Aihearkisto: oikeudenmukainen tulonjako

JOS VIELÄ MIETIT, KYSY!

JOS VIELÄ MIETIT, KYSY!

Jos vielä mietit ehdokasta ja varsinkin jos harkitset äänestäväsi minua ja haluaisit vastauksen johonkin spesifiin kysymykseen tai tietää mielipiteeni jostain teemasta, niin kysypä!

Olen tietoisesti keskittynyt kaupunkiviljelyyn ja ruokaan kampanjassani, koska ne ovat minulle erityisen tärkeitä. Eivät ne silti ole ainoat asiat maailmassa.

Esitä kysymyksesi mieluiten joko tässä kommenteissa tai fb seinällä, niin että muutkin näkevät. Vielä ehtii! Vaalihuoneistot ovat auki klo 20 saakka.

Jätä kommentti

Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', öljy, demokratia, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, human interest, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, kehitysyhteistyö, kv-politiikka, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, monikansalliset yritykset, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, protestiliikkeet, ruoka, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, sota&rauha, talon valtaukset, terveyspalvelut, uraani, verotus, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

TÄNÄÄN PÄÄTETÄÄN MITEN PÄÄTETÄÄN

TÄNÄÄN PÄÄTETÄÄN MITEN PÄÄTETÄÄN

Mitä enemmän ihimiset ja ihmisyhteisöt, esimerkiksi kortteli- ja kaupunginosatasolla, voivat päättää itsenäisesti itseään koskevista asioista sen parempi.

Silloin kun päätökset vaikuttavat laajemmalla on suomalainen kunnallishallinto ihan hyvä pohja josta voidaan ajattelun ja teknologian kehittyessä jalostaa avoimemempaa ja kaupunkilaisten aitoa valmistelu-, päätös- ja toteutusosallisuutta lisäävää.

Kun ”päättääjät” päättävät, on tärkeää etteivät päätökset tule heidän päästään (saati hatusta) tai edusta jonkun tietyn tahon, ei hatuujen eikä myssyjen, päämääriä.

Päätösten tulee perustua havaintoihin käsillä olevasta asiakokonaisuudesta: sen nykytilasta, taustoista ja mahdollisista tulevaisuuden näkymistä. Näitä havaintoja ihminen peilaa omiin arvoihinsa ja käsityksiinsä- syntyy päätelmiä joiden pohjalta voi tehdä päätöksiä.

Jos politiikassa toimittaisiin näin puhuttaisiin ehkä useammin samaa kieltä ja erilaiset arvomaailmatkin tulisivat paremmin esille. Syntyvät kompromissit liittyisivät oikeasti päätettäviin asioihin eikä muuhun valtapeliin ja kaupantekoon.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, verotus, vihreät, Ympäristöpolitiikka

Ruokatieto.fi: Ruokakulttuurin puolestapuhujat visioivat viherkattoja ja syötäviä puistoja

Ruokakulttuurin puolestapuhujat visioivat viherkattoja ja syötäviä puistoja

”Puutarhuri Janne Länsipuro tekee työtään sormet mullassa, ja Kumpulan koulukasvipuutarhan satokauden aikana hänen päässään on raksuttanut vihreitä ajatuksia muun muassa siitä, miten Helsingistä syntyisi puutarhakaupunki.

Hän vaatii kaupungin johtoa lisäämään vielä ennen ensi vuoden talousarvion valtuustokäsittelyä esitykseen kirjauksen poikkihallinnollisen kaupunkiviljelystrategian valmistelusta.Hän listaa pitkän rivin kaupunkiviljelyn hyötyjä alkaen vaikeasti työllistyvien ryhmien kuten maahanmuuttajien työllistymisestä. Kaupunkiviljely on luontevaa kuluttajien omistamille osuuskunnille, se luo uutta mikroyrittäjyyttä elintarvikealalle ja monipuolistaa ruokakulttuuria.

Myönteistä ovat myös ruuan lyhyet kuljetusmatkat ja kaupunkiin syntyvä hiilinielu. Eikä pidä unohtaa kaupunkiviljelyn viihtyisyyttä, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta parantavia vaikutuksia.Länsipuro käy läpi koko Helsingin kartan ja eri kaupunginosien mahdollisuudet alkaen Sipoon syötävästä metsästä.”Mut Pieni väärin ymmärrys tai kirjoitusvirhe vikassa mun sitaatissa: toi 700 000 euroa ja 15 työpaikkaa koskee siis Roihupellon teollisuusaluetta. Koko kaupungin osalta voitaisiin puhua ehkä 100 miljoonasta ja 2000 työpaikasta.

1 kommentti

Kategoria(t): Helsinki, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, luomu, luonnonsuojelu, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, ruoka, ruokapolitiikka, tiedotteet, vihreät, Ympäristöpolitiikka

MITÄ TALOUSARVIOESITYS 2013 SANOO KAUPUNKIVILJELYSTÄ?

Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen on (yllätys?): Ei yhtään mitään.

Kaupunginjohtajan esityksessä vuoden 2013 talousarvioksi ei sana  ”kaupunkiviljely”, jolla on totuttu kuvaamaan sitä elävän, itsenäisen ja osallistuvan urbaanikulttuurin muotoa, joka Ravintolapäivän ja Block partyjen ohella on muutamassa vuodessa tehnyt Helsingistä sen kaikkien fiilistelemän uuden Berliinin,  esiinny yhtä ainoata kertaa. Ei, vaikka Dodo ry, kaupunkilainen ympäristöjärjestö jonka aktiivit ovat onnistuneet muutamassa vuodessa kehittämään viljelytoiminnan Pasilan ratapihan joutomailla kuormalavoista kasatuista sissilaareista Design-pääkaupunkivuoden helmeksi, Kääntöpöytä-kaupunkiviljelykeskukseksi, sai työstään kaupungin ympäristöpalkinnon 2011.

Erikoista kaupunkiviljelyn puuttuminen budjettiesityksestä on siksikin, että ”pienviljelyn lisääminen asuinalueilla tai niiden tuntumassa” on nimetty yhdeksi Helsingin ruokakulttuurin kehittämisvalintojen kärkihankkeeksi ja lähiruoan suosiminen ilmastosyistä toiseksi.

Toisaalta on erikoista, että myöskään itse ruokakulttuuristrategiaa ei mainita esityksessä nimeltä vaikka se on kaikkia hallintokuntia velvoittava ja ”eri hallintokun(tien on tullut) esittä(ä) omat toimenpidesuunnitelmansa ruokakulttuuristrategian juurruttamiseksi” jo syksyllä 2010.

Tukkutoria käsittelevässä kirjauksessa todetaan, että ”ruokakulttuuri elää vahvaa nousukautta, sekä tukkutorialue että kauppahallit ja torit hyötyvät tästä kehityksestä. Kaupunkilaiset ja myös matkailijat ovat kiinnostuneita aidosta ruoasta, jota tukkutorin asiakasyritykset tarjoavat kuluttajille.”

