Aihearkisto: energiapolitiikka

JOS VIELÄ MIETIT, KYSY!

JOS VIELÄ MIETIT, KYSY!

Jos vielä mietit ehdokasta ja varsinkin jos harkitset äänestäväsi minua ja haluaisit vastauksen johonkin spesifiin kysymykseen tai tietää mielipiteeni jostain teemasta, niin kysypä!

Olen tietoisesti keskittynyt kaupunkiviljelyyn ja ruokaan kampanjassani, koska ne ovat minulle erityisen tärkeitä. Eivät ne silti ole ainoat asiat maailmassa.

Esitä kysymyksesi mieluiten joko tässä kommenteissa tai fb seinällä, niin että muutkin näkevät. Vielä ehtii! Vaalihuoneistot ovat auki klo 20 saakka.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', öljy, demokratia, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, human interest, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, kehitysyhteistyö, kv-politiikka, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, monikansalliset yritykset, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, protestiliikkeet, ruoka, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, sota&rauha, talon valtaukset, terveyspalvelut, uraani, verotus, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

LUOMULIITTO: Kunnat tärkeitä ruokapäättäjiä

Asiallinen  tiedote Luomuliitolta, big ups!

Esimerkiksi Helsingin kaupungin julkisista aterioista vastaava Palmia valmistaa 200 000 annosta päivässä. Se on Suomen markkinoilla niin iso toimija, että suoraviivainen luomun vaatiminen tavarantoimittajilta sopivalla siirtymäajalla lisäisi tuotantoa ja ennen pitkää alentaisi luomutuotteiden hintoja myös tavalliselle kuluttajalle.

Suurimpia hyötyjiä olisivat maaperäeliöstö, maatalousekosysteemien luonnonmoninaisuus, tuotantoeläimet, ilmasto ja itämeri. Eli siis kaikki tulevaty sukupolvet- lajiin katsomatta.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

TIEDOTE 17.10.2012

Luomuliitto: Kunnat tärkeitä ruokapäättäjiä

– Nyt kannattaa vaikuttaa siihen, että luomuruokaa saadaan enemmän
kouluihin ja muihin kunnallisen päätöksen teon piirissä oleviin
julkisiin ruokailuihin, toteaa Luomuliiton puheenjohtaja Jukka
Lassila.

Suomen hallitus kirjasi Huomisen ruoka -strategiassaan haluavansa
luomua julkisiin elintarvikehankintoihin. Kunnat tekevät kuitenkin
omat päätöksensä, omien arvojensa mukaan.

– Luomuruoassa on vähemmän haitallisia aineita, kuten nitraatteja,
torjunta-ainejäämiä ja lisäaineita. Lapset ja vanhukset ovat herkimpiä
haitta-aineille ruoassa, kertoo Jukka Lassila.

Luomuliiton kysyessä eduskuntavaalien alla puolueiden kantaa luomun
edistämisestä, kaikki puolueet olivat melko myönteisiä.

– Kuntatasolla konkreettisia päätöksiä on esimerkiksi luomun ottaminen
ruoka-aineiden kilpailutuksen kriteeriksi ja kunnan peltojen
luomuviljely. Luomuruoan ottaminen mukaan ruokahankintoihin ei
välttämättä lisää ruoan kokonaiskustannuksia. Esimerkiksi
kasvisraaka-aineet voidaan saada hankittua läheltä ja edullisesti,
kuvaa Jukka Lassila.

Luomuliitto kannustaa kuntia tekemään yhteistyötä luomutuottajien
kanssa. Parhaimmillaan osana kouluohjelmaa voidaan myös vierailla
luomutilalla ja ymmärtää paremmin ekologista ja eettistä
ruoantuotantoa.

Luomun käytön lisäämiseen ammattikeittiössä opastaa valtakunnallinen
Portaat luomuun –ohjelma, johon kuuluu nyt noin 1500 ammattikeittiötä.

Lisätietoja:
Jukka Lassila, puh. 050 529 0482
elisa.niemi@luomuliitto.fi, puh. 0400 534003

http://www.luomuliitto.fi/medialle
http://www.portaatluomuun.fi

1 kommentti

Kategoria(t): öljy, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, Ilmastonmuutos, Itämeri, luomu, luonnonsuojelu, ruoka, ruokapolitiikka, tiedotteet, Ympäristöpolitiikka

MITÄ TALOUSARVIOESITYS 2013 SANOO KAUPUNKIVILJELYSTÄ?

Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen on (yllätys?): Ei yhtään mitään.

Kaupunginjohtajan esityksessä vuoden 2013 talousarvioksi ei sana  ”kaupunkiviljely”, jolla on totuttu kuvaamaan sitä elävän, itsenäisen ja osallistuvan urbaanikulttuurin muotoa, joka Ravintolapäivän ja Block partyjen ohella on muutamassa vuodessa tehnyt Helsingistä sen kaikkien fiilistelemän uuden Berliinin,  esiinny yhtä ainoata kertaa. Ei, vaikka Dodo ry, kaupunkilainen ympäristöjärjestö jonka aktiivit ovat onnistuneet muutamassa vuodessa kehittämään viljelytoiminnan Pasilan ratapihan joutomailla kuormalavoista kasatuista sissilaareista Design-pääkaupunkivuoden helmeksi, Kääntöpöytä-kaupunkiviljelykeskukseksi, sai työstään kaupungin ympäristöpalkinnon 2011.

Erikoista kaupunkiviljelyn puuttuminen budjettiesityksestä on siksikin, että ”pienviljelyn lisääminen asuinalueilla tai niiden tuntumassa” on nimetty yhdeksi Helsingin ruokakulttuurin kehittämisvalintojen kärkihankkeeksi ja lähiruoan suosiminen ilmastosyistä toiseksi.

Toisaalta on erikoista, että myöskään itse ruokakulttuuristrategiaa ei mainita esityksessä nimeltä vaikka se on kaikkia hallintokuntia velvoittava ja ”eri hallintokun(tien on tullut) esittä(ä) omat toimenpidesuunnitelmansa ruokakulttuuristrategian juurruttamiseksi” jo syksyllä 2010.

Tukkutoria käsittelevässä kirjauksessa todetaan, että ”ruokakulttuuri elää vahvaa nousukautta, sekä tukkutorialue että kauppahallit ja torit hyötyvät tästä kehityksestä. Kaupunkilaiset ja myös matkailijat ovat kiinnostuneita aidosta ruoasta, jota tukkutorin asiakasyritykset tarjoavat kuluttajille.”

Kaupungin julkisista ruokailuista vastaavaa Palmia-liikelaitosta koskevassa talousarvioesitystekstissä kylläkin todetaan, että ”luomuruoan osuus kasvaa koulu- ja päiväkotipalveluissa.”, mutta siinä jätetään mainitsematta ruokkakulttuuristrategiassa asetettu tavoite ja sitä seuraava mittari: ”Luomun käytön prosentuaalinen osuus: Päiväkodeissa 50 prosentin aste saavutetaan vuoteen 2015 mennessä, muussa ruokatuotannossa luomun käyttöä lisätään vähitellen.” Eikö talousarvio olisi oikea paikka kertoa miltä kehitys tuon tavoitteen saavuttamisen näkökulmasta näyttää?

Sen sijaan opetusviraston kirjauksista löytyy toteama: ”Talousarviossa ei ole varattu määrärahoja luomu- ja lähiruoan laajentamiseen.” Kuinka voi olla mahdollista, että hallintokuntia velvoittavien ja vahvalla poliittisella mandaatilla säädettyjen kunnianhimoisten strategiatavoitteiden toteuttamiseen ei talousarviossa ole määrärahoja? Onko päätös tehty opetuslautakunnassa vai virkahenkilöiden toimesta?

Edelleen Palmian budjettitekstissä sanotaan, että ”ympäristötoimenpiteistä tärkeimpiä ovat mm. toimet energiasäästön edistämiseksi, erilaiset ympäristöyhteistyömuodot eri hallintokuntien ja muiden yhteistyötahojen kanssa sekä ekotukihenkilötoiminnan juurruttaminen osaksi päivittäistä työarkea.” Hyvä näin, mutta ruokakulttuuristrategiassa asetettua, hallintokuntien yhteistyötä vaativaa strategiatavoitemittaria ”Palmian tuottaman ruokailun ruokaketjun ympäristö- ja ilmastorasitus pienenee (ympäristökeskus suorittaa arvion)” ei mainita. Ei myöskään lähiruokaa.

Palatkaamme kuitenkin takaisin varsinaiseen aiheeseen, kaupunkiviljelyyn, siis todelliseen ultralähiruokatuotantoon. Se, että asuinalueiden suunnittelua käsiteltäessä ei puhuta viljelystä, on oikeasti yllättävää. Se, että Palmiassa ei osata mieltää kaupungissa tuotettua ruokaa 200 000 päivittäisen ruoka-annoksen raaka-aineeksi ei yllätä, mutta senkin täytyy muuttua. Kysymys on rohkeuden ja mielikuvituksen puutteesta, sillä Helsingin ruokatuotantopotentiaali on huima ja sen käyttöönoton kerrannaisvaikutukset työllisyyden, syrjäyttämiskehityksen purkamisen ja ilmastopäästöjen leikkausten muodossa tekevät siitä todellista win-win/win-win toimintaa.

Hallintokunnat ovat talousarvioehdotustekstejä valmistellessaan unohtaneet kaupunkiviljelyn ja koko lähiruoan eivätkä ruokakulttuuristrategiatavoitteiden seurantamittarit ole pysyneet kyydissä kun on vaikeroitu talouskriisiä ja oletettuja resurssileikkauksia. Esittelijäkään ei ole sitä kokonaisuuteen lisännyt, vaikka Jussi Pajunen on tunnettu lähiruoan ystävä ja ruokakulttuuristrategiaa on usein sanottu hänen lempilapsekseen.

Talousarvioesitys sisältää kuitenkin runsaasti tavoitekirjauksia ja periaatteellisia linjauksia joiden toteuttamista kaupunkiviljelyn edistäminen ilmiselvästi tukee. Olen poiminut alle otannan tällaisia tavoitteita eri toimialojen alta budjettiesityksen käyttötalousosiosta. En väitä, että kaupunkiviljely yksin ratkaisee kaikkia näiden suurten päämäärien konkretisoimiseen ja tavoitteiden toteutukseen liittyviä haasteita, mutta sen merkitys jos niin halutaan, on kaikkea muuta kuin vähäpätöinen. Itselleni ei tule mieleen toista toiminnan muotoa, joka olisi vaikutuksiltaan yhtä laaja-alainen ja kokonaisvaltainen.

Toivon, että kaupungin johdossa nähdään se merkitys, joka kaupunkiviljelyllä ja siihen liittyvillä toiminnoilla voi olla kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta keskeisten tavoitteiden toteutuksessa. Näitä ovat kaupungissa tapahtuva tuotannollinen viljelytoiminta ja siihen liittyvä elintarvikealan pienyrittäjyys, asumisviihtyvyyttä, aktiivista kaupunkilaisuutta ja hyvinvointia tukeva kotitarveviljely, puutarha- ja luontoympäristöjen hyödyntäminen opetus- ja terapiaympäristönä, sekä syötävien kasvien lisääminen puistoihin ja kaupunkimetsiin.

