekemällä siitä syvemmän osallisuuden kokeilun jossa luotaisiin asukasaktivoinnin välineitä kaikkialla kaupunkiin juurrutettavaksi.

Käpylään syntyisi toivottavasti lopputulos joka olisi aidosti yhteisön tukea nauttiva. Yheteinen näkemys auttaisi sitä, että jatkossa alueita voitaisiin enenevässä määrin hoitaa asukkaiden toimesta- omistajayhtiön kustannuksella toki. Näin varmistettaisiin se, että muutaman kymmenen vuoden päästä ei olla jälleen samassa tilanteessa, jossa isoja parannustöitä joudutaan tekemään kertarysäyksenä kuten nyt.

Alueen korttelipihat ovat vuosikymmenten aikana päässet oikea-aikaisen hoidon puutteessa kasvamaan umpeen ja niiden alkuperäinen luonne yhtenäsinä hoidettuina alueina, joilla asukkailla on ollut mahdollisuus myös hyötykasviviljelyyn on hukkunut. Toinen korttelipihojen luonnetta rikkova tekijä, kuten niin monessa muussakin osassa Helsinkiä, ovat autojen parkkipaikat.

 

Kiinteistöt omistava Kansanasunnot Oy on viime vuosina havahtunut tilanteeseen ja aloittanut pihojen kunnostussuunnitelmien teettämisen ja toteuttamisen. Kuten niin usein, on tässkin prosessissa asukasosallisuus ilmiselvästi toteutunut huonosti. Vaikka esittely ja kuulemistilaisuuksia on pidetty, ei asukkaita ole onnistuttu aktivoimaan prosessiin niin, että sunnitelmien laadinta ja toteutus koettaisiin yhteiseksi hankkeeksi.

Kun ensimmäisen pihan työt korttelissa 817 aloitettiin kesällä syntyi niitä vastaan varsin voimakas kansanliike, joka pysäytti työt vaatimalla asiasta valtuustokäsittelyä. On ymmärettävää, että vanhojen puiden kaataminen omista pihoista kirpaisee ja on myös totta, että nykyaikaisen tehokkaasti teetetyn työn jälki, varsinkin raivausvaiheessa näyttää dramaattiselta.

Kuitenkin itse suunnitelma näyttää ainakin minun silmään hyvältä ja selvästi pihan käytettävyyttä parantavalta- vaikka valitettavasti autopaikkoja siitä ei vieläkään ole saatu poistettua.

Ylläolevissa kuvissa ylimpänä Käpylän kortteli 817 ennen toimenpiteitä ja alempana uusi pihasuunnitelma. Sunnitelmassa ruskeat alueet ovat viljelypalstoja, vihreät nurmikoita ja harmaat alueet parkkipaikkoja ja muita päällystettyjä/sorapintoja.

Uskon, että aidolla asukasosallisuudella riittävän aikaisessa vaiheeassa olisi käytännössä sama suunnitelma saatu hyväksyttyä, pehmeämmistä työmenetelmistä sovittua ja yhteistä näkemystä alueen muodostamasta ainutlaatuisesta kokonaisuudesta, sen hoidosta ja kehittämisestä vahvistettua.

Aivan oman ja ainutlatuisen osan Helsinkipuistoon toisi Koskelan sairaala-alueen liittäminen siihen paikkana joka voisi esimerkiksi tarjota sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaan liittyviä puutarhaterapiapalveluita erilaisille ryhmille, vanhuksista, kehitysvammaisista ja mielenterveyskuntoutujista kiireisiin yritysjohtajiin. Se voisi tarjota tiloja myös monille asukaslähtöisille hankkeille esimerkiksi kulttuuritoiminnan alalla.

Sairaala-alueen kaupunkilaisia osallistavasta suunnittelusta on tehty esitys kaupungin ”demokratiapilotti”-hankkeeksi. Demokraattiset prosessit vievät aikaa, mutta ne ovat yleensä konflikteja synnyttävien sijaan yhteisöllisyyttä vahvistavia prosesseja.

Käpylän, Kumpulan ja Koskelan liittäminen Helsinkipuistoon toisi siis kooknaisuuteen paitsi hienoja puistoja, puutarhoja ja kaupunkisuunnittelun historiaa- se liittäisi puiston- ja puutarhan yhteiskunnalisen toiminnan alueeseen oppimisen, tutkimuksen ja osallistavan päätöksenteon kautta.

Nuo arvot tuntuvat sopivan erityisen hyvin yhteen  niiden ideaalien kanssa, joita puutarhakaupungit kaupunkisuunnittelussa ilmensivät.

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): demokratia, Helsinki, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, luonnonsuojelu, metsät, onnellisuus