Kaupungin julkisista ruokailuista vastaavaa Palmia-liikelaitosta koskevassa talousarvioesitystekstissä kylläkin todetaan, että ”luomuruoan osuus kasvaa koulu- ja päiväkotipalveluissa.”, mutta siinä jätetään mainitsematta ruokkakulttuuristrategiassa asetettu tavoite ja sitä seuraava mittari: ”Luomun käytön prosentuaalinen osuus: Päiväkodeissa 50 prosentin aste saavutetaan vuoteen 2015 mennessä, muussa ruokatuotannossa luomun käyttöä lisätään vähitellen.” Eikö talousarvio olisi oikea paikka kertoa miltä kehitys tuon tavoitteen saavuttamisen näkökulmasta näyttää?

Sen sijaan opetusviraston kirjauksista löytyy toteama: ”Talousarviossa ei ole varattu määrärahoja luomu- ja lähiruoan laajentamiseen.” Kuinka voi olla mahdollista, että hallintokuntia velvoittavien ja vahvalla poliittisella mandaatilla säädettyjen kunnianhimoisten strategiatavoitteiden toteuttamiseen ei talousarviossa ole määrärahoja? Onko päätös tehty opetuslautakunnassa vai virkahenkilöiden toimesta?

Edelleen Palmian budjettitekstissä sanotaan, että ”ympäristötoimenpiteistä tärkeimpiä ovat mm. toimet energiasäästön edistämiseksi, erilaiset ympäristöyhteistyömuodot eri hallintokuntien ja muiden yhteistyötahojen kanssa sekä ekotukihenkilötoiminnan juurruttaminen osaksi päivittäistä työarkea.” Hyvä näin, mutta ruokakulttuuristrategiassa asetettua, hallintokuntien yhteistyötä vaativaa strategiatavoitemittaria ”Palmian tuottaman ruokailun ruokaketjun ympäristö- ja ilmastorasitus pienenee (ympäristökeskus suorittaa arvion)” ei mainita. Ei myöskään lähiruokaa.

Palatkaamme kuitenkin takaisin varsinaiseen aiheeseen, kaupunkiviljelyyn, siis todelliseen ultralähiruokatuotantoon. Se, että asuinalueiden suunnittelua käsiteltäessä ei puhuta viljelystä, on oikeasti yllättävää. Se, että Palmiassa ei osata mieltää kaupungissa tuotettua ruokaa 200 000 päivittäisen ruoka-annoksen raaka-aineeksi ei yllätä, mutta senkin täytyy muuttua. Kysymys on rohkeuden ja mielikuvituksen puutteesta, sillä Helsingin ruokatuotantopotentiaali on huima ja sen käyttöönoton kerrannaisvaikutukset työllisyyden, syrjäyttämiskehityksen purkamisen ja ilmastopäästöjen leikkausten muodossa tekevät siitä todellista win-win/win-win toimintaa.

Hallintokunnat ovat talousarvioehdotustekstejä valmistellessaan unohtaneet kaupunkiviljelyn ja koko lähiruoan eivätkä ruokakulttuuristrategiatavoitteiden seurantamittarit ole pysyneet kyydissä kun on vaikeroitu talouskriisiä ja oletettuja resurssileikkauksia. Esittelijäkään ei ole sitä kokonaisuuteen lisännyt, vaikka Jussi Pajunen on tunnettu lähiruoan ystävä ja ruokakulttuuristrategiaa on usein sanottu hänen lempilapsekseen.

Talousarvioesitys sisältää kuitenkin runsaasti tavoitekirjauksia ja periaatteellisia linjauksia joiden toteuttamista kaupunkiviljelyn edistäminen ilmiselvästi tukee. Olen poiminut alle otannan tällaisia tavoitteita eri toimialojen alta budjettiesityksen käyttötalousosiosta. En väitä, että kaupunkiviljely yksin ratkaisee kaikkia näiden suurten päämäärien konkretisoimiseen ja tavoitteiden toteutukseen liittyviä haasteita, mutta sen merkitys jos niin halutaan, on kaikkea muuta kuin vähäpätöinen. Itselleni ei tule mieleen toista toiminnan muotoa, joka olisi vaikutuksiltaan yhtä laaja-alainen ja kokonaisvaltainen.

Toivon, että kaupungin johdossa nähdään se merkitys, joka kaupunkiviljelyllä ja siihen liittyvillä toiminnoilla voi olla kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta keskeisten tavoitteiden toteutuksessa. Näitä ovat kaupungissa tapahtuva tuotannollinen viljelytoiminta ja siihen liittyvä elintarvikealan pienyrittäjyys, asumisviihtyvyyttä, aktiivista kaupunkilaisuutta ja hyvinvointia tukeva kotitarveviljely, puutarha- ja luontoympäristöjen hyödyntäminen opetus- ja terapiaympäristönä, sekä syötävien kasvien lisääminen puistoihin ja kaupunkimetsiin.

Oikea johtopäätös kaupunginjohdolta olisi vielä ennen valtuustokäsittelyä lisätä esittelijän toimesta talousarvioon kirjaus poikkihallinnollisen kaupunkiviljelystrategiatyön käynnistämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaisi vuodelle 2013 kahden koordinaattorin palkkaamisesta (toisen vetämään strategiatyötä ja toisen neuvomaan ja edistämään käytännön toimia, joilla kaupungissa tapahtuvaa ruoan tuotantoa saadaan lisättyä) sekä riittävän resurssoinnin keskeisille hallintokunnille, jotta viljelytoiminnan laajentumisen edellyttämät työt saadaan käyntiin niin pelloilla, katoilla kuin suunnittelupöydillä ja labroissakin.

Sopivia strategiatavoitteita (valistuneina heittoina ilmaistuna – tarkkojen numeroiden ja prosenttien tulee perustua laskentaan ja mallinukseen, johon minulla ei yksin ole kompetenssia) vuoteen 2020 voisivat olla: 2000 hehtaaria tuotannollista kaupunkiviljelyä, 30% vähennys julkisten ruokahankintojen ilmastopäästöihin, 2000 uutta työpaikkaa viljelyssä, 5000 uutta työpaikkaa jatkojalostus-, vähittäiskauppa- ja ravitsemusaloillla, 200 uutta työpaikkaa viljelytekniikan asennus- ja tukipalveluissa, 2000 oppisopimuspaikkaa vuosittain, 50 % nykyistä korkeampi työllisyysaste riskiryhmissä (syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, maahanmuuttajat ja eri tavoin vajaakuntoiset henkilöt), 10% energiansäästö tasakattoisissa rakennuksissa, 10% korkeampi hiilensidonta kyky kaupunkialueella, 20 %  parempi rankkasateiden aikaisten hulevesien sitomiskyky.