Oikea johtopäätös kaupunginjohdolta olisi vielä ennen valtuustokäsittelyä lisätä esittelijän toimesta talousarvioon kirjaus poikkihallinnollisen kaupunkiviljelystrategiatyön käynnistämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaisi vuodelle 2013 kahden koordinaattorin palkkaamisesta (toisen vetämään strategiatyötä ja toisen neuvomaan ja edistämään käytännön toimia, joilla kaupungissa tapahtuvaa ruoan tuotantoa saadaan lisättyä) sekä riittävän resurssoinnin keskeisille hallintokunnille, jotta viljelytoiminnan laajentumisen edellyttämät työt saadaan käyntiin niin pelloilla, katoilla kuin suunnittelupöydillä ja labroissakin.

Sopivia strategiatavoitteita (valistuneina heittoina ilmaistuna – tarkkojen numeroiden ja prosenttien tulee perustua laskentaan ja mallinukseen, johon minulla ei yksin ole kompetenssia) vuoteen 2020 voisivat olla: 2000 hehtaaria tuotannollista kaupunkiviljelyä, 30% vähennys julkisten ruokahankintojen ilmastopäästöihin, 2000 uutta työpaikkaa viljelyssä, 5000 uutta työpaikkaa jatkojalostus-, vähittäiskauppa- ja ravitsemusaloillla, 200 uutta työpaikkaa viljelytekniikan asennus- ja tukipalveluissa, 2000 oppisopimuspaikkaa vuosittain, 50 % nykyistä korkeampi työllisyysaste riskiryhmissä (syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, maahanmuuttajat ja eri tavoin vajaakuntoiset henkilöt), 10% energiansäästö tasakattoisissa rakennuksissa, 10% korkeampi hiilensidonta kyky kaupunkialueella, 20 %  parempi rankkasateiden aikaisten hulevesien sitomiskyky.

Kaupungin johto, hallintokuntien virkahenkilöt, kaikki poliittiset ryhmät, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset ovat tervetulleita copy pasteamaan ja kaikin tavoin hyödyntämään lähdettä mainitsematta kaikkea yllä ja alla esitettyä jos tavoitteena on kaupunkiviljelyn lisäämisen tuomien hyötyjen realisoiminen.

Helsingin kaupungin talousarvioesityksen 2013 käyttötalousosan kirjauksia, joiden toteutumista kaupunkiviljelyn lisääminen tukee

TOIMIALA TAVOITEKIRJAUS KOMMENTTI / TAVOITETTA TUKEVA KAUPUNKIVILJELYTOIMI (Janne Länsipuro)
Kaupunginhallitus Kaupungin viihtyisyyteen ja turvallisuuteen osoitetulla määrärahalla on tarkoitus jatkaa kaupunkiympäristön viihtyisyyttä lisääviä hankkeita yhteistyössä asukkaiden,kaupungin hallintokuntien ja keskeisten sidosryhmien kanssa. Määrärahassa varaudutaan mm. hankkeeseen, jossa vähennetään puistojen, aukioiden ja kadunvarsien roskaisuutta palkkaamalla kesäisin nuoria. Määrärahoista rahoitetaan myös mahdollisia kansalaisosallistumisen jatkohankkeita. Puutarhat asuinalueilla lisäävät viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys lisää turvallisuutta ja toisista huolenpitoa. Asukasosallisuus lisää yhteisvastuullisuutta puistojen ja puutarhojen siisteydestä ja viihtyisyydestä. Nuorille on mielekkäämpää tulla palkatuksi myös puistojen/puutarhojen hoitoon- ei pelkäästää nroskien keruuseen.
Hallintokeskus Kuntalaisdemokratian parantaminen edellyttää osallistumismahdollisuuksien kehittämistä. Asumismieltymysten muuttuminen edellyttää sekä asukaslähtöisyyttä korostavien prosessien kehittämistä että asuntotuotteiden monipuolistamista. Tätä tuetaan aluerakentamisen toteutusprosesseissa hallintokuntarajat ylittävällä yhteistoiminnalla sekä toteutuksenohjaamisessa. Kehittämisrahaa käytetään kaupunkirakennetta kehittäviin hankkeisiin (mm. uudet asuntoalueet sekä muiden osapuolten kanssa yhteistyössä tehtävät hankkeet) ja hankkeiden toteutukseen liittyviin selvitys- ja suunnittelutehtäviin sekä markkinointiin ja maksuosuuksiin. Asuinalueiden yhteisölliset viljelyalueet ja jatkojalostustilat tarjoavat hyvän alustan aktiivisemmalle kuntalaisosallistumiselle (myös suunnitteluvaiheen osallisuus). Uusien asuntotuotteiden osana asuinalueiden/taloyhtiöiden yhteiskäyttötilat viljelytoimintaan liittyen: puutarhat, taimikasvatustilat, varastotilat, elintarvikehuoneistotasoiset jatkojalostustilat, grillipaikat/pizzauunit pihoilla/aukioilla. Asukasosallisuus ja asukaslähtöisyys suunnittelussa, toteutuksessa sekä hoidossa.Viljelyhankkeet ovat oiva alusta hallintokuntien välisen syvennetyn yhteistyön kokeiluille: mm. ksv, rakvi, ymp, opv, nk, sos, kult, llik.Suunnitellaan/selvitetään/toteutetaan puutarha-, kattoviljely- ja metsäpuutarha/syötävä puisto -hankkeita. Helsinkiä syötävänä kaupunkina markkinoidaan kansainvälisesti ja kansallisella tasolla.
Helsingin kaupungin tukkutori Tavoitteena on, että tukkutorialue, kauppahallit ja torit kehittyvät palveluiltaan ja sijainniltaan pääkaupunkiseudun houkuttelevimmiksi toimipaikoiksi erilaisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Alueita pyritään kehittämään niin, että ne tarjoavat monipuolisia ja myös uusia palveluita sekä kuluttajille että pääkaupunkiseudun vähittäiskaupoille, ravintola- sekä tapahtumamarkkinointiyrityksille. Tukkutorin hallinnoimilla alueilla on tarjolla yrittämisen mahdollisuuksia ja työpaikkoja myös ns. mikroyrityksille ja maahanmuuttajille.Vuonna 2013 aloitetaan uuden pakastamon rakentaminen tukkutorialueelle. Sen yhteyteen valmistuu yrityksille myös varastoja ja tuotannollisia tiloja. Samalla vapautuvalle vanhalle Teurastamolle kunnostetaan uusia tiloja vähittäiskaupan ja ravintolatoiminnan tarpeisiin.Ruokakulttuuri elää vahvaa nousukautta, sekä tukkutorialue että kauppahallit ja torit hyötyvät tästä kehityksestä. Kaupunkilaiset ja myös matkailijat ovat kiinnostuneita aidosta ruoasta, jota tukkutorin asiakasyritykset tarjoavat kuluttajille. Yleisesti pienyritysten tuotantotiloja on vähän keskustan tuntumassa, mikä lisää kiinnostusta.Tukkutori lisää Teurastamoalueella vähittäiskaupan ja ravintolatoiminnan tarjontaa. Kuluttajille suunnattujen suorien palvelujen määrää lisätään ja kaupunkilaisia aktivoidaan luomaan myös itse uutta toimintaa Teurastamolle. Tuotannollisen viljelytoiminnan lisääminen (esim. kattoviljely) tukkutorin alueella ja muiden torien läheisyydessä (esim. Hakaniemen torin ympärillä on runsaasti soveltuvia tasakattoja) lisää tarjontaa ja vähentää ilmastopäästöjä (vrt. ulkomailta ja maakunnista tuodut tuotteet, lisäksi omana kokonaisuutenaan kattoviljelyn tuoma energian säästö). Uutta mikroyrittäjyyttä syntyy kaupunkiviljeltyjen raaka-aineiden jalostuksessa, välityksessä, viljelytarvikkeiden tukkukaupassa jne. Uuden pakastamon hukkalämpö otetaan talteen kattoviljelmillä/kasvihuoneessa.Yhteiskäyttöisiä (varusjärjestelmä) varasto-, jatkojalostus-, pakkaus- , myynti- ja tilapäisravintolatiloja tarjotaan kaupunkiviljeltyjä tuotteita jalostaville yrityksille.Vahva “kaupungissa kasvanut”-brändi lisää ruokatietoisuutta ja halukkuutta suunnata ruokahankintoja toreille, halleihin ja pienyritysten myymälöihin/ravintoloihin.Osallistumismahdollisuus koko ruokaketjuun siemenestä lautaselle lisää paitsi kaupunkilaisten kuluttajasitoutumista, myös halukkuutta ruoka-alan innovaatioihin ja yrittämiseen.
Hankintakeskus Strategiaohjelman mukaan hankintoja kehitetään kaupungin kokonaisedun parantamiseksi, elinkeinoelämän edellytysten parantamiseksi ja ilmastovaikutusten vähentämiseksi. Hankintakeskus edistää toiminnallaan mm. energiatehokkuuden käyttöä hankintakriteerinä kaupungin hankinnoissa. Lähiruoan ja kaupunkiviljellyn ruoan suosiminen kaupungin hankinnoissa tukee monenlaisia tavoitteita: työllisyys-, syrjäyttämisen ehkäisy-, yrittäjyyden lisääminen-, kaupunkilaisten aktivointi- ja ilmastotavoitteet. Kattoviljelyn, lyhentyvien kuljetusmatkojen ja varastointiaikojen tuoma energiasäästö lasketaan.
Rakennusvirasto Kaupunkirakenne tiivistyy ja julkisen ympäristön sekä palveluiden merkitys korostuu. Asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen vaatii ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Ilmastonmuutokseen ja sääolojen poikkeustilanteisiin tulee varautua. Rakennusten energiatehokkuus on avainasemassa varauduttaessa ilmastonmuutokseen. Rakennukset kuluttavat pääosan (noin 90 %) kaupunkikonsernin käyttämästä energiasta. HKR-Rakennuttaja kehittää malleja ja ohjeistusta energiatehokkaan suunnittelun ja rakentamisen tueksi. Lisäksi ilmastonmuutokseen varaudutaan toteuttamalla tulvantorjuntasuunnitelman mukaisia tulvansuojeluhankkeita.Helsingin katu- ja puistorakentamisesta ylijäämämassojen vastaanottopaikkoihin sijoitettavat massat puolitetaan vuoden 2010 tasosta käsittelemällä ne rakennuskelpoiseksi maa-ainekseksi.Nuorista katupuukujanteista poistetut puut korvataan uusilla viimeistään seuraavan kasvukauden syksynä.

Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta edistetään siten, että metsien ja puuston käsittelyssä turvataan luontotyyppien ja eliölajiston säilyminen luonnonhoidon linjausten mukaisesti.

Tiloista ja muista tuotteista tehdään kestävän kehityksen periaatteiden mukaan käyttäjille toimivia, terveellisiä, turvallisia ja viihtyisiä siten, että tuotanto, ylläpito, käyttö, muuntaminenja purkaminen kuluttavat mahdollisimman vähän uusiutumattomia luonnonvaroja sekä aiheuttavat mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä.