Kaupungin johto, hallintokuntien virkahenkilöt, kaikki poliittiset ryhmät, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset ovat tervetulleita copy pasteamaan ja kaikin tavoin hyödyntämään lähdettä mainitsematta kaikkea yllä ja alla esitettyä jos tavoitteena on kaupunkiviljelyn lisäämisen tuomien hyötyjen realisoiminen.

Helsingin kaupungin talousarvioesityksen 2013 käyttötalousosan kirjauksia, joiden toteutumista kaupunkiviljelyn lisääminen tukee

TOIMIALA TAVOITEKIRJAUS KOMMENTTI / TAVOITETTA TUKEVA KAUPUNKIVILJELYTOIMI (Janne Länsipuro)
Kaupunginhallitus Kaupungin viihtyisyyteen ja turvallisuuteen osoitetulla määrärahalla on tarkoitus jatkaa kaupunkiympäristön viihtyisyyttä lisääviä hankkeita yhteistyössä asukkaiden,kaupungin hallintokuntien ja keskeisten sidosryhmien kanssa. Määrärahassa varaudutaan mm. hankkeeseen, jossa vähennetään puistojen, aukioiden ja kadunvarsien roskaisuutta palkkaamalla kesäisin nuoria. Määrärahoista rahoitetaan myös mahdollisia kansalaisosallistumisen jatkohankkeita. Puutarhat asuinalueilla lisäävät viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys lisää turvallisuutta ja toisista huolenpitoa. Asukasosallisuus lisää yhteisvastuullisuutta puistojen ja puutarhojen siisteydestä ja viihtyisyydestä. Nuorille on mielekkäämpää tulla palkatuksi myös puistojen/puutarhojen hoitoon- ei pelkäästää nroskien keruuseen.
Hallintokeskus Kuntalaisdemokratian parantaminen edellyttää osallistumismahdollisuuksien kehittämistä. Asumismieltymysten muuttuminen edellyttää sekä asukaslähtöisyyttä korostavien prosessien kehittämistä että asuntotuotteiden monipuolistamista. Tätä tuetaan aluerakentamisen toteutusprosesseissa hallintokuntarajat ylittävällä yhteistoiminnalla sekä toteutuksenohjaamisessa. Kehittämisrahaa käytetään kaupunkirakennetta kehittäviin hankkeisiin (mm. uudet asuntoalueet sekä muiden osapuolten kanssa yhteistyössä tehtävät hankkeet) ja hankkeiden toteutukseen liittyviin selvitys- ja suunnittelutehtäviin sekä markkinointiin ja maksuosuuksiin. Asuinalueiden yhteisölliset viljelyalueet ja jatkojalostustilat tarjoavat hyvän alustan aktiivisemmalle kuntalaisosallistumiselle (myös suunnitteluvaiheen osallisuus). Uusien asuntotuotteiden osana asuinalueiden/taloyhtiöiden yhteiskäyttötilat viljelytoimintaan liittyen: puutarhat, taimikasvatustilat, varastotilat, elintarvikehuoneistotasoiset jatkojalostustilat, grillipaikat/pizzauunit pihoilla/aukioilla. Asukasosallisuus ja asukaslähtöisyys suunnittelussa, toteutuksessa sekä hoidossa.Viljelyhankkeet ovat oiva alusta hallintokuntien välisen syvennetyn yhteistyön kokeiluille: mm. ksv, rakvi, ymp, opv, nk, sos, kult, llik.Suunnitellaan/selvitetään/toteutetaan puutarha-, kattoviljely- ja metsäpuutarha/syötävä puisto -hankkeita. Helsinkiä syötävänä kaupunkina markkinoidaan kansainvälisesti ja kansallisella tasolla.
Helsingin kaupungin tukkutori Tavoitteena on, että tukkutorialue, kauppahallit ja torit kehittyvät palveluiltaan ja sijainniltaan pääkaupunkiseudun houkuttelevimmiksi toimipaikoiksi erilaisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Alueita pyritään kehittämään niin, että ne tarjoavat monipuolisia ja myös uusia palveluita sekä kuluttajille että pääkaupunkiseudun vähittäiskaupoille, ravintola- sekä tapahtumamarkkinointiyrityksille. Tukkutorin hallinnoimilla alueilla on tarjolla yrittämisen mahdollisuuksia ja työpaikkoja myös ns. mikroyrityksille ja maahanmuuttajille.Vuonna 2013 aloitetaan uuden pakastamon rakentaminen tukkutorialueelle. Sen yhteyteen valmistuu yrityksille myös varastoja ja tuotannollisia tiloja. Samalla vapautuvalle vanhalle Teurastamolle kunnostetaan uusia tiloja vähittäiskaupan ja ravintolatoiminnan tarpeisiin.Ruokakulttuuri elää vahvaa nousukautta, sekä tukkutorialue että kauppahallit ja torit hyötyvät tästä kehityksestä. Kaupunkilaiset ja myös matkailijat ovat kiinnostuneita aidosta ruoasta, jota tukkutorin asiakasyritykset tarjoavat kuluttajille. Yleisesti pienyritysten tuotantotiloja on vähän keskustan tuntumassa, mikä lisää kiinnostusta.Tukkutori lisää Teurastamoalueella vähittäiskaupan ja ravintolatoiminnan tarjontaa. Kuluttajille suunnattujen suorien palvelujen määrää lisätään ja kaupunkilaisia aktivoidaan luomaan myös itse uutta toimintaa Teurastamolle. Tuotannollisen viljelytoiminnan lisääminen (esim. kattoviljely) tukkutorin alueella ja muiden torien läheisyydessä (esim. Hakaniemen torin ympärillä on runsaasti soveltuvia tasakattoja) lisää tarjontaa ja vähentää ilmastopäästöjä (vrt. ulkomailta ja maakunnista tuodut tuotteet, lisäksi omana kokonaisuutenaan kattoviljelyn tuoma energian säästö). Uutta mikroyrittäjyyttä syntyy kaupunkiviljeltyjen raaka-aineiden jalostuksessa, välityksessä, viljelytarvikkeiden tukkukaupassa jne. Uuden pakastamon hukkalämpö otetaan talteen kattoviljelmillä/kasvihuoneessa.Yhteiskäyttöisiä (varusjärjestelmä) varasto-, jatkojalostus-, pakkaus- , myynti- ja tilapäisravintolatiloja tarjotaan kaupunkiviljeltyjä tuotteita jalostaville yrityksille.Vahva “kaupungissa kasvanut”-brändi lisää ruokatietoisuutta ja halukkuutta suunnata ruokahankintoja toreille, halleihin ja pienyritysten myymälöihin/ravintoloihin.Osallistumismahdollisuus koko ruokaketjuun siemenestä lautaselle lisää paitsi kaupunkilaisten kuluttajasitoutumista, myös halukkuutta ruoka-alan innovaatioihin ja yrittämiseen.
Hankintakeskus Strategiaohjelman mukaan hankintoja kehitetään kaupungin kokonaisedun parantamiseksi, elinkeinoelämän edellytysten parantamiseksi ja ilmastovaikutusten vähentämiseksi. Hankintakeskus edistää toiminnallaan mm. energiatehokkuuden käyttöä hankintakriteerinä kaupungin hankinnoissa. Lähiruoan ja kaupunkiviljellyn ruoan suosiminen kaupungin hankinnoissa tukee monenlaisia tavoitteita: työllisyys-, syrjäyttämisen ehkäisy-, yrittäjyyden lisääminen-, kaupunkilaisten aktivointi- ja ilmastotavoitteet. Kattoviljelyn, lyhentyvien kuljetusmatkojen ja varastointiaikojen tuoma energiasäästö lasketaan.
Rakennusvirasto Kaupunkirakenne tiivistyy ja julkisen ympäristön sekä palveluiden merkitys korostuu. Asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen vaatii ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Ilmastonmuutokseen ja sääolojen poikkeustilanteisiin tulee varautua. Rakennusten energiatehokkuus on avainasemassa varauduttaessa ilmastonmuutokseen. Rakennukset kuluttavat pääosan (noin 90 %) kaupunkikonsernin käyttämästä energiasta. HKR-Rakennuttaja kehittää malleja ja ohjeistusta energiatehokkaan suunnittelun ja rakentamisen tueksi. Lisäksi ilmastonmuutokseen varaudutaan toteuttamalla tulvantorjuntasuunnitelman mukaisia tulvansuojeluhankkeita.Helsingin katu- ja puistorakentamisesta ylijäämämassojen vastaanottopaikkoihin sijoitettavat massat puolitetaan vuoden 2010 tasosta käsittelemällä ne rakennuskelpoiseksi maa-ainekseksi.Nuorista katupuukujanteista poistetut puut korvataan uusilla viimeistään seuraavan kasvukauden syksynä.

Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta edistetään siten, että metsien ja puuston käsittelyssä turvataan luontotyyppien ja eliölajiston säilyminen luonnonhoidon linjausten mukaisesti.

Tiloista ja muista tuotteista tehdään kestävän kehityksen periaatteiden mukaan käyttäjille toimivia, terveellisiä, turvallisia ja viihtyisiä siten, että tuotanto, ylläpito, käyttö, muuntaminenja purkaminen kuluttavat mahdollisimman vähän uusiutumattomia luonnonvaroja sekä aiheuttavat mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä.

Puutarhojen merkitys yhteisöllisyyttä ja sosiaalista eriytymistä ehkäisevinä virkistysympäristönä korostuu, samoin yhteisöllisen katto- ja monikäyttöisen (mm. viljely) parveke/terassitilan, yhteisten jatkojalostus yms. tilojen ja julkiseen tilaan istutettavien hedelmäpuiden, marjapensaiden yms. Kattopuutarhat ja viherkatot vähentävät rakennusten energiankulutusta, voivat hyödyntää poistoilman hukkalämpöä, toimivat hiilinieluina ja ehkäisevät tulvia sitomalla vettä. HKR-Rakennuttajan tulee luoda ohjeistus ja normit kattopuutarhojen/viherkattojen/kattokasvihuoneiden rakentamiselle ja kartoittaa kaupungin omien tasakattojen soveltuvuus tarkoitukseen, sekä laskea niiden energiansäästö- ja tulvavesien sitomispotentiaali.Soveltuvat maamassat ja mm. lehtikompostit käytetään uusien kaupunkipuutarhojen perustamiseen.Uusissa istutuksissa suositaan syötäviä kasveja (paitsi aivan vilkkaasti liikennöityjen väylien varsilla).Monimuotoisuutta lisätään myös lisäämällä syötäviä hedelmiä, marjoja, terhoja ja pähkinöitä tuottavia lajeja. Erityisesti istutetaan nopeakasvuisia köynnöksiä ja pensaita (esim. concordia-viinirypäle, laikkuköynnös (=mini kiivi), karhunvatukka, mustaselja).Syötäviin puistoihin tuodaan opastaulut syötävien viljely- ja villikasvien käytöstä. Kaupunkilaisia osallistetaan niiden perustamiseen ja hoitoon talkoiden, kurssien ja vapaaehtoistoiminnan keinoin.
Ympäristökeskus Ympäristökeskuksen tehtävä on edistää ympäristön ja luonnon huomioon ottamista päätöksenteossa ja ohjata ja motivoida kaupunkilaisia ja yrityksiä ympäristövastuulliseen toimintaan. Kaupunginjohtajien ilmastoverkosto: kaupunkien energia- ja ilmastoneuvontaa tekevät toimijat verkostoituvat ja kussakin kaupungissa toteutetaan asukaslähtöinen ilmastokampanja. Hankkeessa kehitetään hyviä ilmastoneuvonnan käytäntöjä ja tuetaan uudella tavalla kaupunkilaisten arkisia ilmastotekoja. Ilmastonmuutoksen hillintä sekä muutoksiin varautuminen ja sopeutuminen edellyttävät tehokasta yhteistyötä kaikilta hallintokunnilta ja muilta toimijoilta. Kaupungin strategiaohjelman eettisten periaatteiden mukaan Helsinki on eturivin toimija globaalin vastuun kantamisessa ja tämä ilmenee mm. toimissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ympäristönsuojelussa ja hankintapolitiikassa. Strategiaohjelmassa määritellään pitkän ja keskipitkän aikavälin ympäristöpoliittiset tavoitteet. Lähi- ja kausiruoan ympäristöhyödyistä tiedotetaan ja motivoidaan korostamalla kausiruoan trendikkyyttä ja työllistävyyttä. Kaupunkiviljelyneuvonta liitetään osaksi ilmastoneuvontaa. Kokemuksia kerätään ja jaetaan ilmastoverkostossa. Ympäristökeskus, ksv ja rakennusvirasto tekevät yhteistyötä kaikkien hallintokuntien kiinteistöillä- ja rakennuskannassa olevan sellaisen päästövähennyspotentiaalin joka olisi saavutettavissa ottamalla pihoja, kattoja ja muita tiloja viljelykäyttöön. YmpK laskee yhteistyössä Palmian kanssa ruokahankintojen sellaiset ilmastopäästöt, jotka ovat saavutettavissa kaupungissa tai sen välittömässä läheisyydessä tuotettuja elintarvikkeita käyttämällä (mm. “roskakalan” ja villikasvisten hyödyntäminen). Globaalivastuunkantoa voidaan lisätä kehittämällä kaupunkiviljelyyn liittyvää osaamisvaihtoa globaalin etelän maiden kanssa (etelässä on paljon kaupunkiviljelykokemusta ja pohjoisessa kehitettän uutta, siirrettävää teknologiaa).
Opetusvirasto Tavoitteena on, että energiankulutusta vähennetään vuonna 2013 vähintään 4 % vuoden 2010 tasosta. Ympäristöohjelman ja opetustoimen ilmastolinjausten toteuttamisen avulla vaikutetaan työ- ja oppimisympäristöön ja viihtyvyyteen sekä edistetään kestävää kehitystä. Ruokapalvelut edistävät lasten fyysistä terveyttä ja kasvua. Kouluruokailun tehtävänä on varmistaa kaikille opetukseen osallistuville monipuolinen, riittävä, vaihteleva ja ravitsemuksellisesti täysipainoinen ateria ja ohjata ruokailijoita terveelliseen ravitsemukseen. Talousarviossa ei ole varattu määrärahoja luomu- ja lähiruoan laajentamiseen.Oppimisympäristöä ja opetusmenetelmiä kehittämällä lisätään mahdollisuuksia ottaa erilaiset oppijat huomioon. Oppimisympäristöjen tulee olla vastuullisia, joustavia ja osallistavia.Yhteisöjen tukemiseen varatulla määrärahalla avustetaan myös lomavirkistyspalvelujen ja kasvitarhapalvelujen järjestämistä peruskoulujen oppilaille. Kattoviljely- ja muut koulupuutarhat, sekä lähiruoka kouluruokailussa ovat itsessään vaikuttavia keinoja sekä ilmasto-, että ympäristö- ja kestävän kehityksen tavoitteisiin nähden. Ne myös edesauttavat näiden tavoitteiden juurtumista kasvavissa sukupolvissa. Koulupuutarhat ja koululaisia osallistava pihasuunnittelu lisäävät viihtyvyttä ja oppimisympäristöjen monimuotoisuutta. Kokemus osallisuudesta ruoantuotantoon lisää kiinnostusta, avoimuutta ja kokeiluhalukkuutta suhteessa monipuolisempaan ravintoon (erityisesti kasvisten monipuoliseen käyttöön) ja luo kunniotusta ruokaa kohtaan, mikä vähentää ruokahävikkiä. Koulupuutarhojen kytkeminen kotitalousopetukseen vahvistaa tavoitetta oppiainerajat ylittävästä opetuksessta.
Tämä toteamus on täysin ristiriidassa Ruokakulttuuristrategia tavoitteiden kanssa!
Mm. viljely- ja luontoympäristöt ovat luonteeltaan joustavia, osallistavia ja vastuullisuutta tukevia oppimisympäristöjä. Ne toimivat usein hyvin monimutkaistenkin kokonaisuuksien ja vuorovaikutussuhteiden omaksumisessa myös niille oppijoille, joille samojen teemojen käsittely teoreettisina sisältöinä luokkahuoneympäristössä tuottaa vaikeuksia. Ne soveltuvat myös erityisen hyvin perinteiset oppiainerajat ylittävien ja teoreettisia opintoja käytäntöön yhdistelevien opetuskokonaisuuksien toteuttamiseen.Koulukasvitarhat tarjoavat koulujen omia puutarhoja laajemman oppimisympäristön mm. maanhoidollisiin teemoihin ja tuotannollisen mittakaavan viljelyyn tutustumiseen. Koulukasvitarhat ja niissä olemassa oleva osaaminen tarjoavat erinomaisen ympäristön opettajien, koulujen muun henkilökunnan ja toimintaan vapaaehtoisina osallistettavan yhteisön (vanhemmat/perheet) koulutukseen koulujen omien puutarhojen perustamista ja hoitoa varten.
Sosiaali- ja terveyspalvelut Tehostetaan haitallisten elintapojen, kuten tupakoinnin, alkoholin liikakäytön, huumausaineiden käytön, virheellisten ruokailutottumusten ja vähäisen liikunnan tunnistamista ja niihin puuttumista. Syrjäytymisen ehkäisemisessä painopisteitä ovat asunnottomuuden poistaminen, mielenterveyskuntoutujien aito osallisuus yhteiskunnan arjessa, köyhyyden vähentäminen, vaikeasti työllistyvien työhön kuntoutuminen ja kiinnittyminen sekä nuorten toimeentulotuen tarpeen vähentäminen.Sosiaali- ja terveyspalveluille tyypillisiä ovat kansalaisten itseohjautuvuutta tukevat ja omaa palvelutuotantoa korvaavat palvelujen järjestämistavat. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta ovat tärkeitä järjestöavustukset, jotka tukevat kansalaistoimintaa.Elintarvikehankinnat ovat volyymiltaan merkittäviä. Hankinnat kilpailutetaan tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina niin, että toisaalta myös uusilla ja pienillä yrityksillä on mahdollisuus päästä mukaan tarjoajina, mutta toisaalta hankintoja ei pirstota liian pieniin osiin. Viljely lisää hyötyliikuntaa, ulkonaoloa ja monipuolisempia ruokailutottumuksia (enemmän kasviksia) ja sitoutuminen (yhteisölliseen tai omaan) viljelyprojektiin parantaa elämänhallintaa, suunnittelua ja vastuunkantoa. Oma/yhteisöllinen ruokakasvien viljely vähentää köyhyyttä konkreettisella tavalla (pienemmät ruokamenot ja mahdollisuus työllistymiseen ja/tai yrittäjyyteen esim. tuetun osuustoiminnan muodossa) ja torjuu syrjäytymistä tarjoamalla mielekkään toimintaympäristön ja kehittämällä mm. vastuunkantokykyä/halua. Puutarhaterapiasta on paljon hyviä kokemuksia ja tutkimusnäyttöä mm. mielenterveys- ja päihdekuntoutuksessa osallisuuden- ja omanarvontunteen kasvattajana. Tuotannolliset kaupunkiviljelmät voivat olla monille vaikeasti työllistettäville tapa päästä palkkatyön piiriin (suorittava puutarhatyö ei vaadi pitkiä opintoja ja on silti mielekästi, monipuolista ja kehittävää – elinikäinen oppiminen) tai esim. osuustoiminnalliseen yrittäjyyteen sosiaaliviraston ja TE-keskuksen tuella (koulutus ja pitkäkestoinen neuvonta, työosuuskuntatoiminnan ja perusturvan yhdistelmä).Mm. Kumpulan koulukasvitarhan “perhekerho” on hyvä esimerkki järjestön toteuttamasta itseohjaavuutta, elämänhallintaa, vanhemmuutta ja vertaistuen anatamista ja vastaanottamista kasvattavasta toiminnasta.Varsinkin sosiaalipuolen hankinnoissa olisi loogista painottaa sosiaalisia vaikutuksia –> viljely- ja elintarvikealan työpajat palvelun tarjoajina?
Toimeentulotuki Työllisyyden hoidossa erityisenä painopisteenä ovat nuoret aikuiset ja maahanmuuttajat. Kuntouttavaa työtoimintaa saa 1 200 henkilöä vuoden aikana. Viljelytoimintaan, elintarvikejalostukseen ja ravintolatoimintaan (mm. “katukeittiöt” ja tilapäisravintolat) on helppo synnyttää uusia työpaikkoja, jotka soveltuvat maahanmuuttajille (monilla on aiempaa ammatillista- tai muuta koulutusta alalta ja täydellinen kielitaito ei ole välttämätön) ja nuorille aikuisille (ammatillinen tutkinto ei ole välttämätön ja työssäoppiminen ja tutkintojen suorittaminen näyttöjen kautta soveltuu alalle hyvin). Työpajatoiminta viljely-, luonnonhoito- ja elintarvikealoilla soveltuu hyvin monille kuntouttavan työtoiminnan edunsaajille.
Varhaiskasvatus Varhaiskasvatuksen tavoitteena on hyvinvoiva lapsi, joka saa tarvitsemansa tuen. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus toimii lapsen kulttuurisen kiinnittymisen vahvistajanaja, tukee lapsen identiteetin rakentumista ja itseksi kasvamista. Leikkipuistot toimivat matalan kynnyksen paikkoina ja ehkäisevät syrjäytymistä tarjoamalla mahdollisuuden ulkoiluun ja toisten perheiden kohtaamiseen mm. kerhojen, juhlien ja ulkoilutapahtumien avulla. Varhaiskasvatusviraston valmistelun yhtenä keskeisenä tavoitteena on kehittää vuorovaikutusta asiakkaiden ja alueen asukkaiden kanssa, siksi käynnistetään asukasfoorumien toiminta varhaiskasvatusalueilla.Lapsiperheille tarjottavien palvelujen tulee muodostaa verkostoja, jotka ehkäisevät syrjäytymistä mahdollisimman tehokkaasti. Päiväkotipuutarhat ja koulukasvitarhat tukevat kulttuurista kiinnittymistä, oman identiteetin ja keskeisten yhteiskunnallisten taitojen (mm. vastuunkanto ja yhteistoiminta) kehitystä, sekä luonnon ja rakennetun ympäristön arvostusta. Tätä edesauttavat osallistavana prosessina suunnitellut päiväkotien pihaympäristöt ja yhteistyö opv:n ja rakennusviraston kanssa pedagogisten puutarhojen suunnittelussa. Tärkeää on myös yhteistyö opetusviraston kanssa opetussuunnitelmien avaamiseksi viljely- ja luonnonympäristöjä hyödyntävän pedagogiikan näkökulmasta ja Kumpulan koulukasvitarhan hyödyntäminen henkilökunnan ja vapaaehtoisyhteisöjen koulutuspaikkana.