Puutarhojen merkitys yhteisöllisyyttä ja sosiaalista eriytymistä ehkäisevinä virkistysympäristönä korostuu, samoin yhteisöllisen katto- ja monikäyttöisen (mm. viljely) parveke/terassitilan, yhteisten jatkojalostus yms. tilojen ja julkiseen tilaan istutettavien hedelmäpuiden, marjapensaiden yms. Kattopuutarhat ja viherkatot vähentävät rakennusten energiankulutusta, voivat hyödyntää poistoilman hukkalämpöä, toimivat hiilinieluina ja ehkäisevät tulvia sitomalla vettä. HKR-Rakennuttajan tulee luoda ohjeistus ja normit kattopuutarhojen/viherkattojen/kattokasvihuoneiden rakentamiselle ja kartoittaa kaupungin omien tasakattojen soveltuvuus tarkoitukseen, sekä laskea niiden energiansäästö- ja tulvavesien sitomispotentiaali.Soveltuvat maamassat ja mm. lehtikompostit käytetään uusien kaupunkipuutarhojen perustamiseen.Uusissa istutuksissa suositaan syötäviä kasveja (paitsi aivan vilkkaasti liikennöityjen väylien varsilla).Monimuotoisuutta lisätään myös lisäämällä syötäviä hedelmiä, marjoja, terhoja ja pähkinöitä tuottavia lajeja. Erityisesti istutetaan nopeakasvuisia köynnöksiä ja pensaita (esim. concordia-viinirypäle, laikkuköynnös (=mini kiivi), karhunvatukka, mustaselja).Syötäviin puistoihin tuodaan opastaulut syötävien viljely- ja villikasvien käytöstä. Kaupunkilaisia osallistetaan niiden perustamiseen ja hoitoon talkoiden, kurssien ja vapaaehtoistoiminnan keinoin.
Ympäristökeskus Ympäristökeskuksen tehtävä on edistää ympäristön ja luonnon huomioon ottamista päätöksenteossa ja ohjata ja motivoida kaupunkilaisia ja yrityksiä ympäristövastuulliseen toimintaan. Kaupunginjohtajien ilmastoverkosto: kaupunkien energia- ja ilmastoneuvontaa tekevät toimijat verkostoituvat ja kussakin kaupungissa toteutetaan asukaslähtöinen ilmastokampanja. Hankkeessa kehitetään hyviä ilmastoneuvonnan käytäntöjä ja tuetaan uudella tavalla kaupunkilaisten arkisia ilmastotekoja. Ilmastonmuutoksen hillintä sekä muutoksiin varautuminen ja sopeutuminen edellyttävät tehokasta yhteistyötä kaikilta hallintokunnilta ja muilta toimijoilta. Kaupungin strategiaohjelman eettisten periaatteiden mukaan Helsinki on eturivin toimija globaalin vastuun kantamisessa ja tämä ilmenee mm. toimissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ympäristönsuojelussa ja hankintapolitiikassa. Strategiaohjelmassa määritellään pitkän ja keskipitkän aikavälin ympäristöpoliittiset tavoitteet. Lähi- ja kausiruoan ympäristöhyödyistä tiedotetaan ja motivoidaan korostamalla kausiruoan trendikkyyttä ja työllistävyyttä. Kaupunkiviljelyneuvonta liitetään osaksi ilmastoneuvontaa. Kokemuksia kerätään ja jaetaan ilmastoverkostossa. Ympäristökeskus, ksv ja rakennusvirasto tekevät yhteistyötä kaikkien hallintokuntien kiinteistöillä- ja rakennuskannassa olevan sellaisen päästövähennyspotentiaalin joka olisi saavutettavissa ottamalla pihoja, kattoja ja muita tiloja viljelykäyttöön. YmpK laskee yhteistyössä Palmian kanssa ruokahankintojen sellaiset ilmastopäästöt, jotka ovat saavutettavissa kaupungissa tai sen välittömässä läheisyydessä tuotettuja elintarvikkeita käyttämällä (mm. “roskakalan” ja villikasvisten hyödyntäminen). Globaalivastuunkantoa voidaan lisätä kehittämällä kaupunkiviljelyyn liittyvää osaamisvaihtoa globaalin etelän maiden kanssa (etelässä on paljon kaupunkiviljelykokemusta ja pohjoisessa kehitettän uutta, siirrettävää teknologiaa).
Opetusvirasto Tavoitteena on, että energiankulutusta vähennetään vuonna 2013 vähintään 4 % vuoden 2010 tasosta. Ympäristöohjelman ja opetustoimen ilmastolinjausten toteuttamisen avulla vaikutetaan työ- ja oppimisympäristöön ja viihtyvyyteen sekä edistetään kestävää kehitystä. Ruokapalvelut edistävät lasten fyysistä terveyttä ja kasvua. Kouluruokailun tehtävänä on varmistaa kaikille opetukseen osallistuville monipuolinen, riittävä, vaihteleva ja ravitsemuksellisesti täysipainoinen ateria ja ohjata ruokailijoita terveelliseen ravitsemukseen. Talousarviossa ei ole varattu määrärahoja luomu- ja lähiruoan laajentamiseen.Oppimisympäristöä ja opetusmenetelmiä kehittämällä lisätään mahdollisuuksia ottaa erilaiset oppijat huomioon. Oppimisympäristöjen tulee olla vastuullisia, joustavia ja osallistavia.Yhteisöjen tukemiseen varatulla määrärahalla avustetaan myös lomavirkistyspalvelujen ja kasvitarhapalvelujen järjestämistä peruskoulujen oppilaille. Kattoviljely- ja muut koulupuutarhat, sekä lähiruoka kouluruokailussa ovat itsessään vaikuttavia keinoja sekä ilmasto-, että ympäristö- ja kestävän kehityksen tavoitteisiin nähden. Ne myös edesauttavat näiden tavoitteiden juurtumista kasvavissa sukupolvissa. Koulupuutarhat ja koululaisia osallistava pihasuunnittelu lisäävät viihtyvyttä ja oppimisympäristöjen monimuotoisuutta. Kokemus osallisuudesta ruoantuotantoon lisää kiinnostusta, avoimuutta ja kokeiluhalukkuutta suhteessa monipuolisempaan ravintoon (erityisesti kasvisten monipuoliseen käyttöön) ja luo kunniotusta ruokaa kohtaan, mikä vähentää ruokahävikkiä. Koulupuutarhojen kytkeminen kotitalousopetukseen vahvistaa tavoitetta oppiainerajat ylittävästä opetuksessta.
Tämä toteamus on täysin ristiriidassa Ruokakulttuuristrategia tavoitteiden kanssa!
Mm. viljely- ja luontoympäristöt ovat luonteeltaan joustavia, osallistavia ja vastuullisuutta tukevia oppimisympäristöjä. Ne toimivat usein hyvin monimutkaistenkin kokonaisuuksien ja vuorovaikutussuhteiden omaksumisessa myös niille oppijoille, joille samojen teemojen käsittely teoreettisina sisältöinä luokkahuoneympäristössä tuottaa vaikeuksia. Ne soveltuvat myös erityisen hyvin perinteiset oppiainerajat ylittävien ja teoreettisia opintoja käytäntöön yhdistelevien opetuskokonaisuuksien toteuttamiseen.Koulukasvitarhat tarjoavat koulujen omia puutarhoja laajemman oppimisympäristön mm. maanhoidollisiin teemoihin ja tuotannollisen mittakaavan viljelyyn tutustumiseen. Koulukasvitarhat ja niissä olemassa oleva osaaminen tarjoavat erinomaisen ympäristön opettajien, koulujen muun henkilökunnan ja toimintaan vapaaehtoisina osallistettavan yhteisön (vanhemmat/perheet) koulutukseen koulujen omien puutarhojen perustamista ja hoitoa varten.
Sosiaali- ja terveyspalvelut Tehostetaan haitallisten elintapojen, kuten tupakoinnin, alkoholin liikakäytön, huumausaineiden käytön, virheellisten ruokailutottumusten ja vähäisen liikunnan tunnistamista ja niihin puuttumista. Syrjäytymisen ehkäisemisessä painopisteitä ovat asunnottomuuden poistaminen, mielenterveyskuntoutujien aito osallisuus yhteiskunnan arjessa, köyhyyden vähentäminen, vaikeasti työllistyvien työhön kuntoutuminen ja kiinnittyminen sekä nuorten toimeentulotuen tarpeen vähentäminen.Sosiaali- ja terveyspalveluille tyypillisiä ovat kansalaisten itseohjautuvuutta tukevat ja omaa palvelutuotantoa korvaavat palvelujen järjestämistavat. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta ovat tärkeitä järjestöavustukset, jotka tukevat kansalaistoimintaa.Elintarvikehankinnat ovat volyymiltaan merkittäviä. Hankinnat kilpailutetaan tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina niin, että toisaalta myös uusilla ja pienillä yrityksillä on mahdollisuus päästä mukaan tarjoajina, mutta toisaalta hankintoja ei pirstota liian pieniin osiin. Viljely lisää hyötyliikuntaa, ulkonaoloa ja monipuolisempia ruokailutottumuksia (enemmän kasviksia) ja sitoutuminen (yhteisölliseen tai omaan) viljelyprojektiin parantaa elämänhallintaa, suunnittelua ja vastuunkantoa. Oma/yhteisöllinen ruokakasvien viljely vähentää köyhyyttä konkreettisella tavalla (pienemmät ruokamenot ja mahdollisuus työllistymiseen ja/tai yrittäjyyteen esim. tuetun osuustoiminnan muodossa) ja torjuu syrjäytymistä tarjoamalla mielekkään toimintaympäristön ja kehittämällä mm. vastuunkantokykyä/halua. Puutarhaterapiasta on paljon hyviä kokemuksia ja tutkimusnäyttöä mm. mielenterveys- ja päihdekuntoutuksessa osallisuuden- ja omanarvontunteen kasvattajana. Tuotannolliset kaupunkiviljelmät voivat olla monille vaikeasti työllistettäville tapa päästä palkkatyön piiriin (suorittava puutarhatyö ei vaadi pitkiä opintoja ja on silti mielekästi, monipuolista ja kehittävää – elinikäinen oppiminen) tai esim. osuustoiminnalliseen yrittäjyyteen sosiaaliviraston ja TE-keskuksen tuella (koulutus ja pitkäkestoinen neuvonta, työosuuskuntatoiminnan ja perusturvan yhdistelmä).Mm. Kumpulan koulukasvitarhan “perhekerho” on hyvä esimerkki järjestön toteuttamasta itseohjaavuutta, elämänhallintaa, vanhemmuutta ja vertaistuen anatamista ja vastaanottamista kasvattavasta toiminnasta.Varsinkin sosiaalipuolen hankinnoissa olisi loogista painottaa sosiaalisia vaikutuksia –> viljely- ja elintarvikealan työpajat palvelun tarjoajina?
Toimeentulotuki Työllisyyden hoidossa erityisenä painopisteenä ovat nuoret aikuiset ja maahanmuuttajat. Kuntouttavaa työtoimintaa saa 1 200 henkilöä vuoden aikana. Viljelytoimintaan, elintarvikejalostukseen ja ravintolatoimintaan (mm. “katukeittiöt” ja tilapäisravintolat) on helppo synnyttää uusia työpaikkoja, jotka soveltuvat maahanmuuttajille (monilla on aiempaa ammatillista- tai muuta koulutusta alalta ja täydellinen kielitaito ei ole välttämätön) ja nuorille aikuisille (ammatillinen tutkinto ei ole välttämätön ja työssäoppiminen ja tutkintojen suorittaminen näyttöjen kautta soveltuu alalle hyvin). Työpajatoiminta viljely-, luonnonhoito- ja elintarvikealoilla soveltuu hyvin monille kuntouttavan työtoiminnan edunsaajille.
Varhaiskasvatus Varhaiskasvatuksen tavoitteena on hyvinvoiva lapsi, joka saa tarvitsemansa tuen. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus toimii lapsen kulttuurisen kiinnittymisen vahvistajanaja, tukee lapsen identiteetin rakentumista ja itseksi kasvamista. Leikkipuistot toimivat matalan kynnyksen paikkoina ja ehkäisevät syrjäytymistä tarjoamalla mahdollisuuden ulkoiluun ja toisten perheiden kohtaamiseen mm. kerhojen, juhlien ja ulkoilutapahtumien avulla. Varhaiskasvatusviraston valmistelun yhtenä keskeisenä tavoitteena on kehittää vuorovaikutusta asiakkaiden ja alueen asukkaiden kanssa, siksi käynnistetään asukasfoorumien toiminta varhaiskasvatusalueilla.Lapsiperheille tarjottavien palvelujen tulee muodostaa verkostoja, jotka ehkäisevät syrjäytymistä mahdollisimman tehokkaasti. Päiväkotipuutarhat ja koulukasvitarhat tukevat kulttuurista kiinnittymistä, oman identiteetin ja keskeisten yhteiskunnallisten taitojen (mm. vastuunkanto ja yhteistoiminta) kehitystä, sekä luonnon ja rakennetun ympäristön arvostusta. Tätä edesauttavat osallistavana prosessina suunnitellut päiväkotien pihaympäristöt ja yhteistyö opv:n ja rakennusviraston kanssa pedagogisten puutarhojen suunnittelussa. Tärkeää on myös yhteistyö opetusviraston kanssa opetussuunnitelmien avaamiseksi viljely- ja luonnonympäristöjä hyödyntävän pedagogiikan näkökulmasta ja Kumpulan koulukasvitarhan hyödyntäminen henkilökunnan ja vapaaehtoisyhteisöjen koulutuspaikkana.