Leikkipuistojen viljelypaikat tarjoavat kohtaamispaikkoja perheille mielekkään toiminnan parissa. Leikkipuistoruokailuja voidaan monipuolistaa ja ruokakulttuurikasvatusta vahvistaa käyttämällä oman puutarhan tuotteita (esim. lisukesalaatit). Päiväkotipuutarhojen hoitoon liittyvä yhteistyö ja vapaaehtoistoiminta antaa yhden luontevan puitteen asukasfoorumeille.Perheiden osallistaminen viljely-, luonnonhoito- ja viljelytuotteiden jatkojalostustoimintaan on yksi polku syrjäytymistä ehkäisevän verkoston luomiseen.
Vapaa sivistystyö Tavoitteena on kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja sekä lisätä asukkaiden elämänhallintaa, hyvinvointia ja jopa työllisyyttä oppimisen ja osaamisen avulla. Opiston perustehtävä tukee asukkaiden itselähtöistä kehittymistä, mikä puolestaan on edellytys osallisuuden ja oman vastuun kehittymiselle. Viljely- ja keruutuotteiden tuotannon ja jatkojalostuksen, sekä ruoanlaiton ja ravitsemusalan osaamisen kasvu lisää terveyttä, elämänhallintataitoja ja mahdollistaa työllistymistä ja/tai yrittäjyyttä. Viljely- ja keruutuotteiden tuotannon ja jatkojalostuksen, sekä ruoanlaiton ja ravitsemusalan perusosaaminen antaa hyvää pohjaa asukaslähtöisten hankkeiden ja innovaatioiden kehittymiselle alalla (tuotannollisesti ja/tai yleistä viihtyvyyttä lisäävästi).
Kirjastotoimi Keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailun voittaja ratkeaa kesällä 2013. Tämän jälkeen tehdään hankesuunnitelmanpäivitys ja siihen liittyvä toiminnan ja tilojen tarkempi suunnittelu. Rakentamiseen liittyy myös toiminnan suunnittelu uusien yhteistyökumppanien kanssa. Kirjasto ei vain lainaa aineistoa elämänhallinnan ja terveyden tueksi, vaan on myös sosiaalisen kanssakäymisen paikka. Kirjasto tarjoaa kaikille sisältöä elämään ja tukee henkistä vireyttä. Kirjasto edistää maahanmuuttajien kielitaitoa ja kotoutumista. Keskustakirjaston yhteyteen perustetaan näytepuutarhoja/viljelyksiä ja näytöskeittiöitä yhteistyössä kumppanien kanssa. Tiloissa on siemenpankkitoimintaa ja viljely- ja jatkojalostus työvälineiden lainaustoimintaa sekä interaktiivista viljely-, elintarvike- ja ravitsemusneuvontaa ja tiedonhakupalvelua (vrt. IGS). Osallistetaan viljelykokemusta omaavia maahanmuuttajia kantaväestölle suunnattuun neuvonta- ja kokemustenvaihtotoimintaan, jossa tuetaan maahanmuutajia kielipallveluiden muodossa.
Taidemuseo Taidemuseon missio on luoda mahdollisuuksia ihmisen ja kuvataiteen merkityksellisille kohtaamisille. Kulttuurikeskuksen keskeisenä tavoitteena on työskennellä sen hyväksi, että Helsinki on monimuotoinen ja omaleimainen taiteen, luovuuden ja kulttuurin keskus. Kaupunkilaisten oma, spontaani ja yhteisöllinen toiminta on kasvavassa perinteisemmän kulttuuritoiminnan rinnalla. Taloussuunnitelmavuosina rakennetaan merkittäviä uusia asuinalueita, joihin toteutetaan useita julkisen taiteen teoksia. Viljelyalueet ja syötävät puistot ovat luontevia paikkoja mm. ympäristötaideteoksille, sekä osallistaville, yhteisöllisille ja toiminnallisille ympäristötaidetapahtumille. Yhtä luontevasti niissä voidaan integroida taidekasvatusta varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja toisen asteen koulutusten viljely-ympäristöissä tapahtuvan oppimisen osaksi (esim. luonnontieteellisten oppisisältöjen havainnollistaminen piirtämällä/maalaamalla). Nostetaan viljelykulttuuri ja puutarhataide tunnustetuksi ja tuetuksi kulttuurimuodoksi, joka useimmiten on luonteeltaan kaupunkilaislähtöistä, yhteisöllistä ja osin spontaania.
Kaupunginmuseo Kaupunginmuseo edistää kaupunkilaisten hyvinvointia tuottamalla tietoa ja elämyksiä kaupunkielämän historiasta ja kulttuuriympäristöstä sekä tarjoamalla identiteetin rakennusaineita kaiken ikäisille näyttelyiden, julkaisujen ja erilaisten asiantuntijapalveluiden kautta. Kaupunginmuseo tekee tiivistä yhteistyötä muiden hallintokuntien, kuten kaupunkisuunnittelu-, rakennusvalvonta- ja rakennusviraston kanssa. Museo tarjoaa myös neuvontaa perinteisistä, kestävistä rakentamistavoista rakennuskannan ylläpitämiseksi.Koko kaupunginmuseo nostaa esille kaupunginosien ja aluekeskusten omaleimaisuutta ja vahvistaa helsinkiläistä identiteettiä. Kaupunkiviljelyn ja elintarviketuotannon historian ja kehityksen esittely kartta-, valokuva- ja muistiinpano- yms. aineiston avulla (esim. v. 1914 suunnitelmat kaupungin viljelymaiden “maareformiksi” ja v. 1916 Backaksen suurtilan osto Osuuskunta Elannolle). Viljelyalueiden yhteyteen rakennettavissa rakennuksissa ja rakennelmissa voidaan osin käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja. Osana kaupunginosien historiaa tuodaan esiin vanha kyläjako ja viljelyyn ja ruoan tuotantoon liittyvät rakennelmat, nimistö jne.
Nuorisoasiankeskus Nuorisoasiainkeskus tukee nuorten kasvua aktiivisiksi kansalaisiksi. Toimintaa suunnataan kaikille helsinkiläisille nuorille ja heitä innostetaan löytämään itselleen sopivat tekemisen muodot ja olemisen tilat. Nuorisoasiainkeskus uudistaa työmuotojaan seuraamalla nuoruuden ilmiöitä ja nuorten elinolojen muutoksia. Nuorisoasiainkeskuksen visio on: Tilaa olla nuori, kuulua ja loistaa. Nuoria kannustetaan muodostamaan toimintaryhmiä itselleen tärkeiden asioiden ympärille. Toimintakonseptia uudistetaan kehittämällä sellaisia toimintamuotoja, jotka lisäävät kulttuurisen nuorisotyön ketteryyttä ja liikkuvuutta sekä nopeaa reagointia kulttuurisiin ilmiöihin.Toimialarajat ylittäviä palveluprosesseja kehitetään edelleen. Näitä ovat mm. nuorten työllistäminen, nuorten ohjaus- ja palveluverkoston toiminta, lasten ja nuorten harrastehaun kehittäminen, kaupungin kulttuuristrategiaan osallistuminen sekä tilojen yhteiskäyttö.Nuorisoasiainkeskuksen tavoitteena on lisätä kumppanuuksia ja nuorisotyöpalvelujen ostoa tulevina vuosina. Tavoitteena on solmia useamman vuoden pituisia sopimuksia. Kumppanuuksilla, muun muassa järjestöjen, oppilaitosten ja vapaaehtoisten kanssa, tuetaan kehittämistyötä ja uudistetaan toimintakonsepteja. muiden toimijoiden kanssa asukaslähtöisen kaupunkikulttuurin ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.Nuorisoasiainkeskuksen toiminta perustuu nuorten perushyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukemiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja sosiaaliseen vahvistamiseen. Viljely- ja luonnonympäristöjen toiminnallinen hyödyntäminen edesauttaa vastuun, oma-aloitteisuuden, aktiivisen osallistumisen, yhteisöllisyyden sekä luonnon, työn ja rakennetun ympäristön kunniottamisen vahvistumista. Yleiseen ympäristö- ja ruokatietoisuuteen sekä elävään ja omaehtoiseen kaupunkikulttuuriin liittyvänä ilmiönä kaupunkiviljely (erityisesti nk. sissiviljely) on selkeästi tietyn nuorisosegmentin suosiossa jo nyt. Toiminnan tukeminen voi antaa monille nuorille mielekkään, rakentavan ja yhteisöllisen tavan ilmaista ja toteuttaa näkemystään kaupunkilaisuudesta. Nuorille tarjotaan resurssit viljellä ja kerätä, sekä jatkojalostaa viljely- ja keruutuotteita mieltymystensä mukaisiksi, omaleimaisiksi ja kaupunginosa- tai kulttuuriryhmäidentiteettiä ilmaiseviksi tilapäisravintola- tai elintarviketuotteiksi, joiden kautta mahdollistuu myös tutustuminen aloihin liittyviin ammatillisiin osaamisalueisiin (esim. elintarvikehygienia). Yhteistyötä tehdään mm. Opv, SoTevin, Rakvin, ksv:n kanssa nuorisotilaviljelmien perustamisessa, sekä ympäristökeskuksen ja vapaan sivistystoimen kanssa alan koulutusten järjestämisessä.Viljely- ja ruokakulttuuritoiminnan mahdollistamiseksi voidaan tehdä yhteistyötä kaupungin omien toimijoiden lisäksi useiden järjestöjen (esim. Dodo ry, Hyötykasviyhdistys, 4H, Luomuliitto, Martat) ja oppilaitosten kanssa (esim. KEUDA, Perho) ja paikallistasolla mm. kaupunginosa- ja asukasyhdistysten kanssa.Viljelyyn, luonnonhoitoon, ruokakulttuuriin ja ravitsemukseen liittyvä toiminta on yksi tapa tukea terveyttä, hyvinvointia, elämänhallintaa, yhteisöllisyyttä ja sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Liikuntatoimi Monet arkiliikuntaa ohjaavista päätöksistä tehdään usein muualla kuin liikuntatoimessa, kuten kaavoitus- ja rakentamispäätökset sekä lasten ja nuorten kasvatus. Terveyttä edistetään ja liikuntaa lisätään terveysliikuntahankkeilla. Lähivuosien tavoitteena on rakentaa yhdessä opetusviraston, rakennusviraston ja muiden toimijoiden kanssa monikäyttöisiä lähiliikuntapaikkoja.Kehitetään ja valvotaan kalataloutta Helsingin 14 600 hehtaarin ja muiden kuntien 3 000 hehtaarin vesialueilla. Viljelyalueiden ja syötävien metsien kaavoittaminen, rakentaminen ja käyttöön kannustaminen, sekä näiden alueiden integroiminen oppimisympäristöinä lasten ja nuorten arkeen lisää arkista hyötyliikuntaa ja ulkona toimimista.Terveysliikuntahankkeiden puitteissa voidaan tuottaa koulutusta ja neuvontaa oikeista, terveyttä edistävistä työkäytännöistä (esim. ergonomia). Näihin voidaan integroida viljelytoimintaa ja sen kautta terveyttä ja liikuntaa edistävää ravitsemuksellista neuvontaa.Kannustetaan, opastetaan ja neuvotaan pyytämään ja hyödyntämään mm. särkikaloja ns. “arvokalojen” sijaan. Suunnitellaan osaksi Helsinki-puistoa kaupunkikalastuskeskus, jossa annetaan neuvontaa ja opastusta ja vuokrataan välineitä ja valvotaan kalastusaluetta ja sen käyttöä.
Työllistämispolitiikka Kaupunki ottaa palkkatuettuun työhön työttömiä helsinkiläisiä noin 8 000 kuukaudeksi. Tämä tarkoittaa 1 300 henkilön palkkaamista kuuden kuukauden mittaiseen työsuhteeseen kaupungin virastoihin ja liikelaitoksiin. Kaupunki tarjoaa lisäksi työharjoittelu- ja työelämävalmennuspaikkoja. Tutkintoon johtavan oppisopimuskoulutuksen kaupungin palveluksessa aloittaa 200 henkilöä.Keskimäärin opiskelijoita on noin 380 henkilöä kuukaudessa.
Tavoitteellinen ja määrätietoisesti toteutettu kaupunkiviljelystrategia mahdollistaa merkittävän lisäyksen työllistettyjen, oppisopimuskoulutettavien ja ammatillisia tutkintoja oppilaitoksissa suorittavien työssäoppijoiden määrään erityisesti uusien viljelypaikkojen ja luonnonhoitokohteiden perustamisvaiheessa.
Maahanmuuttopolitiikka Maahanmuuttopolitiikan tavoitteena on kaupungin ja kaupunkilaisten kokonaisedun edistäminen maahanmuuttoon, maahanmuuttajiin, kansainväliseen muuttoliikkeeseen sekä etniseen monimuotoisuuteen liittyvissä asioissa. Maahanmuuttajaväestön joukossa on vahvaa viljely-, elintarviketuotanto- ja ravitsemusalan osaamista, sekä ruokakulttuurisiin identiteetteihin liittyviä tarpeita tietyille erikoistuotteille. Tuotannollisen kaupunkiviljelytoiminnan kehityksessä maahanmuuttajilla voi olla merkittävä rooli tilaintensiivisen viljelytoiminnan parhaita käytäntöjä hahmoteltaessa. Maahanmuuttajien keskuudessa on paljon hyötyjiä, jotka voivat realistisesti työllistyä ja/tai synnyttää uutta yrittäjyyttä elintarvikealalle.