Leikkipuistojen viljelypaikat tarjoavat kohtaamispaikkoja perheille mielekkään toiminnan parissa. Leikkipuistoruokailuja voidaan monipuolistaa ja ruokakulttuurikasvatusta vahvistaa käyttämällä oman puutarhan tuotteita (esim. lisukesalaatit). Päiväkotipuutarhojen hoitoon liittyvä yhteistyö ja vapaaehtoistoiminta antaa yhden luontevan puitteen asukasfoorumeille.Perheiden osallistaminen viljely-, luonnonhoito- ja viljelytuotteiden jatkojalostustoimintaan on yksi polku syrjäytymistä ehkäisevän verkoston luomiseen.
Vapaa sivistystyö Tavoitteena on kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja sekä lisätä asukkaiden elämänhallintaa, hyvinvointia ja jopa työllisyyttä oppimisen ja osaamisen avulla. Opiston perustehtävä tukee asukkaiden itselähtöistä kehittymistä, mikä puolestaan on edellytys osallisuuden ja oman vastuun kehittymiselle. Viljely- ja keruutuotteiden tuotannon ja jatkojalostuksen, sekä ruoanlaiton ja ravitsemusalan osaamisen kasvu lisää terveyttä, elämänhallintataitoja ja mahdollistaa työllistymistä ja/tai yrittäjyyttä. Viljely- ja keruutuotteiden tuotannon ja jatkojalostuksen, sekä ruoanlaiton ja ravitsemusalan perusosaaminen antaa hyvää pohjaa asukaslähtöisten hankkeiden ja innovaatioiden kehittymiselle alalla (tuotannollisesti ja/tai yleistä viihtyvyyttä lisäävästi).
Kirjastotoimi Keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailun voittaja ratkeaa kesällä 2013. Tämän jälkeen tehdään hankesuunnitelmanpäivitys ja siihen liittyvä toiminnan ja tilojen tarkempi suunnittelu. Rakentamiseen liittyy myös toiminnan suunnittelu uusien yhteistyökumppanien kanssa. Kirjasto ei vain lainaa aineistoa elämänhallinnan ja terveyden tueksi, vaan on myös sosiaalisen kanssakäymisen paikka. Kirjasto tarjoaa kaikille sisältöä elämään ja tukee henkistä vireyttä. Kirjasto edistää maahanmuuttajien kielitaitoa ja kotoutumista. Keskustakirjaston yhteyteen perustetaan näytepuutarhoja/viljelyksiä ja näytöskeittiöitä yhteistyössä kumppanien kanssa. Tiloissa on siemenpankkitoimintaa ja viljely- ja jatkojalostus työvälineiden lainaustoimintaa sekä interaktiivista viljely-, elintarvike- ja ravitsemusneuvontaa ja tiedonhakupalvelua (vrt. IGS). Osallistetaan viljelykokemusta omaavia maahanmuuttajia kantaväestölle suunnattuun neuvonta- ja kokemustenvaihtotoimintaan, jossa tuetaan maahanmuutajia kielipallveluiden muodossa.
Taidemuseo Taidemuseon missio on luoda mahdollisuuksia ihmisen ja kuvataiteen merkityksellisille kohtaamisille. Kulttuurikeskuksen keskeisenä tavoitteena on työskennellä sen hyväksi, että Helsinki on monimuotoinen ja omaleimainen taiteen, luovuuden ja kulttuurin keskus. Kaupunkilaisten oma, spontaani ja yhteisöllinen toiminta on kasvavassa perinteisemmän kulttuuritoiminnan rinnalla. Taloussuunnitelmavuosina rakennetaan merkittäviä uusia asuinalueita, joihin toteutetaan useita julkisen taiteen teoksia. Viljelyalueet ja syötävät puistot ovat luontevia paikkoja mm. ympäristötaideteoksille, sekä osallistaville, yhteisöllisille ja toiminnallisille ympäristötaidetapahtumille. Yhtä luontevasti niissä voidaan integroida taidekasvatusta varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja toisen asteen koulutusten viljely-ympäristöissä tapahtuvan oppimisen osaksi (esim. luonnontieteellisten oppisisältöjen havainnollistaminen piirtämällä/maalaamalla). Nostetaan viljelykulttuuri ja puutarhataide tunnustetuksi ja tuetuksi kulttuurimuodoksi, joka useimmiten on luonteeltaan kaupunkilaislähtöistä, yhteisöllistä ja osin spontaania.
Kaupunginmuseo Kaupunginmuseo edistää kaupunkilaisten hyvinvointia tuottamalla tietoa ja elämyksiä kaupunkielämän historiasta ja kulttuuriympäristöstä sekä tarjoamalla identiteetin rakennusaineita kaiken ikäisille näyttelyiden, julkaisujen ja erilaisten asiantuntijapalveluiden kautta. Kaupunginmuseo tekee tiivistä yhteistyötä muiden hallintokuntien, kuten kaupunkisuunnittelu-, rakennusvalvonta- ja rakennusviraston kanssa. Museo tarjoaa myös neuvontaa perinteisistä, kestävistä rakentamistavoista rakennuskannan ylläpitämiseksi.Koko kaupunginmuseo nostaa esille kaupunginosien ja aluekeskusten omaleimaisuutta ja vahvistaa helsinkiläistä identiteettiä. Kaupunkiviljelyn ja elintarviketuotannon historian ja kehityksen esittely kartta-, valokuva- ja muistiinpano- yms. aineiston avulla (esim. v. 1914 suunnitelmat kaupungin viljelymaiden “maareformiksi” ja v. 1916 Backaksen suurtilan osto Osuuskunta Elannolle). Viljelyalueiden yhteyteen rakennettavissa rakennuksissa ja rakennelmissa voidaan osin käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja. Osana kaupunginosien historiaa tuodaan esiin vanha kyläjako ja viljelyyn ja ruoan tuotantoon liittyvät rakennelmat, nimistö jne.
Nuorisoasiankeskus Nuorisoasiainkeskus tukee nuorten kasvua aktiivisiksi kansalaisiksi. Toimintaa suunnataan kaikille helsinkiläisille nuorille ja heitä innostetaan löytämään itselleen sopivat tekemisen muodot ja olemisen tilat. Nuorisoasiainkeskus uudistaa työmuotojaan seuraamalla nuoruuden ilmiöitä ja nuorten elinolojen muutoksia. Nuorisoasiainkeskuksen visio on: Tilaa olla nuori, kuulua ja loistaa. Nuoria kannustetaan muodostamaan toimintaryhmiä itselleen tärkeiden asioiden ympärille. Toimintakonseptia uudistetaan kehittämällä sellaisia toimintamuotoja, jotka lisäävät kulttuurisen nuorisotyön ketteryyttä ja liikkuvuutta sekä nopeaa reagointia kulttuurisiin ilmiöihin.Toimialarajat ylittäviä palveluprosesseja kehitetään edelleen. Näitä ovat mm. nuorten työllistäminen, nuorten ohjaus- ja palveluverkoston toiminta, lasten ja nuorten harrastehaun kehittäminen, kaupungin kulttuuristrategiaan osallistuminen sekä tilojen yhteiskäyttö.Nuorisoasiainkeskuksen tavoitteena on lisätä kumppanuuksia ja nuorisotyöpalvelujen ostoa tulevina vuosina. Tavoitteena on solmia useamman vuoden pituisia sopimuksia. Kumppanuuksilla, muun muassa järjestöjen, oppilaitosten ja vapaaehtoisten kanssa, tuetaan kehittämistyötä ja uudistetaan toimintakonsepteja. muiden toimijoiden kanssa asukaslähtöisen kaupunkikulttuurin ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.Nuorisoasiainkeskuksen toiminta perustuu nuorten perushyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukemiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja sosiaaliseen vahvistamiseen. Viljely- ja luonnonympäristöjen toiminnallinen hyödyntäminen edesauttaa vastuun, oma-aloitteisuuden, aktiivisen osallistumisen, yhteisöllisyyden sekä luonnon, työn ja rakennetun ympäristön kunniottamisen vahvistumista. Yleiseen ympäristö- ja ruokatietoisuuteen sekä elävään ja omaehtoiseen kaupunkikulttuuriin liittyvänä ilmiönä kaupunkiviljely (erityisesti nk. sissiviljely) on selkeästi tietyn nuorisosegmentin suosiossa jo nyt. Toiminnan tukeminen voi antaa monille nuorille mielekkään, rakentavan ja yhteisöllisen tavan ilmaista ja toteuttaa näkemystään kaupunkilaisuudesta. Nuorille tarjotaan resurssit viljellä ja kerätä, sekä jatkojalostaa viljely- ja keruutuotteita mieltymystensä mukaisiksi, omaleimaisiksi ja kaupunginosa- tai kulttuuriryhmäidentiteettiä ilmaiseviksi tilapäisravintola- tai elintarviketuotteiksi, joiden kautta mahdollistuu myös tutustuminen aloihin liittyviin ammatillisiin osaamisalueisiin (esim. elintarvikehygienia). Yhteistyötä tehdään mm. Opv, SoTevin, Rakvin, ksv:n kanssa nuorisotilaviljelmien perustamisessa, sekä ympäristökeskuksen ja vapaan sivistystoimen kanssa alan koulutusten järjestämisessä.Viljely- ja ruokakulttuuritoiminnan mahdollistamiseksi voidaan tehdä yhteistyötä kaupungin omien toimijoiden lisäksi useiden järjestöjen (esim. Dodo ry, Hyötykasviyhdistys, 4H, Luomuliitto, Martat) ja oppilaitosten kanssa (esim. KEUDA, Perho) ja paikallistasolla mm. kaupunginosa- ja asukasyhdistysten kanssa.Viljelyyn, luonnonhoitoon, ruokakulttuuriin ja ravitsemukseen liittyvä toiminta on yksi tapa tukea terveyttä, hyvinvointia, elämänhallintaa, yhteisöllisyyttä ja sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Liikuntatoimi Monet arkiliikuntaa ohjaavista päätöksistä tehdään usein muualla kuin liikuntatoimessa, kuten kaavoitus- ja rakentamispäätökset sekä lasten ja nuorten kasvatus. Terveyttä edistetään ja liikuntaa lisätään terveysliikuntahankkeilla. Lähivuosien tavoitteena on rakentaa yhdessä opetusviraston, rakennusviraston ja muiden toimijoiden kanssa monikäyttöisiä lähiliikuntapaikkoja.Kehitetään ja valvotaan kalataloutta Helsingin 14 600 hehtaarin ja muiden kuntien 3 000 hehtaarin vesialueilla. Viljelyalueiden ja syötävien metsien kaavoittaminen, rakentaminen ja käyttöön kannustaminen, sekä näiden alueiden integroiminen oppimisympäristöinä lasten ja nuorten arkeen lisää arkista hyötyliikuntaa ja ulkona toimimista.Terveysliikuntahankkeiden puitteissa voidaan tuottaa koulutusta ja neuvontaa oikeista, terveyttä edistävistä työkäytännöistä (esim. ergonomia). Näihin voidaan integroida viljelytoimintaa ja sen kautta terveyttä ja liikuntaa edistävää ravitsemuksellista neuvontaa.Kannustetaan, opastetaan ja neuvotaan pyytämään ja hyödyntämään mm. särkikaloja ns. “arvokalojen” sijaan. Suunnitellaan osaksi Helsinki-puistoa kaupunkikalastuskeskus, jossa annetaan neuvontaa ja opastusta ja vuokrataan välineitä ja valvotaan kalastusaluetta ja sen käyttöä.
Työllistämispolitiikka Kaupunki ottaa palkkatuettuun työhön työttömiä helsinkiläisiä noin 8 000 kuukaudeksi. Tämä tarkoittaa 1 300 henkilön palkkaamista kuuden kuukauden mittaiseen työsuhteeseen kaupungin virastoihin ja liikelaitoksiin. Kaupunki tarjoaa lisäksi työharjoittelu- ja työelämävalmennuspaikkoja. Tutkintoon johtavan oppisopimuskoulutuksen kaupungin palveluksessa aloittaa 200 henkilöä.Keskimäärin opiskelijoita on noin 380 henkilöä kuukaudessa.
Tavoitteellinen ja määrätietoisesti toteutettu kaupunkiviljelystrategia mahdollistaa merkittävän lisäyksen työllistettyjen, oppisopimuskoulutettavien ja ammatillisia tutkintoja oppilaitoksissa suorittavien työssäoppijoiden määrään erityisesti uusien viljelypaikkojen ja luonnonhoitokohteiden perustamisvaiheessa.
Maahanmuuttopolitiikka Maahanmuuttopolitiikan tavoitteena on kaupungin ja kaupunkilaisten kokonaisedun edistäminen maahanmuuttoon, maahanmuuttajiin, kansainväliseen muuttoliikkeeseen sekä etniseen monimuotoisuuteen liittyvissä asioissa. Maahanmuuttajaväestön joukossa on vahvaa viljely-, elintarviketuotanto- ja ravitsemusalan osaamista, sekä ruokakulttuurisiin identiteetteihin liittyviä tarpeita tietyille erikoistuotteille. Tuotannollisen kaupunkiviljelytoiminnan kehityksessä maahanmuuttajilla voi olla merkittävä rooli tilaintensiivisen viljelytoiminnan parhaita käytäntöjä hahmoteltaessa. Maahanmuuttajien keskuudessa on paljon hyötyjiä, jotka voivat realistisesti työllistyä ja/tai synnyttää uutta yrittäjyyttä elintarvikealalle.

2 kommenttia

Kategoria(t): demokratia, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Itämeri, kaupunkiviljely, köyhyys, luomu, luonnonsuojelu, metsät, oikeudenmukainen tulonjako, ruoka, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, Ympäristöpolitiikka

ITÄKESKUKSEN JA ROIHUPELLON TASAKATOT KASVAMAAN

Olin keskiviikkona Itä-Helsinkiläisten vihreiden ehdokaskollegojeni Turkka Louekarin, Otso Kivekkään, Antti Möllerin ja Anja Malmin järjestämässä keskustelutilaisuudessa Itäkeskuksessa. Kiitos toverit- hyvää keskustelua ja keskustelemassa myös aivan oikeita kansalaisia!
Keskusteluissa pohdittiin järjestävien ehdokkaiden hyvien alustusten pohjalta Itäkeskusta- ja osin Itä-Helsinkiä laajemminkin kaupunkitilana ja liikennejärjestelyiden näkökulmasta.

Itse en ollut sinänsä tilaisuudessa puhujana, mutta Tuomas Rantasen tekemän, uutta etnisiin elintarvikkeisiin erikoistuneen kauppahallin perustamista käsitelleen, valtuustoaloitteen innoittamana näytin pari kuvaa jotka osoittivat, että mm. tuon hallitoiminnan tarpeisiin voisi Itäkeskuksen ja Roihupellon teollisuusalueen tasakatoilla viljellä merkittävän määrän tuoretuotteita.


Roihupellon kattojen 15 hehtaarilla voitaisiin viljellä avomaan vihanneksia ja tarhata mehiläisiä. Itäkeskuksen markettien ja kauppakeskusten katoille voisi sijoittaa yhteensä 10 hehtaaria näiden tilojen ilmanvaihdon ulospuskeman hukkalämmön voimalla lämpiävää kasvihuonetta.

Yhteen laskettu liikevaihto olisi useita miljoonia ja syntyvät kymmenet uudet työpaikat olisivat sellaisia joihin monilla maahanmuuttajaryhmillä olisi entuudestaan erikoisosaamista jota suomalaisissa puutarhakouluissa ei ole juuri opetettu. Intensiivinen puutarhaviljely pienessä tilassa on arkipäivää valtaosassa globaalin etelän kaupunkeja ja kyliä miljardeille ihmisille.

Paitsi ”etnisen kauppahallin” tarpeita voisivat viljelmät tuottaa raaka-ainetta omaleimaisten Itä-helsinkiläisten katukeittiöiden tarpeisiin ja esimerkiksi 200,000 annosta valmistavan Palmian käyttöön.

Sekä viljely, että jatkojalostus voisi osaltaan olla kuntouttavaa ja syrjäyttämistä vastustavaa työpajatoimintaa. Omistusmalliksi voisi soveltua joko kuluttajaomisteinen osuuskunta, tai voittoatavoitteleva yritystoimnta. Koska viljely tukisi monia kaupungin tavoitteita tulisi kaupungin alkuvaiheessa osallistua rakennusvaiheen investointeihin tuella tai lainall.

Jätä kommentti

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, kaupunkiviljely, liikenne, luomu, ruoka, ruokapolitiikka, vihreät

TAVANOMAINEN YDINVOIMA-UUTISPÄIVÄ

Raportti: Eurooppalaisissa ydinvoimaloissa sadoittain puutteita

”yksikään Ranskan 58 ydinlaitoksesta ei täytä kansainvälisen atomienergiakomission IAEA:n turvallisuusmääräyksiä.”

Greenpeace moittii Ruotsin kaikkien ydinvoimaloiden turvallisuutta

”GP arvostelee Ruotsin säteilyturvaviranomaista siitä, että kymmenen sen 14 tarkastajasta on entisiä ydinvoimateollisuuden työntekijöitä.

Säteilyturvaviraston yksikköjohtaja Leif Karlsson torjuu arvostelun. Ydinvoimalat ovat turvallisia, hän sanoo. Tarkastajien tausta on eduksi, jotta tarkastajat ymmärtäisivät kuinka voimalat toimivat, hän lisää.”

Fennovoiman toimitusjohtaja sai potkut

”Syyskuun puolivälissä Fennovoiman hallitusta johtanut vuorineuvos Juha Rantanen erosi tehtävästään.

Elokuussa kuusi kotimaista osakasta, mukana S-ryhmä ja Atria, päättivät luopua hankkeesta ja jättää osuutensa maksamatta.

Ottavainen vakuuttaa, että hanke etenee suunnitellusti.”

EDIT: Tää viel illalla:

Hyytävä paljastus Olkiluodosta

”Erityisen vakavia puutteita selonteossa löytyi kahdesta ydinvoimalasta – suomalaisesta Olkiluodosta ja ruotsalaisesta Forsmarkista. Molemmissa työntekijöillä on täydellisen sähkökatkoksen tai jäähdytysjärjestelmän pettämisen jälkeen vähemmän kuin tunti aikaa saada turvallisuusjärjestelmä jälleen toimimaan”

Ja, vaikka olikin oikeestaan jo maanantailta, niin lisättäköön nyt vielä tämä:

TVO vaatii Arevalta miljardikorvauksia Olkiluodon myöhästymisestä

”Olkiluodon kolmas voimalayksikkö myöhästyy tämänhetkisten tietojen perusteella yli viisi vuotta alkuperäisestä aikataulusta.”

Mutta tähän asti sen on joka vuosi sanottu myöhästyvän vuoden lisää…

Tuolla TVO:n ranskalaisten veromaksajien varoin maksettavaksi vaatimalla 1,8 miljardilla voisi rakentaa 1 800 Mw tuulivoimaa ja kun siihen lisää alkuperäisen hinnan 3 miljardia euroa puhutaan jo 5 000 Mw:stä eli vähintään saman suuruisesta tuotantokapisiteetista kuin tuo rakenteilla oleva laitos. Kuitenkin ilman 200 000 vuotta säteilevää jätettä.

2 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, kv-politiikka, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

KAUPUNKIVILJELY STRATEGIAA LAATIMAAN!

KAUPUNKIVILJELY STRATEGIAA LAATIMAAN!

Tämä suunnitelma vuodelta 1914 taisi jäädä toteutumatta, mutta vuonna 2014 pitää Helsingillä olla kaupunkiviljelystrategia- työllisyyden, terveyden, viihtyisyyden lisäämiseksi ja syrjäyttämiskierteen katkaisemiseksi!

Strategian laatimen alkaa täältä. Tervetuloa mukaan!

Jätä kommentti

lokakuu 1, 2012 · 9:58 am

Lisää onkaloita

Maailman ainoana maana Suomi on vakuuttunut siitä, että olemme keksineet turvallisen tavan ”loppusijoittaa” käytetty ydinpolttoaine. Ts. eristää kyseinen materiaali elollisesta luonnosta pariksi sadaksi tuhanneksi vuodeksi.

Helppoahan se on: kaivetaan syvä kuoppa ja laitetaan kama sinne.

Ja kun se on niin helppoa on ymmärrettävää, että kuoppia halutaan kaivaa lisää. YLE kertoo, että koska TVO, Fortum ja Fennovoima eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Olkiluodon Onkalon yhteiskäytöstä tullaan Fennovoiman (mahdollisesti rakennettavan) ydinmiilun jätteille todennäköisesti kaivamaan kuoppa toisaalle.

Elinkeinoministeri Pekkarinen muotoilee: ”Ei se ole täysin poissuljettua sekään mahdollisuus, että rakennettaisiin yhtä useampi, esimerkiksi kaksi loppusijoituspaikkaa. Muun muassa STUKin pääjohtaja Jukka Laaksonen on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei sekään ole huono vaihtoehto.”