2 kommenttia

Kategoria(t): demokratia, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Itämeri, kaupunkiviljely, köyhyys, luomu, luonnonsuojelu, metsät, oikeudenmukainen tulonjako, ruoka, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, Ympäristöpolitiikka

”Omastamme” emme jaa

Niin kutsutut pääministeriehdokkaat, puolueidensa puheenjohtajat Heinäluoma, Vanhanen ja Katainen ovat yksimielisesti ilmoittaneet, että he eivät sitoudu nostamaan Suomen kehitysyhteistyömäärärahoja YK:n suosittamaan 0,7% bruttokansantuotteesta seuraavalla vaalikaudella.

Heinäluoma sanoi Elinkeinoelämän Valtuuskunnan vaalifoorumissa, jossa olivat vain nämä kolmen tällä hetkellä suurimman puolueen puheenjohtajat, että Suomi voisi saavuttaa YK:n suosittaman kehitysyhteistyön tason ehkä vuonna 2015.

Rikkaiden maiden vaurauden taustalla on köyhempien maiden riisto. On selvää, että köyhyys kehitysmaissa, pohjoisen ja etelän välinen eriarvoisuuden kuilu synnyttää kurjuutta, hätää ja katkeruutta. Sen seurauksia ovat myös erilaiset konfliktit ja terrorismin kaltaiset purkaukset. Eriarvoisuus ja epätoivo ovat myös sen ilmiön takana, jota Heinäluoman puoluetoveri, vielä joitain viikkoja sisäministerinä toimiva Kari Rajamäki, kyynisesti kutsuu turvapaikkashoppailuksi.

Kansalaisjärjestöjen vaalikoneessa, johon yli puolet kaikista kansanedustajaehdokkaista on vastannut, kannattaa 65% vastanneista kehitysmäärärahojen nostoa 0,7%:iin BKT:stä viimeistään tulevan hallituskauden loppuun (2011) mennessä.

Heinäluoman oman puolueen ehdokkaat ovat hyvin keskivertoja: demariehdokkaista 66% nostaisi määrärahoja puheenjohtajaansa nopeammin.

Keskustalla ja Kokoomuksella prosentti on alhaisempi, mutta silti nopeampi nosto on suosituin vaihtoehto.

Puheenjohtajien kommenttien ja puolueen ehdokkaiden vastausten välinen ristiriita on ”suurissa” puolueissa jälleen kerran silmiin pistävä. On harmillista jos ihmiset unohtavat äänestävänsä puolueen linjaa ja uskovat ehdokkaiden puheita, jotka voivat olla täysin päinvastaisia. 

Eduskuntapuolueista yksimielisin ryhmä tässä(kin) kysymyksessä ovat vihreät. 95% vihreistä ehdokkaista nostaisi määrärahoja seuraavalla hallituskaudella.

6 kommenttia

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, köyhyys, kehitysyhteistyö, oikeudenmukainen tulonjako, sota&rauha

Avointen ovien yöt

Viime yön kirpeässä pakkasessa kävellessäni huomasin muutamia kerrostalorappujen ovia raollaan tai muuten selkeästi auki.

Vaikka tämä ei energiataloudellisesti olekaan kovin puolusteltavaa, lämmitti sydäntäni ajatus, että ohi kulkevat yöpaikkaa vaille jääneet pääsevät lämpimään.

Niinpä jätin itsekin rapun oven hieman auki sisään mennessäni. Toki energiansäästö mielessä on parempi laittaa lukko asentoon jossa se ei napsahda kiinni, kaikkia lukkoja ei vaan enää saa. Oveen voi laittaa vaikka lapun ”AUKI”.

Asunnottomuus on Suomen vauraudesta huolimatta edelleen vakava ongelma. On käsittämätöntä, ettei tähän äärimmäisen syrjäytyneisyyden  muotoon ole haluttu satsata riittäviä resursseja sen varmistamiseksi, ettei kukaan jää pakkasella ulos.

Koska tilanne kuitenkin on mikä on, kannustan kaikkia muitakin viettämään ainakin kovimpien pakkasten ajan avointen ovien öitä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): ihmisoikeudet, oikeudenmukainen tulonjako