Liekö sattumaa, että samana päivänä samainen YLE kertoo, että maailman ensimmäiseksi ydinjätteen loppusijoituspaikaksi aiottu entinen suolakaivos Pohjois-Saksassa aiotaan tyhjentää jätteestä. Jäte on vuotanut ja nyt leukemia tapaukset ovat lähitienoon asukkaiden keskuudessa tuplaantuneet muuhun väestöön verrattuna ja naisten kilpirauhassairaudet kolminkertaistuneet.

Kyseisen uutisen ensimmäinen kommentoija ehtikin jo uumoilla, että Fennovoiman suurin omistaja, saksalainen E.On varmasti järjestää saksalaisten ydinjätteet jatkossa Suomeen. Tästä puhuttiin paljon täällä Loviisan suunnalla kun Fennovoima haki laitospaikkaa Ruotsinpyhtään saaristosta: laitoksen kylkiäisenä mitä todennäköisimmin tulee myös loppusijoituspaikka ja siitä E.Onin kaiken ydinjätteen ”viimeinen” leposija.

Edelleen YLE kertoo päivän kolmannessa ydinvoimauutisessa, että hallitus esittää ydinenergialakiin muutosta, jonka mukaan ydinvoimalan omistajalle tulee ”rajoittamaton vastuu” onnettomuudesta. Se ei kuitenkaan taida ulottua tuonne 200 000 vuoden päähän?

Jätä kommentti

Kategoria(t): energiapolitiikka, monikansalliset yritykset, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Big up Ollila!

Kun viimeksi aktiiviseti kirjoittelin tänne talvella 2007, jouduin yllättäen kehumaan Nokian ja Shellin hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollilan ilmastonmuutoslausuntoja. Ollila oli tuolloin sanonut, että ratkaisu on energiansäästö, ei ydinvoima.

Joudun toistamiseen samaan tilanteeseen. Se ei tarkoita, että diggaisin Shelliä tai sitä, että ihmiset korkeissa asemissa nostavat törkeitä liksoja, optiota sun muita bonareita.

Mutta Ollilan vetämän maabrändityöryhmän esitys luomutuotannon lisääisestä niin, että vuonna 2030 Suomen elintarviketuotannosta 50% olisi luomua on kyllä parasta mitä vähään aikaan on kuultu. Ollila puolusti ajatusta TV2:n Ajankohtaisessa kakkosessa tavalla, joka osoitti, että hän todella on tätä mieltä.

Toteutuessaan tämä johtaisi mm. Itämeren ravinnepäästöjen massiivi leikkaukseen , sekä merkittävään ilmastonmuutosta kiihdyttävien päästöjen leikkaukseen

 

Todettakoon vielä, että voidakseni digata Ollilaa ihan varauksetta voisi hän järjestää sen, että Shell pyytäisi anteeksi, perustaisi totuuskomission ja siivoaisi sotkut suhteessa toimintaansa Nigerjoen suistossa. Anteeksipyyntö on heille jo tehty valmiiksikin: shellapologises.com

Jätä kommentti

Kategoria(t): öljy, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, luomu, monikansalliset yritykset, ruoka, ruokapolitiikka

Keskusta ja ydinvoima

Tshernobyl päivän kannarini sai vastakaikua Keskustan suunnalta. Puolueen verkkolehti Apila kertoi eilen, että

 ”Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen yhtyy Vihreiden esittämään ydinvoima-kritiikkiin, jonka mukaan Suomesta on tulossa ”ydinvoimaparatiisi”. …. 

– Suomessa on lähes ainoana maana tehty päätös ydinjätteen loppusijoituksesta. Tämä seikka ei saa johtaa siihen, että meille tulee hankkeita vain siksi, että täältä saa helposti luvan.

Pääministeri Vanhanen sanoo, että hänen suhtautumiseensa voimalalupien tulevat vaikuttamaan maan oma sähköntarve ja uusiutuvien tuotantomuotojen näkökulma.

– Minusta sähköyhtiöiden ei kannata odottaa, että jokaisella hakijalle myönnetään automaattisesti lupa ja että sitten sitä sähköä voi ryhtyä myymään bisnesmielessä maailmalle, hän sanoo.”

Jos Keskustan ja RKP:n kanssa päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä, että ydinvoiman lisärakentaminen ei ole hallitusohjelman ilmaisun maukaisesti ”yhteiskunnan kokonaisedun mukaista”, ei lupapäätöstä heruisi vaikka kokkarit sitä kuinka haluaisivat. Tällaisen tilanteen eteen kannattaa työskennellä, koska molemmissa puolueissa on kuitenkin paljon ydinvoiman vastustajia ja etenkin keskustalla intressejä edistää bioenergiaa.

Kuitenkin vaalien alla molemmat puolueet näyttivät hyväksyneen lisärakentamisen ”välttämättömänä pahana”. Onkin keskeistä osoittaa heille, että energiansäästö ja uusiutuvat tekevät uudet ydinvoimahankkeet tarpeettomiksi.

Tshernobyl päivän tempauksemme Loviisassa sai hyvin paikallisjulkisuutta, mm. Loviisan sanomissa ja Uusimaassa.  400 000 vuoden aikajana kiinnosti torikansaa ja Vesa Noroviidan, saman joka teki mulle jo legendaarisia vaalivideoita, rakentama mammutti keräsi suoraa hyväksyntää. Hassua oli, että Loviisa oli meidän (tai mammutin?) takia ihan täynnä poliiseja. Myös voimala-alueella oli kuulemma ollut runsaasti sekä poliiseja, että rajavartioita, myös venein ja helikopterein.

1 kommentti

Kategoria(t): energiapolitiikka, Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

TULKAA LOVIISAAN TSHERNOPÄIVÄNÄ

 

YDINVOIMAN RISKIT ESILLÄ LOVIISAN TORILLA TSHERNOBYLPÄIVÄNÄ

-Länsiharjun koululla keskustellaan uusien ydinvoimalahankkeiden vaikutuksita

 

Torstaina 26.04. tulee kuluneeksi 21 vuotta suuronnetomuudesta Tshernobylin ydinvoimalaitoksessa. Muistuttaakseen ydinvoiman riskeistä Porvoon Maan ystävät järjestävät yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen, mm. Loviisaliikkeen ja Greenpeace’n kanssa ydinvoimakriittisiä tapahtumia Loviisassa.

 

Klo 10 Loviisan torille kootaan 400 000 vuotta pitkä aikajana, jolla havainnollistetaan ydinvoimapäätösten vaikutusten kauaskantoisuutta. Ydinjätteen pitkäikäisyys ja monet muut ydinvoimateollisuuteen liittyvät luvut ovat ihmisille usein vaikeasti hahmotettavia, etenkin ydinvoimamyönteisen tiedotuksen tulvassa.

 

Länsiharjun koulun auditoriossa klo 18 järjestettävässä keskustelutilaisuudessa puhutaan ydinvoiman riskeistä, sekä E-ON:n pyrkimyksestä tuottaa Suomessa ydinsähköä Euroopan energiamarkkinoille.

 

Järjestäjien tavoitteena on palauttaa ydinvoimakriittinen näkökulma Itä-uusmaalaiseen keskusteluun muistuttamalla, että ydinvoiman turvallisuusongelmat ovat ratkaisematta. Radioaktiivisen jätteen loppusijoituksen ja uraaninlouhinnan vaaroista on lähes mahdotonta saada puolueetonta tietoa. Ydinvoiman työllistävyyttä ja osaa ilmastonmuutoksen torjunnassa taas liioitellaan. Teollisuuden halu taata halvan energian saanti ei saa ohittaa ihmisten ja ympäristön terveyttä ja turvallisuutta päätöksen teossa, järjestäjät korostavat.

 

– Voittoa tavoittelevien ydinvoimayhtiöiden vastuu lakkaa ydinjätehaudan sinetöintiin, jätteiden radioaktiivisuus säilyy kuitenkin satoja tuhansia vuosia. Korkea-aktiivista jätettä syntyy Suomen ydinvoimaloissa 70 tonnia vuodessa. Kuitenkin jo yksi maitopurkillinen sitä riittäisi saastuttamaan Suomen kaikki pohjavedet juomakelvottomaksi. Missään muualla maailmassa ei ydinjätteen loppusijoitukseen ole suostuttu siihen liittyvien ratkaisemattomien vaarojen takia. Kuka pystyy kantamaan poliittisen vastuun tällaisista riskeistä, kysyy Sade Hiidenkari Porvoon Maan ystävistä.

– Saksalaisen E-ON:n pyrkimys rakentaa ydinvoimala Loviisaan on varoitus, siitä, että Suomi voidaan pian nähdä Euroopassa täyden palvelun ydinvoimapuistona, uraanilouhoksineen, voimaloineen ja jätehautoineen, sanoo Greenpeacen ohjelmajohtaja Harri Lammi.

– Energiansäästön ja uusiutuvan energiantuotannon työllistämispotentiaali on moninkertainen ydinvoiman tuomiin työpaikkoihin joilla kuudetta ja seitsemättä ydinvoimalaa Loviisalaisille nyt myydään, muistuttaa tapahtumaan osallistuva Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro.

Lisätietoja:

Sade Hiidenkari 050 441 77 00

Janne Länsipuro 040 740 84 45

Harri Lammi 050 383 18 22

Jätä kommentti

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Skandaalin käryinen Olkiluoto 3

Greenpeace vaatii Olkiluodon uuden reaktorin rakennustöiden keskeyttämistä. Eikä syyttä.

Tiedotteessa kerrotaan mm., että Greenpeace julkisti kuvia puolalaiselta konepajalta, jolla epäpätevät työntekijät hitsasivat vanhentuneella menetelmällä reaktorin suojakuoren teräsosia. Suojakuori on tähän mennessä pahin esimerkki ydinturvallisuuden laiminlyömisestä hankkeen epärealistisessa aikataulussa ja hinnassa pysymiseksi: hitsaussaumojen ilmaraot ovat liian suuret, kuori on vahingoittunut pudottuaan telineiltä syysmyrskyssä ja sen pohja aaltoilee.

Olisikohan aihetta vaatia hallitusneuvotteluissa, että koko hanke otetaan uudestaan tarkasteluun? Varsinkin jos uusia hakemuksia on odotettavissa olisi meneillään olevan projektin heikkoudet saatava selville ja keskusteluun.

3 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Hallitukseen ja kaduille vastustamaan ydinvoimaa

Fortumin ja TVO:n päätös aloittaa ympäristövaikutusten arviointiprosessit uuden ydinreaktorin rakentamiseksi Loviisaan tai Olkiluotoon on kovaa politikointia. Viesti on selvä: yhtiöt haluavat varmistaa, että periaatepäätös kuudennesta ydinvoimalasta saadaan tällä vaalikaudella kun sen hyväksymistä pidetään lähes tulkoon läpihuutojuttuna.

Not so fast, buddy.

Kansalaisten, järjestöjen ja vihreiden on aktivoiduttava jarruttamaan ja kuoppamaan hanke kaikilla tasoilla, kaduilla, lautakunnissa ja kabineteissa.

 Mitä Vihreiden pitäisi tehdä? Missä vastustamme ydinvoiman lisärakentamista tehokkaammin, hallituksessa vai oppositiossa?

On melko selvää, että hallitusohjelmaan ei tulla kirjaamaan pyrkimystä rakentaa lisäydinvoimaa, kirjaus tulee olemaan epäilemättä tyyliin ”mitään energiamuotoja ei suljeta pois” ja kuitenkin me kaikki tiedämme mitä tämä tarkoittaa.

Hakemusta voimalan rakentamisesta ei vielä ole tullut ja sellainen tulee aikaisintaan vuoden päästä, todennäköisesti 2009-2010. Ennen sitä olisi aikaa sekä luoda energiatehokkuus normeja ja syöttötariffeja uusiutuville, asettaa määrällisiä tavoittaa uusiutuvien käytölle, että muokata kansalaismielipidettä.

Olen kallistumassa sille kannalle, että juuri ilmasto- ja muun ympäristöpolitiikan takia meidän tulisi tehdä kaikkemme ollaksemme hallituksessa: vastustaaksemme ydinvoimaa, turvataksemme saavutettua ympäristölainsäädäntöä (mm. koskiensuojelulakia, jonka sekä kokoomus ja keskusta haluavat ilmasto ja energia linjaustensa mukaan avata) ja työskentelemässä metsien ja itämeren suojelun puolesta. Luulisin, että äänestäjämme tiedostavat sen, että oppositiosta käsin saisimme edistettyä ympäristöpoliittisia tavoitteita vielä huonommin.

Varoittava esimerkki tulee Britanniasta: näyttää siltä, että hallitus joka on puhunut paljonkin ilmastonmuutoksen torjunnasta on täysin epäonnistunut tehtävässään. Viime vuonna Britannian hiilidioksidipäästöt olivat suuremmat kuin kymmeneen vuoteen. 

Kokoomus ja keskusta kirjoittavat ohjelmissaan paljolti oikeitakin ajatuksia ilmastonmuutoksen torjunnasta. Kokoomus aloittaa oman ilmastopaperinsa (doc) toteamalla, että talouden kasvu on kytkettävä irti energiankulutuksen lisääntymisestä. Sisempänä ohjelmassa kuitenkin ollaan rakentamassa lisäydinvoimaa ja uutta vesivoimaa, poistamassa sähköveroa ja lisäämässä jätteiden polttoa. Suomen osalta ei esitetä selkeää näkemystä energiankulutuksen määrällisestä kehityksestä (joskin nuo toimenpiteet puhuvat selkeää kieltä). Maailmanlaajuisesti Kokoomus pitää väistämättömänä, että energiankulutus kasvaa puolella vuoteen 2030.

 Keskustan energiapoliittisen linjauksen  lähtökohta on, että Suomen sähköntutantokapasiteettia pitää lisätä vuoteen 2020 noin 10%. Keskustan linjaukset uusiutuvien käytän lisäämisestä ovat hyviä, joskin kuvaa hämärtää se, että Keskusta laskee uusiutuvien joukkoon myös turpeen. Kokoomuksen tavoin Keskustakin haluaa lisätä jätteenpolttoa moninkertaisesti esim. tuulivoimaan verrattuna ja avata vesi- ja koskiensuojelulain uuden vesivoiman rakentamiseksi. Uutena asiana on Keskusta pyrötänyt aiemmin ydinvoimakriittisen kantansa.

Kaiken kaikkiaan on kai todettava, että ns. sini-vihreä (tai viher-sininen tai turkoosin vihreä) hallitus olisi ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta huomattavasti parempi kuin puhdas porvarihallitus.

Mutta vaikka olisimme hallituksessa tulee meidän olla aktiivisia toimijoita myös niissä ruohonjuuritason liikkeissä jotka nousevat vastustamaan ydinvoiman lisärakentamista. Tämän toiminnan olisi tärkeää alkaa toden teolla heti. Ydinvoimalobbyn kampanja on käynnistynyt jo kauan aikaa sitten ja nyt se on tuotu YVA prosessien myötä aimo harppaus eteenpäin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Tärkeintä on puutarhanhoito

Sain vaalien jälkeen kortin, johon oli kirjoitettu kiinaksi otsikon viisaus. Ja tärkeimpään olen onneksi voinut heti vaalien jälkeen keskittyäkin: kasvihuoneella alkaa kevät olla jo pitkällä, yrttien, tomaattien, chilien yms taimet kasvavat ja ensimmäiset salaattikylvöt on tehty.

En voi väittää, etten olisi ollut pettynyt henkilökohtaiseen vaalitulokseeni, vaikka iloitsenkin vihreästä vaalivoitosta. Äänimääräni tipahti neljän vuoden takaisesta reilulla 500 äänellä.  Meillä vaan oli tosi hyvä lista Uudellamaalla, olisin minäkin voinut äänestää siltä monia muitakin kuin itseäni, erityisesti Kaisaa tai Aijaa ja tietysti Heidiä.

Kiitän kaikkia äänestäjiä, tukijoita ja blogin lukijoita. Aion toki jatkaa bloggaamista samoin kuin politiikan harrastusta. Seuraavat viikot tulevat olemaanmielenkiintoisia.

Itse suhtaudun epäilyksellä siihen, että voiko porvarihalituksen ohjelmasta muotoutua sellainen, että voimme olla mukana. Erityisesti ympäristöpolitiikasta: mm. ilmasto-, metsä-, liikenne- ja itämeripolitiikasta pitää ohjelman kirjausten olla niin selkeän sitovia, ettei niitä noin vain käytännön politiikkaa tehtäessä sivuuteta.

Tämä edellinen hallitus on osoittanut, ettei demarihallituksen politiikka mitenkään vasemmistolaista ole, joten ideologisista syistä ei mitään hallitusvaihtoehtoa kannata sulkea pois ennen kuin on nähty millainen ohjelmasta tulee. Mutta minkälaista köyhyyden torjuntaa porvarihallitukselta voi odottaa? Voimmeko me tehdä sitä paremmaksi?

Perustulo voi saada enemmän vastakaikua kokoomuksessa ja keskustassa kuin demareissa, mutta miltä osin heidän perustulonsa eroaisi meidän mallista?

Ydinvoima on vaikea kysymys. Karu totuus on, että jos Kok-demit kaiken jälkeen haluavat kuudennelle reaktorille luvan antaa, emme me sille paljonkaan voi. Mutta onko sen vastustaminen tehokkaampaa hallituksesta vai oppositiosta?

1 kommentti

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, Itämeri, kampanja, metsät, sosiaaliturva, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Valoisaa kampanjointia

Eilen minulla oli ilo saada jakaa 450 Airamin energiansäästölamppua kansalaisille Tikkurilassa. Aktiivinen tukijani Vesa Noroviita, joka on tehnyt mahtavia Sleeping master kung fu leffoja ja 2 vaalivideota, teki merkittävän ympäristöteon ja samalla kampajateon ostaessaan jaetut lamput.

Jos hankkii kotiinsa viiden 60 watin hehkulampun tilalle 11 watin energiansäästölamput ja polttaa niitä keskimäärin kaksi tuntia päivässä vuoden ajan, säästää sähköä vuoden aikana 175 kilowattituntia. Se merkitsee lähemmäs 20 euron säästöä vuodessa ja 35 kiloa vähemmän hiilidioksidipäästöjä.

Jos kaikki suomalaiset vaihtaisivat hehkulamppunsa energiansäästölamppuihin säästyisi yhden ydinreaktorin neljännesvuosituotannon verran sähköä vuodessa. Australiassa, joka ei tunnetusti ole mikään ilmastopolitiikan mallioppilas, on hehkulamput päätetty kieltää. Vielä kotitalouksiakin suurempaa säästöpotentiaali on teollisuudessa ja rakentamisessa, mm. asentamalla lämmönsäätimiä.

Mutta, jotta todellista energiansäästö- ja energiatehokkuushankkeita saadaan toteutettua tarvitaan oikeaa ilmastopolitiikkaa, ei ydinvoima sumutusta. Muistakaa siis hyvät ihmiset äänestää ja äänestäkää ilmastonsuojelun puolesta!

2 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, kampanja, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Forsmarkia taas vaihteeks…

Yleisön pyynnöstä välitän jälleen tietoa Ruotsin ydinvoimaloista. Asiasta kirjoittaa Östhammarin paikallislehti johon täältä on ennenkin linkattu. Edellisiä vaiheita löytyy aikaisemmista postauksista.

Ruotsissa Forsmarkin ydinvoimalassa on jälleen paljastunut määräysten laiminlyöntejä.

Merkkejä radioaktiivisesta säteilystä on tavattu tilasta, jossa säteilyä ei pitäisi olla. Säteilyä havaittiin rutiinitarkastuksessa viime viikolla eräästä käytävästä.

Lisäksi tupakointikieltoa on ilmeisesti rikottu, kertoi Ruotsin televisio.

Voimalan tiedottajan Claes-Inge Anderssonin mukaan tuhkakuppi ja tupakantumppeja löytyi alueelta, jossa ei missään tapauksessa saa tupakoida eikä syödä. Kyse on turvatoimesta, jotta radioaktiivisia hiukkasia ei päätyisi suun kautta elimistöön.

2 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Kiitti, Tarja H. ja Forsmark part 56

Vielä kuukausi sitten näytti, että aiemmin varsin ydinvoimakriittisen presidenttimmekin on lipeämässä ydinvoimalobbarien kelkkaan. Hän sanoi Turun Sanomien haastattelussa, että ”Ydinvoima on itsenäisempi, turvallisempi ja pitkäkestoisempi kuin eräät tuontienergiat.”

Oli hyvä, että maan ykkös mielipidevaikuttaja teki Ollilat ja ilmaisi ydinvoimakriittisen kantansa suoraan The Australianin haastattelussa. Tietysti saman olisi voinut sanoa suomalaisten tiedotusvälineiden kautta jo aiemmin, kun tätä keskustelua kuitenkin on viime aikoina Suomessakin käyty.

Mutta kiitos, Tarja, lausunnosta. Ja kyllä yhteys oli sikäli hyvin sopiva, että Suomella ja Australialla on varsin säteilevät välit: iso osa suomalaisten reaktorien ydinpolttoaineesta  tulee Australialaisilta kaivoksilta.

Australian senaatin selvitys totesi, että kaivoksilla on havaittavissa “a pattern of underperformance and non-compliance.”

Raportti on sitä mieltä, että ”urgent changes are necessary in order to protect people and the environment from “serious or irreversible damage.”

Ja, että kaivosjätteet ovat, ”among the most serious challenges facing uranium miners and, indeed, the entire nuclear energy industry in the future.”

Sillä aikaa vähän lähempänä…

Täälläkin aikaisemmissa merkinnöissä seuratun Forsmark sagan uusimmissa käänteistä voidaan todeta, että sieltä on kolmen vuoden ajan vuotanut radioaktiivista säteilyä kolme kertaa enemmän kuin henkilökunta on tiennyt.  Suodatin, jonka tulisi mitata ulospääsevää säteilyä ei ole toiminut.

Itse syy siihen, että säteilyä on karannut johtuu kuluneista kumitiivisteistä.

Suljetun ykkösreaktorin kumitiivistettä uusitaan parhaillaan, koska se oli menettänyt joustavuutensa. Kakkosreaktorin käynnistäminen uudelleen kiellettiin eilen, koska reaktorien kumitiivisteiden testaamisessa on ollut epäselvyyksiä.

Yhden reaktorin seisottaminen tuottaa hieman yli miljoonan euron tappiot päivässä.

Yksi MW tuulivoimaa maksaa surin pirtein saman verran rakentaa. Voisikin laskea kuinka monta päivää Forsmarkin ja Ringhalsin reaktorit ovat tänä vuonna seisoneet ja minkälaisen tuulipuiston sillä rahalla olisi rakentanut. Suomessa tuulivoimaa on tällä hetkellä vielä vajaa 100 MW .

Kuka se sanoikaan, että ydinvoima on halpaa, turvallista ja kotimaista?

Se oli se puolue jonka korvat heiluu.

Onneksi Pressamme kuitenkin selvensi, että sentään hän ei ole mennyt tuohon halpaan.

3 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Jatkona edelliseen…

Vaikka tämä uhkaa muuttua aika monomaaniseksi blogiksi, en malta olla raportoimatta, että Forsmarkissa on viime yönä jouduttu ajamaan alas yksi reaktori ja tänään toinen niiden turvajärjestelmissä havaittujen puutteiden takia…

Eli tällä hetkellä Ruotsin kymmenestä reaktorista neljä on alasajettuina. Varsin luottamusta herättävää.

Tarja Cronbergin tänään puoluevaltuuskunnan kokouksessa pitämässä puheessa nostettiin keskeiseen rooliin energiatehokkuus ja energiansäästö.

Ydinvoima tuottaa vain sähköä. Jo nyt rakenteilla oleva reaktori voisi korvata kaiken käytössä olevan lauhdevoiman. Lisäydinvoiman ainoa funktio on tuottaa lisäsähköä.

Tämä onkin se periaatteellinen kysymys, jonka ydinvoimaa ilmastonmuutosratkaisuna myyvät tahot mieluusti sivuuttavat: onko energian, ja spesifisemmin sähkön kulutuksen kasvu hyvinvoinnin, elämänlaadun ja onnellisuuden lisääntymisen edellytys?

Vihreiden mielestä ei ole. Suomen tulevien vuosien talouskehitys ei edellytä sähkön kulutuksen lisääntymistä. Tulevaisuuden Suomi on energiatehokas korkean teknologian yhteiskunta jossa talouskasvu perustuu enemmän kekseliäisyyteen kuin materiaali ja energiaintensiiviseen tavaratuotantoon.

Onnellisuustutkijat ovat sitä mieltä, että vaurastuminenkaan ei lisää onnellisuutta. Jos tulevaisuudessa tavoitellaan enemmän aikaa ja vähemmän roinaa on ydinvoima täysin väärä vastaus ilmastonmuutokseen.

Valtuuskunnan kokouksessa ostin Oden uuden kirjan tästä tematiikasta. Toivottavasti kampanjakiireiden keskellä ehdin sen mahdollisimman pian lukea läpi.

28 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, onnellisuus, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Onneksi SUOMESSA ydinvoima on turvallista

Kuten eräässä ydinvoima-aiheisessa postauksessa viime syksynä kirjoitin on onni, että Suomessa ydinvoima on niin paljon turvallisempaa kuin Ruotsissa.

Ringhalsissa jouduttiin jälleen toissa päivänä pysäyttämään reaktori ja Forsmarkissa on todettu työntekijöiden olleen humalassa töissä. On käynyt ilmi, että viime kesäisen läheltä piti tilanteen syyt eivät olleet ainoastaan teknisiä.

Alla hieman kronologiaa viimeisen puolen vuoden tapahtumista Forsmarkissa. Lainaus Upsala Nya Tidningenistä.

Forsmark: Detta har hänt

200616/7 Det största underhållningsarbetet som någonsin gjorts vid Forsmarks kraftverk inleds. Anledningen är att anläggningen ska förbättras och moderniseras. Revisionsarbetet pågår dygnet runt i 36 dagar med hjälp av nästan 1600 personer som har hyrts in från olika firmor. 25/7 Reaktor 1 snabbstoppar efter en kortslutning i ett ställverk utanför kärnkraftverket. En överspänningstopp fortplantar sig in i verket, vilket leder till att delar av reservelsförsörjningen slås ut.

27/7 Det framkommer att reaktorstoppet är det allvarligaste i kärnkraftverkets historia.

28/7 Samma fel i säkerhetssystemet som finns i reaktor 1 upptäcks även i reaktor 2, som för tillfället är avställd för underhållsarbete.

31/7 Kärnkraftskonsulten Lars-Olov Höglund säger att Forsmark var mycket nära en härdsmälta vid incidenten den 25 juli.

28/9 Statens kärnkraftinspektion, SKI, beslutar att båda reaktorerna får startas igen, men man ställer en lång rad säkerhetskrav på ägare och ledning.

29/9 Forsmark 1 tas åter i drift.

10/10 Flera små hål upptäcks i den nymonterade skyddsplåten vid Forsmark 2.

25/10 Forsmark 2 kan börja producera el igen.

11/11 Judith Melin, generaldirektör vid Statens kärnkraftinspektion, SKI, säger till UNT att hon är mycket missnöjd med Forsmarks agerande den 25 juli. Hon menar att förhållningssättet till säkerheten varit mycket bristfällig.

14/12 En skada på en bränslestav gör att Forsmark 3 måste ställas av några dygn.

17/12 Forsmarks 1 stoppas igen eftersom den så kallade varvtalsstyrningen inte fungerar.

23/12 Samtliga reaktorer är åter i drift.

2007

29/1 Statens kärnkraftinspektion, SKI, anmäler Forsmarks Kraftgrupp till åklagare för brott mot kärntekniklagen.

29/1 Forsmarks kraftgrupp kritiseras i en intern rapport. Rapportförfattarna berättar om ett bristfälligt säkerhetstänkande, om berusad personal som skickas hem på grund av alkoholpåverkan, om slarv och om tidspress.

3 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, luonnonsuojelu, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Shell on yhä Shell

Kuten kaikki muutkin, olin positiivisesti ylättynyt Shellin hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan energiansäästö puheista. Ja olen vieläkin, en vain yllättynyt vaan aivan todella iloinen. Hesarin jutun perusteella Ollila on ihan tosissaan.

Jorma Ollila on merkittävä suomalainen mielipidevaikuttaja, jota kuunnellaan ja arvostetaan paikoissa joissa meitä Vihreitä tai ymppäjärjestöporukoita ei.

Mutta kuullaanko Ollilaa myös Shellissä?

Toivottavasti. Paljoakaan konkreettisia merkejä siitä ei kuitenkaan vielä yhtiön toiminassa näy. Maan ystävät ovat julkaisseet sivuston Shell- siivoa sotkusi!, jolla kerrotaan yhtiön toiminnan ympäristövaikutuksista Siperiasta Texasiin ja Irlannista Etelä-Afrikkaan.

Yksitoista vuotta Ken Saro-Wiwan hirttämisen jälkeen Shellin kaasutusliekit roihuavat yötä päivää Nigerian öljyntuotantoalueella. Shellin “ylimääräisen” kaasun polttaminen tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin koko Saharan eteläpuoleinen Afrikan kaasunkulutus yhteensä. Niger joen suiston väestö kärsii mm. keuhkoputkentulehduksesta ja leukemiasta, ja lapsikuolleisuus sekä riski sairastua astmaan ovat korkealla.

Shell julkistaa 1.2.2007 viime vuoden voittonsa, jotka ovat suuremmat kuin koskaan. Kampanjallaan Maan ystävät vaativat Shelliä käyttämään osan voitoistaan sotkujensa siivoamiseen.

6 kommenttia

Kategoria(t): öljy, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, monikansalliset yritykset, sota&rauha, Ympäristöpolitiikka

UUDENMAAN URAANIVALTAUKSET HYLÄTTY!

URAANIHAKEMUSTEN HYLKÄÄMINEN VOITTO KANSALAISVAIKUTTAMISELLE

         KAIVOSLAKI MUUTETTAVA NYT!

 

Vihreät onnittelevat uraanikaivoshankkeita vastustaneita kansalaisliikkeitä Itä- ja Länsi-Uudellamaalla onnistuneesta kamppailusta ranskalaisen ydinvoimajätti Areva/Cogeman uraanikaivossuunnitelmia vastaan.

 

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös olla myöntämättä uraanikaivosvaltauksia uudellamaalla ranskalaiselle ydinvoimajätti Areva/Cogemalle on voitto kansalaisvaikuttamiselle. Valtausalueiden kunnat ja asukkaat vastustivat valtauksia voimakkaasti vedoten ympäristö ja terveysseikkoihin ja antoivat runsaasti lausuntoja hakemuksista vaikka kaivoslaki rajasikin asianosaisuudesta muut kuin kunnat ja maanomistajat.

 

Sen sijaan päätös myöntää valtaus Namura Finland Oy:lle Kuusamossa ja aiemmat valtaukset Pohjois-Karjalassa ovat valitettavia. Uraaninlouhinta jättää jälkeensä valtavia määriä säteilevää ja ympäristölle myrkyllistä jätettä.

 

– On hienoa, että Kauppa- ja teollisuusministeriössä ymmärrettiin Uudenmaan päätösten osalta, että vanhentunutta kaivoslakia ei tarvitse lukea kuin piru Raamattua ja, että päätökset eivät saa olla ristiriidassa uudemman lainsäädännön, esimerkiksi Natura-alueita koskevien asetusten kanssa, Vihreiden varapuheenjohtaja ja Itä-uudenmaan valtauksia vastustaneessa liikkeessä toiminut Janne Länsipuro sanoo.

 

– Silti kaikki uraanivaltaushakemukset, myös Kuusamoa ja Pohjois-Karjalaa koskevat, olisi tullut lykätä kunnes kaivoslaki on uudistettu vastaamaan Perustuslain, ympäristölainsäädännön ja kansalaisten osallistumisen takaavan Århusin sopimuksen henkeä. Kaivoslain uudistaminen on kiireellistä, jotta ulkomaisille kaivosyhtiölle ei enää anneta kuvaa Suomesta maana jossa kaivoksia voidaan perustaa kansalaisia kunnolla kuulematta, Länsipuro sanoo.

 

– On kohtuutonta, että Pohjois-Karjalan ja Kuusamon asukkaat joutuvat valittamaan päätöksistä suoraan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman väliportaita, hän lisää.

 

– Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös alleviivaa uraaninlouhinnan vaarallisuutta ympäristölle. Onkin syytä kysyä miksi samanaikaisesti haikaillaan lisäydinvoimaa ja halutaan siten siirtää uraaninlouhinnan haitat muiden takapihoille, Kuusamon tai Australiaan, Länsipuro kysyy.

 

Lisätietoja:

Janne Länsipuro

040 740 84 45

 

2 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, ihmisoikeudet, Itä-Uusimaa, Pernaja, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Oras päästää Kokkarien ydinsian ulos säkistä

Eduskunnassa on tänään käyty keskustelu kokoomuksen ydinvoimavälikysymyksestä joka oli yritetty naamioida ilmastoaiheiseksi.

Ydinvoimaa yritetään myydä täysin perusteettomasti ratkaisuna ilmastonmuutoksen. Ydinvoima tuottaa vain sähköä. Suomen kasvihuonepäästöt syntyvät 2/3 muualla kuin sähkön tuotannossa.

Oras Tynkkysen pitämä vihreiden ryhmäpuheenvuoro kannattaa lukea kokonaisuudessaan.

”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös energiapolitiikassa. Olemme jättämässä pysyvästi taaksemme puoli-ilmaisen energian ajan – halusimmepa sitä tai emme. 2000-luvulla Suomi voi menestyä vain satsaamalla siirtymiseen kohti energiatehokasta, vähähiilistä taloutta. On maamme teollisuuden ja kilpailukyvyn tappio, jos päättäjät kokoomuksen tavoin sulkevat silmänsä tältä tosiasialta.”

Niinpä. Toivottavasti kansalaiset eivät anna totuuden unohtua tässä vyörytyksessä.

1 kommentti

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka