Varoittava esimerkki USAsta

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuloerot ovat Suomessa kasvaneet enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Suomalaisten köyhyys on kaksinkertaistunut.

Silti valtapuolueemme haluavat jatkaa verojen leikkaamisen ja julkisen sektorin karsimisen tiellä, eivätkä halua edes keskustella sosiaaliturvan uudistamisesta niin, että kasvavan työtätekevien köyhien luokan ja työttömien asema paranisi.

Tällaisesta politiikasta on varoittava esimerkki siitä maasta jonka kanssa Suomi tämän tästä skabaa kilpailukykyisimmän talouden tittelistä, eli USAsta.

Yhdysvalloissa on McClatchy uutistoimiston analysoimien 2005 väestötilastojen mukaan nyt enemmän köyhyyttä kuin kolmeen vuosikymmeneen. Syvä köyhyys on 2000-2005 railakkaiden verokevennysvuosien aikana lisääntynyt 26 prosenttia.

Rutiköyhiä, alle 400 eurolla toimeentulevia on USAssa raportin mukaan 16 miljoonaa. Näistä kaikista köyhimmistä 2/3 on naisia ja kolmannes alle 17 vuotiaita. Esimerkiksi maan pääkaupungin asukkaista yli 10 prosenttia kuuluu kaikista tiukimmilla elävään ryhmään.

On hyvä aina silloin tällöin vilkaista aavan meren tuolle puolen ja miettiä kuinka kovasti sinne kilpailukyvyn satumaahan kaivataan.

On selvää, että perustuloon pohjautuva sosiaaliturvajärjestelmä vähentäisi eriarvoistumista, mahdollistaisi elintason nostamisen työn teon kautta ja varmistaisi, että kukaan ei putoa sosiaaliturvan ulkopuolelle.

Ennen perustulon käyttöön ottoa on suomalaista köyhyyttä lievitettävä nostamalla minimietuuksia: opintorahaa, pienimpiä kansaneläkkeitä, peruspäivärahaa ja minimi vanhempainrahaa ja, kyllä myös laskemalla veroja, mutta vain pienituloisilta: perustulon kaltainen vaikutus pienituloisille syntyisi jos kaikki tulot 1000 euroon saakka kuussa vapautettaisiin veroista.

1 kommentti

Kategoria(t): köyhyys, perustulo

Forsmarkia taas vaihteeks…

Yleisön pyynnöstä välitän jälleen tietoa Ruotsin ydinvoimaloista. Asiasta kirjoittaa Östhammarin paikallislehti johon täältä on ennenkin linkattu. Edellisiä vaiheita löytyy aikaisemmista postauksista.

Ruotsissa Forsmarkin ydinvoimalassa on jälleen paljastunut määräysten laiminlyöntejä.

Merkkejä radioaktiivisesta säteilystä on tavattu tilasta, jossa säteilyä ei pitäisi olla. Säteilyä havaittiin rutiinitarkastuksessa viime viikolla eräästä käytävästä.

Lisäksi tupakointikieltoa on ilmeisesti rikottu, kertoi Ruotsin televisio.

Voimalan tiedottajan Claes-Inge Anderssonin mukaan tuhkakuppi ja tupakantumppeja löytyi alueelta, jossa ei missään tapauksessa saa tupakoida eikä syödä. Kyse on turvatoimesta, jotta radioaktiivisia hiukkasia ei päätyisi suun kautta elimistöön.

2 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Perusturvauudistuksen jarrutus ihmetyttää

 Alla tämän päiväinen kannarimme demarien perustulon dissauksesta josta kiejoitin edellisessä postauksessa. Outoa, että STT ei julkaissut tätä.

Vihreiden puheenjohtajiston mielestä perusturvauudistus on välttämätön työelämän ja sosiaaliturvan oikeudenmukaisuuden kohentamiseksi.

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg, varapuheenjohtajat Janne Länsipuro, Ville Niinistö ja Anni Sinnemäki pitävät välttämättömänä, että ensi vaalikaudella aloitetaan laajamittainen perusturvauudistus. Työelämän murros on heikentänyt ihmisten arjen turvallisuutta eikä sosiaaliturva ole enää ajan tasalla. Tästä on merkkinä lisääntyvä köyhyys ja työelämän eriarvoisuus.

Vihreät ovat eri mieltä perjantaina julkistetun SDP:läisen ajatushautomon Kalevi Sorsa -säätiön raportista, jossa vähätellään sosiaaliturvan ongelmia. Sosialidemokraattien ehdotukset hienosäädöstä tai järjestelmän monimutkaistamisesta entisestään eivät vakuuta. Heillä olisi jo viimeisissä hallituksissa ollut aikaa korjata ongelmat, jos ne olisi hienosäädöllä poistettavissa.

Sosialidemokraattien muutosvastarinta on jakamassa ihmisiä A- ja B-luokan kansalaisiin. Ainoastaan vakituisessa työssä olevilla on riittävä perusturva. Muilla perusturva on tilkkutäkkimäisen ja ahdistavan hallinnon takana. Pätkätyöläisten, tutkijoiden, taiteilijoiden, työttömien, kotiäitien ja -isien, eläkeläisten, opiskelijoiden sekä yrittäjien turva on riittämätön. Sosiaaliturva pakottaa myös ihmisiä joutilaisuuteen, koska työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen on lähes mahdotonta.

Vihreiden mielestä perustulon kaltainen uudistus antaisi työelämästä syrjäytyneille mahdollisuuden mielekkääseen työhön. Perustulon avulla työvoima- ja sosiaalihallinto voisi hallinnoinnin sijaan keskittyä ihmisten auttamiseen. Vihreät kannattavat Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtasen näkemystä siitä, että ensi vaalikaudella on aloitettava laajamittainen sosiaaliturvan uudistus, koska nykyinen sosiaaliturva ei toimi ja se asettaa ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan.

Vihreiden mielestä perusturvaa on parannettava ja työn tekemisen on aina oltava kannattavaa. Tähän tähtää myös Vihreiden perustulomalli. Vihreiden mielestä on hälyttävää, että sosialidemokraatit torjuvat perustulon kaltaiset uudistukset tekaistuilla ja populistisilla argumenteilla. Vihreiden puheenjohtajiston mielestä demareiden tarkoituksena on ainoastaan puolustaa eriarvoistavaa ja vakavasti puutteellista nykyjärjestelmää. Vihreiden puheenjohtajat ovat pettyneitä demareiden haluttomuuteen käydä keskustelua sosiaaliturvan uudistamisesta.

4 kommenttia

Kategoria(t): perustulo, sosiaaliturva, tiedotteet, vihreät

Kuka pelkää perustuloa?

Ainakin sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen pelkää. Hän sanoi tänään Kalevi Sorsa Säätiön perustuloraportin julkaisutilaisuudessa, että ”perustulo on kuin mansikkaniitty, joka ensin näyttää houkuttelevalta, mutta kun katsoo lähempää, huomaa, että siinä on sudenkuoppia joihin pienet lampaat voivat pudota.”

Anteeksi, kuinka?

Metaforassa halutaan kai viitata siihen, että kansalaiset, ja varsinkin nuoret, ovat pieniä lampaita joita Vihreät sudet yrittävät houkutella mansikkaniitylle ja ansaan. Onneksi on hyvä paimen (SDP) joka johtaa pienet lampaat turvaan betonilähiön lämpöön. Sudenkuoppahan sinänsä on yleensä ansa susia, ei pieniä lampaita varten.

No Haataisen kielikuvat sikseen.

Kaiken kaikkiaan demarien perustulon dissaussessio oli varsin hämmentävä kokemus. Tässäkin he luottavat siihen, että kun demari ärähtää, kyllä kansa uskoo.

Itse olin odottanut keskustelevampaa sävyä: Vihreän perustulomallin esittelyn yhteydessä ja itse tekstissä on korostettu, että malli on keskustelunavaus, ei sen päätepiste.

Demarien think-tank oli työssään päätynyt kuitenkin siihen, että keskustelulle on parempi panna piste ennen kuin se pääsee kiusallisesti alkamaan.

Sinänsä Ville Kopran raportti tunnistaa samoja sosiaaliturvan ongelmia joihin Vihreiden perustulomallikin pyrkii vastaamaan: kannustinloukut ja pätkätyöläisten asema ovat motiivina Koprankin esittämille hahmotelmille työn ja etuuksien helpompaan yhdistämiseen tähtääville nykymallin hienosäädöille (kuten kioskilta ostettava ”keikkaseteli”, jolla voi teettää keikkatöitä ilman työnantajaksi rupeamista).

Kalevi Sorsa säätiön ja siten ilmeisesti demarien keskeiset argumentit perustuloa vastaan ovat, että he pelkäävät kaikkien jäävän kotiin nauttimaan 440euron perustulostaan, he pelkäävät palkkojen laskevan ja he pelkäävät järjestelmän hintaa.

Me taas uskomme, että ihmiset tekisivät töitä, vaikka heidän perusturvansa olisikin varmistettu, itse asiassa uskomme, että kun nyt työttömänä olevat voisivat tehdä töitä menettämättä etuuksiaan he ottaisivat työtä vastaan paljon nykyistä useammin.

Me uskomme, että vaikka perustulo mahdollistaa myös pienipalkkaisella työllä elämisen (ja on paljon hyvää työtä, esim järjestökentässä, jonka teettäjät eivät pysty maksamaan isoja palkkoja) antaa se työntekijöille suurempaa neuvotteluvaltaa, koska kaikkea ei ole pakko ottaa vastaan. Tällöin tylsistä tai raskaista töistä joutuisi maksamaan enemmän, että ihmiset niitä suostuisivat tekemään.

Tilaisuudessa kritisoitiin sitä, että perustulomallime taustalakelmia, jotka on tehty KELAn mikrosimulaatiolla verraten mallia todelliseen dataan, ei vielä ole julkaistu. Minäkin toivon, että VISILI saisi ne pian julkaistua. Käsittääkseni hold up on siinä, että laskelmat halutaan viilata vielä ehdottoman ajantasaisiksi. Mikrosimulaation vertailuvuosi on 2004.

Mutta jo se mitä tuo mikrosimulaatio osoittaa on, että mallimme on nimenomaan kansantaloudellisesti toteuttamiskelpoinen tapa uudistaa sosiaaliturvaa ja verotusta oikeudenmukaisemmaksi,erilaisia elämänvalintoja tukevaksi, työhön kannustavaksi ja yksinkertaisemmaksi.

Kalevi Sorsa säätiön tilaisuuden kulusta ja annista (ja siitä häiriköivätkö vihreät tilaisuudessa vai ei) voi lukea myös Ismo Kainulaisen, Ville Niinistön ja Ville Ylikahrin blogeissa.

3 kommenttia

Kategoria(t): demokratia, onnellisuus, perustulo, sosiaaliturva

Lihansyönti ja ilmastonmuutos

Kirjoitin eräässä marraskuisessa postauksessa, että kasvispainotteinen lähiruokavalio pelastaa itämeren ja on sitä paitsi myös ilmastoystävällistä.

Tuolloin en tiennyt, että lähes samana päivänä oli YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO julkaissut raportin lihantuotannon aiheuttamistä ympäristöongelmista.

Raportissa todetaan, että kotieläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat jo nyt suuremmat kuin liikenteen. Lihan kulutuksen arvioidaan tuplaantuvan vuoteen 2050 mennessä ja maidon kulutuksen lähes samaa tahtia.

Ilmastonmuutoksen lisäksi raportti käsittelee kotieläintalouden muitakin vaikutuksia: 30%  planeettamme maapinta-alasta on laidunmaina, jo 70% Amazonin entisistä metsistä on jo muutettu laitumiksi. Lannasta peräisin olevien ravinteiden lisäksi maailman meriä saastuttavat eläintuotannosta peräisin olevat antibiootit, hormoonit ja nahkojen käsittelyssä käytetyt kemikaalit.

Kuten muidenkin ilmastokysymysten kohdalla, on tässäkin hyvä muistaa ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaate: kun päästöoikeudet, tässä tapauksessa oikeudet nautojen ruoansulatuksessa syntyviin metaanipäästöihin jaetaan kaikille maailman asukkaille tasan,  on selvää, että kehitysmaissa päästöjä pitää voida kasvattaa samalla kuin meidän on laskettava omiamme. Kehitysmaissa on voitava käyttää enemmän eläinkunnan tuotteita kun taas rikkaissa maissa eläintuotteiden kulutusta on vähennettävä reippaasti.

Kaikkien ei ole pakko ryhtyä vegaaneiksi, mutta on korkea aika muuttaa ruoankulutustottumuksiamme ja sitä kautta maatalouttamme, ei vain itämeriystävällisemmäksi tai eläinystävällisemmäksi, vaan myös ilmastoystävällisemmäksi.

Lähimarkkinoille ruokaa tuottavat luomutilat ovat useimmiten monipuolisia kokonaisuuksia joiden tuotannon yksi osa kotieläimet ovat.  Jos niiden alhainen kotieläintiheys – joka on vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämisen kannalta  keskeinen tekijä – toteutuisi myös tavanomaisilla tiloilla, olisi kotieläinmäärä kutakuinkin oikea. Kotieläinten määrää tilalla voi pitää järkevänä kun tilan oma rehu ruokkii eläimet ja eläinten lanta lannoittaa pellot.

Olisi kiinnostavaa laskea minkä verran tällaisella eläintiheydellä olisi Etelä-Suomessa eläimiä ja jos ihmiset söisivät lihaa syödessään vain lähilihaa, kuinka usein sitä voisi syödä. Ei ainakaan päivittäin, mutta se ei tietysti ole terveellistäkään.

Julkisissa keittiöissä, kuten kouluissa ja puolustusvoimain ruokaloissa pitäisikin siirtyä käytäntöön, että liharuokaa tarjottaisiin selvästi harvempina päivinä viikossa.

15 kommenttia

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Itämeri, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, ruoka, ruokapolitiikka, Ympäristöpolitiikka

Voitto lumiukoille!

Lumiukot ovat laskiaistiistaina kokoontuneet mielenosoituksiin ympäri Suomea, Muoniosta tänne Porvooseen, vaatimaan EU:lta ripeitä tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ja näyttää siltä, että kun lumiukot lähtevät liikkeelle heitä myös kuunnellaan! Väliaikatiedot Brysselissä käytävistä ympäristöministerien neuvotteluista kertovat,  että Suomi on kuin onkin valmis sitoutumaan siihen,  että EU alentaa kasvihuonepäästöjä yksipuolisesti 20% vuoteen 2020 mennessä ja 30% jos muut teollisuusmaat ovat mukana. 

Pääministeri Vanhanenhan valmisteli suomalaisia päinvastaiseen pelottelemalla, että ilmastonmuutoken torjuminen maksaa työpaikkoja. Käsittämätön väite kun päinvastoin uusiutuvan energian odotetaan, mm MTK:ssa, työllistävän lähivuosina kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Muutama päivä sitten, lauantaina, Loviisan seudun vihreät tarjosivat kaupunkilaisille elokuvakokemuksen kun USA:n ”entisen seuraavan presidentin” Al Gore:n elokuva Epämiellyttävä totuus näytettiin Loviisan hienossa 40-luvulla rakennetussa Kino Marilynissä.

Näytöksen jälkeen pidetyssä keskustelutilaisuudessa molemmat keskustelukumppanit hämmästyttivät kuulijoita lausunnoillaan.

SDP:n Eeva Kauppisen ydinvoimamyönteiset kannanotot eivät niinkään yllättäneet, vaan se,  ettei hän kokenut tarvetta perustella niitä sen enempää, edes pyydettäessä,  muuten kuin että ”teollisuus tarvitsee perusvoimaa” ja ”sähkön kulutus tulee kasvamaan.”

RKP:n Thomas Rosenberg, aiemmin Loviisan vihreissäkin vaikuttanut ydinvoiman vastustaja ja tuulivoima-aktivisti, yllätti vielä enemmän toteamalla, ettei hän ole aivan varma ”näiden ilmasto -’teorioiden’ paikkaansapitävyydestä.” Varsinkin Goren leffan jälkeen tämä ei oikein uponnut yleisöön. Rosenberg ei itse nähnyt elokuvaa, koska joutui henkilökohtaisen syyn takia olemaan toisaalla.

Elokuvassahan mm. todetaan, että tuhannen artikkelin otos tieteellisistä julkaisuista ei löytänyt yhtään joka olisi kiistänyt ihmisen toimien vaikutuksen ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen. Sen sijaan USAlaisista ei-tieteellisistä julkaisuista otetussa otoksessa puolet artikkeleista suhtautui ilmasto- ”teorioihin” skeptisesti.

6 kommenttia

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, kampanja, vihreät, Ympäristöpolitiikka

Vaihda jo aihetta?

Vaihtaisin mielelläni: kun aloitin tämän blogin pitämisen ei ollut tarkoitukseni mitenkään erityisesti keskittyä ruotsalaisen ydinvoiman (tai suomalaisten vartijoiden) ongelmiin.

Koitan ehtiä kirjoittaa pian muutakin, mutta kun jotain aihetta alkaa seurata pitää kai hommaa jatkaa jos kerrottavaa on.

Eli viimeisimmät ruotsista (aikaisemmista vaiheista voit lukea edellisestä postauksestani ja jo aika monesta ennen sitä):

Perjantaina viranomaiset raportoivat Ringhalsin voimalan kakkosreaktorin sulkemisesta ja vuodosta Oskarshamnin voimalaitoksessa.

Kaakkois-Ruotsin rannikolla sijaitsevassa Oskarshamnin ydinvoimalassa havaittiin, että suljettuun vesijohtojärjestelmään oli päässyt radioaktiivista vettä. Syyksi epäillään vuotavaa venttiiliä.

Pohjoismaiden suurimman ydinvoimalan, Ringhalsin, kakkosreaktori pysäytettiin torstaina, kun reaktorin jäähdytysjärjestelmässä havaittiin vuoto. Reaktori on ollut tähän asti voimalan neljästä reaktorista luotettavin ja se on toiminut kaksi viime vuotta moitteettomasti. Voimalan tuotantopäällikkö Lars Eliasson sanoi perjantaina, ettei katkon kestoa tiedetä.

Myös Ringhalsin ykkös- ja kolmosreaktoreissa on ollut viime aikoina ongelmia. Ykkösreaktori voitiin käynnistää maanantaina muutaman viikon seisokin jälkeen. Seisokin aiheutti rikkoutunut kumitiiviste. Kolmosreaktori oli viime viikolla pysähdyksissä viallisten mittauslaitteiden vuoksi.

Forsmarkin ydinvoimalan toimitusjohtajan Jan Edbergin mukaan pelkästään Forsmarkin seisokki tulee maksamaan 55 miljoonaa euroa.  Siis tämä uusi seisokki, laskematta kuinka kauan se on seissyt viimeisen vuoden aikan ja mitä se on maksanut.

3 kommenttia

Kategoria(t): ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Kiitti, Tarja H. ja Forsmark part 56

Vielä kuukausi sitten näytti, että aiemmin varsin ydinvoimakriittisen presidenttimmekin on lipeämässä ydinvoimalobbarien kelkkaan. Hän sanoi Turun Sanomien haastattelussa, että ”Ydinvoima on itsenäisempi, turvallisempi ja pitkäkestoisempi kuin eräät tuontienergiat.”

Oli hyvä, että maan ykkös mielipidevaikuttaja teki Ollilat ja ilmaisi ydinvoimakriittisen kantansa suoraan The Australianin haastattelussa. Tietysti saman olisi voinut sanoa suomalaisten tiedotusvälineiden kautta jo aiemmin, kun tätä keskustelua kuitenkin on viime aikoina Suomessakin käyty.

Mutta kiitos, Tarja, lausunnosta. Ja kyllä yhteys oli sikäli hyvin sopiva, että Suomella ja Australialla on varsin säteilevät välit: iso osa suomalaisten reaktorien ydinpolttoaineesta  tulee Australialaisilta kaivoksilta.

Australian senaatin selvitys totesi, että kaivoksilla on havaittavissa “a pattern of underperformance and non-compliance.”

Raportti on sitä mieltä, että ”urgent changes are necessary in order to protect people and the environment from “serious or irreversible damage.”

Ja, että kaivosjätteet ovat, ”among the most serious challenges facing uranium miners and, indeed, the entire nuclear energy industry in the future.”

Sillä aikaa vähän lähempänä…

Täälläkin aikaisemmissa merkinnöissä seuratun Forsmark sagan uusimmissa käänteistä voidaan todeta, että sieltä on kolmen vuoden ajan vuotanut radioaktiivista säteilyä kolme kertaa enemmän kuin henkilökunta on tiennyt.  Suodatin, jonka tulisi mitata ulospääsevää säteilyä ei ole toiminut.

Itse syy siihen, että säteilyä on karannut johtuu kuluneista kumitiivisteistä.

Suljetun ykkösreaktorin kumitiivistettä uusitaan parhaillaan, koska se oli menettänyt joustavuutensa. Kakkosreaktorin käynnistäminen uudelleen kiellettiin eilen, koska reaktorien kumitiivisteiden testaamisessa on ollut epäselvyyksiä.

Yhden reaktorin seisottaminen tuottaa hieman yli miljoonan euron tappiot päivässä.

Yksi MW tuulivoimaa maksaa surin pirtein saman verran rakentaa. Voisikin laskea kuinka monta päivää Forsmarkin ja Ringhalsin reaktorit ovat tänä vuonna seisoneet ja minkälaisen tuulipuiston sillä rahalla olisi rakentanut. Suomessa tuulivoimaa on tällä hetkellä vielä vajaa 100 MW .

Kuka se sanoikaan, että ydinvoima on halpaa, turvallista ja kotimaista?

Se oli se puolue jonka korvat heiluu.

Onneksi Pressamme kuitenkin selvensi, että sentään hän ei ole mennyt tuohon halpaan.

3 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Stevarit tykkäävät blogistani

Blogini näyttää saaneen aivan uuden ja yllättävän lukijakunnan: yksityisellä turvallisuuspalvelualalla työskentelevät.

Muutamat ammattikunnan edustajat ovat jokusen kuukauden viiveellä löytäneet Kontulassa videoidun pahoinpitelyn jälkimainingeissa kirjoitetun postauksen.

Heidän omalla keskustelufoorumillaan, jolla minut on nimetty kukkahattutätin kultapojuksi voi lukea muissa postauksissa aika hurjiakin juttuja.  Tosta kukkahattu-threadistä on blogiini tultu enemmän kuin mistään koskaan.

Heidän mielestään puhun asiasta josta en mitään tiedä. Olinkin viitannut kirjoituksessani vanhaan vartioimisliikeasetukseen (koska se Finlexissä edelleen on) enkä tiennyt, että sen on korvannut laki yksityisistä turvallisuuspalveluista

Muuten katson puuttuneeni aivan oikeaan asiaan. Turvallisuuden ulkoistaminen yksityisille turvallisuusyrityksille, jotka ovat poliisia huomattavasti heikommin kansalaisten valvottavissa, on todella huono kehityssuunta.Vartijoiden koulutus on köykäistä eikä sitä kaikilla ole juuri lainkaan.

Tuossa laissa yksityisistä turvapalveluista kummastuttaa, että vartijan valtuudet ihmisten kiinniottoihin ulottuvat erinäisiin lieviin rikoksiin kuten lievään petokseen, lievään kavallukseen ja lievään vahingontekoon, vaikka muuten kiinniotto-oikeus on rajattu rikoksiin joista voi seurata vankeutta.

Voiko esimerkiksi HKL:lle tarkastusmaksujen kerääminen olla niin tuottoisaa, että sen turvaamiseksi ollaan valmiita tähän kaupunkitilan kvasimilitarisointiin?

Enemmän kysymys lienee asenneilmastosta. Ovatko äänestäjät tietoisesti valinneet esimerkiksi katutaiteilijoita, ijulisteilmoittajia ja asunnottomia terrorisoivan yksityisen turvallisuuskoneiston kaduillemme? Vai onko se tapahtunut hiljaa virkamiestyönä?

Jo nyt yksityiset vartijat ovat levittäytyneet kaupallisesta kaupunkitilasta julkiseen, kuten asemille. Onko seuraava siirto katujenkin valvonnan ulkoistaminen?

Ilmeisesti ainakin jos nykyinen sisäministeri saisi jatkaa vallassa: hänhän on karsimassa hallituksen tuottavuusohjelman osana 365 poliisinvirkaa. Poliisi päivässä…

Suomessa on jo nyt vähemmän poliiseja kuin missään muualla EU:ssa. Sen sijaan täällä on keskitytty lisäämään poliisin valtuuksia erilaiseen peitetoimintaan ja telekuunteluun.

Itse eläisin kyllä mielummin leppoisien korttelipoliisien kuin arvaamattomien vartijoiden kanssa.

Mutta toki toivotan kaikki vartijat tevetulleiksi blogiini ja tiedän, että ammattikuntaan kuuluu ihan asiallisiakin vähemmän virkaintoisia tyyppejä.

13 kommenttia

Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', ihmisoikeudet

Avointen ovien yöt

Viime yön kirpeässä pakkasessa kävellessäni huomasin muutamia kerrostalorappujen ovia raollaan tai muuten selkeästi auki.

Vaikka tämä ei energiataloudellisesti olekaan kovin puolusteltavaa, lämmitti sydäntäni ajatus, että ohi kulkevat yöpaikkaa vaille jääneet pääsevät lämpimään.

Niinpä jätin itsekin rapun oven hieman auki sisään mennessäni. Toki energiansäästö mielessä on parempi laittaa lukko asentoon jossa se ei napsahda kiinni, kaikkia lukkoja ei vaan enää saa. Oveen voi laittaa vaikka lapun ”AUKI”.

Asunnottomuus on Suomen vauraudesta huolimatta edelleen vakava ongelma. On käsittämätöntä, ettei tähän äärimmäisen syrjäytyneisyyden  muotoon ole haluttu satsata riittäviä resursseja sen varmistamiseksi, ettei kukaan jää pakkasella ulos.

Koska tilanne kuitenkin on mikä on, kannustan kaikkia muitakin viettämään ainakin kovimpien pakkasten ajan avointen ovien öitä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): ihmisoikeudet, oikeudenmukainen tulonjako

Jatkona edelliseen…

Vaikka tämä uhkaa muuttua aika monomaaniseksi blogiksi, en malta olla raportoimatta, että Forsmarkissa on viime yönä jouduttu ajamaan alas yksi reaktori ja tänään toinen niiden turvajärjestelmissä havaittujen puutteiden takia…

Eli tällä hetkellä Ruotsin kymmenestä reaktorista neljä on alasajettuina. Varsin luottamusta herättävää.

Tarja Cronbergin tänään puoluevaltuuskunnan kokouksessa pitämässä puheessa nostettiin keskeiseen rooliin energiatehokkuus ja energiansäästö.

Ydinvoima tuottaa vain sähköä. Jo nyt rakenteilla oleva reaktori voisi korvata kaiken käytössä olevan lauhdevoiman. Lisäydinvoiman ainoa funktio on tuottaa lisäsähköä.

Tämä onkin se periaatteellinen kysymys, jonka ydinvoimaa ilmastonmuutosratkaisuna myyvät tahot mieluusti sivuuttavat: onko energian, ja spesifisemmin sähkön kulutuksen kasvu hyvinvoinnin, elämänlaadun ja onnellisuuden lisääntymisen edellytys?

Vihreiden mielestä ei ole. Suomen tulevien vuosien talouskehitys ei edellytä sähkön kulutuksen lisääntymistä. Tulevaisuuden Suomi on energiatehokas korkean teknologian yhteiskunta jossa talouskasvu perustuu enemmän kekseliäisyyteen kuin materiaali ja energiaintensiiviseen tavaratuotantoon.

Onnellisuustutkijat ovat sitä mieltä, että vaurastuminenkaan ei lisää onnellisuutta. Jos tulevaisuudessa tavoitellaan enemmän aikaa ja vähemmän roinaa on ydinvoima täysin väärä vastaus ilmastonmuutokseen.

Valtuuskunnan kokouksessa ostin Oden uuden kirjan tästä tematiikasta. Toivottavasti kampanjakiireiden keskellä ehdin sen mahdollisimman pian lukea läpi.

28 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, onnellisuus, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Onneksi SUOMESSA ydinvoima on turvallista

Kuten eräässä ydinvoima-aiheisessa postauksessa viime syksynä kirjoitin on onni, että Suomessa ydinvoima on niin paljon turvallisempaa kuin Ruotsissa.

Ringhalsissa jouduttiin jälleen toissa päivänä pysäyttämään reaktori ja Forsmarkissa on todettu työntekijöiden olleen humalassa töissä. On käynyt ilmi, että viime kesäisen läheltä piti tilanteen syyt eivät olleet ainoastaan teknisiä.

Alla hieman kronologiaa viimeisen puolen vuoden tapahtumista Forsmarkissa. Lainaus Upsala Nya Tidningenistä.

Forsmark: Detta har hänt

200616/7 Det största underhållningsarbetet som någonsin gjorts vid Forsmarks kraftverk inleds. Anledningen är att anläggningen ska förbättras och moderniseras. Revisionsarbetet pågår dygnet runt i 36 dagar med hjälp av nästan 1600 personer som har hyrts in från olika firmor. 25/7 Reaktor 1 snabbstoppar efter en kortslutning i ett ställverk utanför kärnkraftverket. En överspänningstopp fortplantar sig in i verket, vilket leder till att delar av reservelsförsörjningen slås ut.

27/7 Det framkommer att reaktorstoppet är det allvarligaste i kärnkraftverkets historia.

28/7 Samma fel i säkerhetssystemet som finns i reaktor 1 upptäcks även i reaktor 2, som för tillfället är avställd för underhållsarbete.

31/7 Kärnkraftskonsulten Lars-Olov Höglund säger att Forsmark var mycket nära en härdsmälta vid incidenten den 25 juli.

28/9 Statens kärnkraftinspektion, SKI, beslutar att båda reaktorerna får startas igen, men man ställer en lång rad säkerhetskrav på ägare och ledning.

29/9 Forsmark 1 tas åter i drift.

10/10 Flera små hål upptäcks i den nymonterade skyddsplåten vid Forsmark 2.

25/10 Forsmark 2 kan börja producera el igen.

11/11 Judith Melin, generaldirektör vid Statens kärnkraftinspektion, SKI, säger till UNT att hon är mycket missnöjd med Forsmarks agerande den 25 juli. Hon menar att förhållningssättet till säkerheten varit mycket bristfällig.

14/12 En skada på en bränslestav gör att Forsmark 3 måste ställas av några dygn.

17/12 Forsmarks 1 stoppas igen eftersom den så kallade varvtalsstyrningen inte fungerar.

23/12 Samtliga reaktorer är åter i drift.

2007

29/1 Statens kärnkraftinspektion, SKI, anmäler Forsmarks Kraftgrupp till åklagare för brott mot kärntekniklagen.

29/1 Forsmarks kraftgrupp kritiseras i en intern rapport. Rapportförfattarna berättar om ett bristfälligt säkerhetstänkande, om berusad personal som skickas hem på grund av alkoholpåverkan, om slarv och om tidspress.

3 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, luonnonsuojelu, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Shell on yhä Shell

Kuten kaikki muutkin, olin positiivisesti ylättynyt Shellin hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan energiansäästö puheista. Ja olen vieläkin, en vain yllättynyt vaan aivan todella iloinen. Hesarin jutun perusteella Ollila on ihan tosissaan.

Jorma Ollila on merkittävä suomalainen mielipidevaikuttaja, jota kuunnellaan ja arvostetaan paikoissa joissa meitä Vihreitä tai ymppäjärjestöporukoita ei.

Mutta kuullaanko Ollilaa myös Shellissä?

Toivottavasti. Paljoakaan konkreettisia merkejä siitä ei kuitenkaan vielä yhtiön toiminassa näy. Maan ystävät ovat julkaisseet sivuston Shell- siivoa sotkusi!, jolla kerrotaan yhtiön toiminnan ympäristövaikutuksista Siperiasta Texasiin ja Irlannista Etelä-Afrikkaan.

Yksitoista vuotta Ken Saro-Wiwan hirttämisen jälkeen Shellin kaasutusliekit roihuavat yötä päivää Nigerian öljyntuotantoalueella. Shellin “ylimääräisen” kaasun polttaminen tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin koko Saharan eteläpuoleinen Afrikan kaasunkulutus yhteensä. Niger joen suiston väestö kärsii mm. keuhkoputkentulehduksesta ja leukemiasta, ja lapsikuolleisuus sekä riski sairastua astmaan ovat korkealla.

Shell julkistaa 1.2.2007 viime vuoden voittonsa, jotka ovat suuremmat kuin koskaan. Kampanjallaan Maan ystävät vaativat Shelliä käyttämään osan voitoistaan sotkujensa siivoamiseen.

6 kommenttia

Kategoria(t): öljy, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, monikansalliset yritykset, sota&rauha, Ympäristöpolitiikka

Metsähallitus kuriin

Edellisessä postauksessa keskityin Etelä-Suomen metsiin.

On totta, että pohjoisen tundravyöhykkeellä on suojeltu melko hyvin biologisesta näkökulmasta.

Lisäsuojelua siellä puoltaa Saamelaisten maankäyttöoikeudet ja kasvava luontomatkailuelinkeino.

Greenpeace puuttuu oikeaan asiaan kannanottosaan Metsähallituksen tulostavoitteista, niin Lapissa kuin etelämpänä.

On käsittämätöntä, että valtion laitos, jonka toimista vastaavat viimekädessä vaaleilla valitut edustajat ja joka hallinnoi meidän kaikkien yhteistä metsäomaisuutta asettaa yhteiselle kansalliselle omaisuudellemme sellaisia tulostavoitteita, että lyhyen aikavälin rahallinen hyöty syö pohjan luonnonmonimuotoisuudelta, kansalaisten elämänlaadulta ja Suomen alkuperäiskansan oikeuksilta perinteiseen maankäyttöön.

Jätä kommentti

Kategoria(t): demokratia, ihmisoikeudet, luonnonsuojelu, metsät, Ympäristöpolitiikka

Mennäänkö metsään?

Ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut oikeutetusti keskeisimmäksi ympäristöpoliittiseksi kysymykseksi. Niin pitääkin olla, sillä hallitsemattoman ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten elämään ja kokonaisiin ekosysteemeihin kaikkialla maapallolla olisivat valtaisat ja tuhoisat.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös metsiin, ja metsät siihen. Siksi ilmastokeskustelun ei saa tyystin jättää varjoonsa perinteisempää suomalaisen ympäristöpolitiikan aihetta, metsien suojelua.

Jos ilmaston lämpenemistä ei saada pidettyä alle kahdessa asteessa, saattaa seurauksena olla mm. Amazonasin metsien muuttuminen savanniksi ja monien pohjoisen metsän lajien katoaminen.

Eteemme avautuu kuva pelottavasta noidankehästä: metsät ovat maailman keuhkot, jotka parhaansa mukaan sitovat itseensä ilmakehän hiilidioksidia ja tuottavat happea. Nyt hiilidioksidin liiallisen määrän aiheuttamat ilmastonmuutokset uhkaavat keuhkojamme, jolloin vähemmän hiiltä saadan hengitettyä takaisin elolliseen kiertoon ja ilmastonmuutos kiihtyy.

Samaan aikaan kun hiilisyöpön yhteiskuntamme ilmastoa lämmittävät päästöt ovat viimeisen 40 vuoden aikana kasvaneet räjähdysmäisesti, on myös maailman metsäpeitteestä hävitetty puolet.

Syitä on monia. Paperin kulutuksemme, joka sähköisen toimiston aikakautena on lisääntynyt 40%, on yksi. Varsinkin sademetsissä on myös trooppisen puutavaran kysyntä merkittävä metsäntuhoaja.

Jäljellä olevasta metsästä vain 20% on luonnontilaista metsää. Hiilen sitoutuminen on paljon tehokkaampaa luonnonmetsässä, jonka maanpinnan paksu humuskerros toimii hiilivarastona, kuin puupellossa jonka keräämä hiili päätyy sellukattilan kautta mainospaperiksi ja pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle.

Muistan 3. luokan maantiedon oppikirjastani ikimuistoisen sitaatin: ”onkin sanottu, että metsätön Suomi olisi kuin karvaton karhu.”

Jos saisin olla tekemässä tuon kirjan uusintapainosta jatkaisin analogiaa: puupeltojen Suomi on kuin kapinen karhu.

Marcus Walsh, BirdLife Europen metsäasiantuntija, kävi eilen puhumassa metsäasiosta Vihreiden ympäristötyöryhmälle, jonka puhiksena toimin.

Hän sanoi, että on muistettava, että metsäpeitteisyys ja metsien hyvä luonnontila ovat kaksi aivan eri asiaa.

Marcus korosti, että metsäpolitiikka Suomessa on globaalin metsäpolittiikan tien näyttäjä. Suomi voi toivottavasti vihreän politiikan ansiosta tulla edelläkävijäksi ilmastomuutoksen torjunnassa, mutta metsäasiossa Suomi on todellinen suurvalta. Kun suomalainen metsäsektori yskäisee, kaatuu Indonesiassa metsää.

Keskustelumme keskittyi metsiensuojelutavoitteisiin seuraavalle vaalikaudella. Marcuksen esittämät tavoitteet pohjautuivat pitkälti ympäristöjärjestöjen visioon Etelä-Suomen metsiensuojelusta. Nämä tavoitteet ovat pitkälti linjassa Vihreiden ympäristöpoliittisen ohjelman tavoitteiden kanssa.

Tiukasti suojellun metsän määrää Etelä-Suomessa on lisättävä 10:een prosenttiin. Saman verran on perustettava luonnoarvometsiä eli ekologisesti – ilman avohakkuita – hoidettuja monimuotoisia talousmetsiä.

Toki myös talousmetsissä tulisi vähentää avohakkuiden määrää. Ympäristötyöryhmän jäsen, luomuviljelijä, metsänomistaja ja ekologinen metsänhoitaja Sakari Hankonen Piippolasta kertoi tuntemistaan metsänomistajista, jotka ovat päätyneet jatkuvaan kasvatukseen puhtaasti taloudellisista syistä: metsästä saadaan parempilaatuista puuta esimerkiksi puusepänteollisuuden tarpeisiin ja rakennuspuuksi.

Lisäksi talousmetsissä on huomiotava nykyistä paremmin avainbiotoopit ja suojelavien kohteiden rajaukset on saatava riittävän suuriksi. Nyt merkittävä osa talousmetsissä suojeltaviksi tarkoitetuista kohteista tuhoutuu, koska ne ovat liian pieniä.

Marcus kehoitti meitä suhtautumaan varauksellisen myönteisesti METSO ohjelmaan, koska se kuitenkin on olemassa ja sillä on laaja poliittinen hyväksyntä. Traumaattisen NATURA-prosessin jälkeen tämä on tärkeätä.

Olennaista on, että suojeluohjelmalle taataan riittävä rahoitus. Marcuksen arvio riittävästä rahoituksesta oli 50 miljoonaa/vuosi.

Yhä suurempi osa metsänomistajista on kaupunkilaisia, joille ekologinen metsänhoito olisi aivan varteenotettava vaihtoehto, jos metsänhoitoyhditykset (joiden jäsenyys ja neuvontapalveluiden vastaanotto on metsänomistajille käytännössä pakollista) osaisivat neuvoa ja tehdä hoitosuunnitelmia myös jatkuvan kasvatuksen periaatteela hoidettaville metsille.

Perustamalla virallinen luonnonarvometsäluokka voitaisiin paperiteollisuuden pillin mukaan tanssivat metsänhoitoyhdistykset velvoittaa antamaan myös ekologisen metsänhoidon neuvontaa.

Metsänomistajlla on oltava oikeus tehdä metsässään muutakin kuin avohakkuita, varsinkin kun suurin osa metsänomistajista suhtautuu niihin varauksella tai suoranaisen kielteisesti.

Myös Etelä-Suomalaisilla on oltava oikeus päästä kelvollisen kokoisiin luonnotilaisiin metsiin ajamatta ensin tuhatta kilometriä autolla.

Eikä vähiten, Etelä-Suomen metsälajistolla on oikeus olla olemassa. Pohjois-Lapin tunturialueiden suojelu on tärkeää, mutta ekologisessa mielessä se ei mitenkään korvaa suojelua muussa maassa.

Jos metsäasiat kiinnostavat lataa Marcus Walshin toimittama kirja Palaako elävä metsä PDF tiedostona.

3 kommenttia

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, luonnonsuojelu, metsät, vihreät, Ympäristöpolitiikka

Myös sinä olet VIHREÄ!

Vihreiden vaalikampanja on virallisesti käynnistynyt. Vaaliohjelmamme kärkiteemoja ovat ilmastonmuutoksen torjuminen, köyhyyden poistaminen ja työelämän murroksen tuomaan epävarmuuteen vastaaminen.

Ja jottei totuus unohtuisi haastamme kaikki testaamaan oman vihreytensä. Ylläty vihreydestäsi ja voita – kyllä! Nyt Sinulla on mahdollisuus voittaa kesäloman ajaksi käyttöösi ekologisempi hybridiauto!

Joo, polkupyörä olisi ollut ”tosivihreempi” valinta, mutta pointsi onkin osoittaa, että ei kaikessa tarvitse olla täydellinen.

Monet meistä, minä myös, ajavat autoilla. Olisi oikein ja kohtuullista, että auton valmistajille olisi edullisempaa valmistaa ja auton ostajille edullisempaa hankkia ja omistaa mahdollisimman vähäpäästöisiä autoja.

Sekin on poliittinen päätös. Sinä valitset.

2 kommenttia

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, kampanja, liikenne, vihreät, Ympäristöpolitiikka

Ihmiset tekevät kylän

Itä-Uudenmaan liitto on valinnut kotikyläni Isnäsin vuoden kyläksi. Tapausta juhlistettiin sunnuntaina kakkukahveilla nuorisoseurantalolla Solbackassa. Paikalla oli yli sata ihmistä.

Lasten hienojen musiikki- ja tanssiesitysten jälkeen pidettiin joukko puheita.

Kunnanjohtaja Ralf Sjödahl sanoi puheessaan, että joskin Pernajan kunnan kohtalosta ei kukaan tiedä mitään, on varmaa, että Isnäsin kylä pysyy.

Näin on. Vaikka tiettyjen kunnallisten palveluiden, kuten koulujen säilyminen onkin ensiarvoisen tärkeää on kylä jotain aivan muuta kuin maatieteellinen tai hallinnollinen määritelmä. Kylän tekevät ihmiset ja heidän keskinäiset kanssakäymisensä.

Pidin tilaisuudessa lyhyen puheenvuoron, jossa kannustin kaikkia Isnäsiläisiä kiinnostumaan toisistaan ja toistensa projekteista vieläkin enemmän, menemään mukaan yhdistyksiin ja käyttämään kyläläisten palveluita.

Kuntauudistuksen yhteydessä tai viimeistään pian sen jälkeen olisi tärkeää kehittää todellista lähidemokratiaa. On paljon asioita joista voitaisiin hyvin päättää kylä- tai kaupunginosatasolla.

Kyläneuvostoilla tulisi olla omaa päätäntä- ja budjettivaltaa esimerkiksi virkistysalueiden hoidossa, kulttuuritoimessa ja lastenpäivähoidossa. Niille tulisi varata mahdollisuus osallistua kaavoitukseen ja liikenteen suunnitteluun.

Olemassa olevat kyläyhdistykset ja kylätoimikunnat voisivat ruveta vaatimaan roolinsa vahvistamista lähidemokratiavajeen estämiseksi kuntaliitosten myötä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): demokratia, human interest, Itä-Uusimaa, Pernaja

UUDENMAAN URAANIVALTAUKSET HYLÄTTY!

URAANIHAKEMUSTEN HYLKÄÄMINEN VOITTO KANSALAISVAIKUTTAMISELLE

         KAIVOSLAKI MUUTETTAVA NYT!

 

Vihreät onnittelevat uraanikaivoshankkeita vastustaneita kansalaisliikkeitä Itä- ja Länsi-Uudellamaalla onnistuneesta kamppailusta ranskalaisen ydinvoimajätti Areva/Cogeman uraanikaivossuunnitelmia vastaan.

 

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös olla myöntämättä uraanikaivosvaltauksia uudellamaalla ranskalaiselle ydinvoimajätti Areva/Cogemalle on voitto kansalaisvaikuttamiselle. Valtausalueiden kunnat ja asukkaat vastustivat valtauksia voimakkaasti vedoten ympäristö ja terveysseikkoihin ja antoivat runsaasti lausuntoja hakemuksista vaikka kaivoslaki rajasikin asianosaisuudesta muut kuin kunnat ja maanomistajat.

 

Sen sijaan päätös myöntää valtaus Namura Finland Oy:lle Kuusamossa ja aiemmat valtaukset Pohjois-Karjalassa ovat valitettavia. Uraaninlouhinta jättää jälkeensä valtavia määriä säteilevää ja ympäristölle myrkyllistä jätettä.

 

– On hienoa, että Kauppa- ja teollisuusministeriössä ymmärrettiin Uudenmaan päätösten osalta, että vanhentunutta kaivoslakia ei tarvitse lukea kuin piru Raamattua ja, että päätökset eivät saa olla ristiriidassa uudemman lainsäädännön, esimerkiksi Natura-alueita koskevien asetusten kanssa, Vihreiden varapuheenjohtaja ja Itä-uudenmaan valtauksia vastustaneessa liikkeessä toiminut Janne Länsipuro sanoo.

 

– Silti kaikki uraanivaltaushakemukset, myös Kuusamoa ja Pohjois-Karjalaa koskevat, olisi tullut lykätä kunnes kaivoslaki on uudistettu vastaamaan Perustuslain, ympäristölainsäädännön ja kansalaisten osallistumisen takaavan Århusin sopimuksen henkeä. Kaivoslain uudistaminen on kiireellistä, jotta ulkomaisille kaivosyhtiölle ei enää anneta kuvaa Suomesta maana jossa kaivoksia voidaan perustaa kansalaisia kunnolla kuulematta, Länsipuro sanoo.

 

– On kohtuutonta, että Pohjois-Karjalan ja Kuusamon asukkaat joutuvat valittamaan päätöksistä suoraan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman väliportaita, hän lisää.

 

– Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös alleviivaa uraaninlouhinnan vaarallisuutta ympäristölle. Onkin syytä kysyä miksi samanaikaisesti haikaillaan lisäydinvoimaa ja halutaan siten siirtää uraaninlouhinnan haitat muiden takapihoille, Kuusamon tai Australiaan, Länsipuro kysyy.

 

Lisätietoja:

Janne Länsipuro

040 740 84 45

 

2 kommenttia

Kategoria(t): energiapolitiikka, ihmisoikeudet, Itä-Uusimaa, Pernaja, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Kunnallispoliittista vaikuttamista

Olin tänä iltana parissa kokouksessa hoitamassa Pernajan kunnallisia asioita. On mukavaa kokea oikeasti vaikuttavansa asioihin.

Tein kesäkuussa valtuustoaloitteen joukkoliikennestrategiatyöryhmän perustamisesta pohtimaan miten kunnan surkeaa joukkoliikennetilannetta saataisiin parannettua. Aloite hyväksyttiin ja työryhmä on kokoontunut muutamia kertoja.

Olemme kartoittaneet kuinka moni pernajalainen käy töissä kunnan ulkopuolella ja  miten eri puolelta Pernajaa pääsee busseilla Porvoon ja pääkaupunkiseudun suuntaan. Olemme tulleet siihen tulokseen, että paras tapa edistää asiaa olisi kehittää reittitakseihin perustuvaa syöttöliikennettä Koskenkylään, 7-tien varteen josta Kotka-Helsinki väliä kulkevilla busseilla pääsee molempiin suuntiin ympäri vuorokauden.

Tänään ryhmä muokkasi tekemäni pohjan perusteella kyselyä joka lähetetään kotitalouksiin. Kyselyllä selvitetään ihmisten halua käyttää joukkoliikennettä työssäkäyntiin, jos se tehtäisiin aikataulullisesti helpommaksi.

Parissa viime kokouksessa on käynyt myös joukkoliikennesuunnittelija Erkki Vähätörmä Itä-Uudenmaan liitosta. Tänään hän kertoi uudesta työmatkalippukokeilusta, joka käynnistyy Porvoossa ja johon Pernajakin voisi liittyä.

Houkuttimena lipussa on se, että kunta subventoisi lipunostajille runkomatkan lisäksi myös liityntälippuja eli pääkaupunkiseudun kausilipun ja oman reittitaksimme.

Kunnan kannalta lippu olisi nerokas, koska se vähentäisi verotuksessa tehtäviä työmatkavähennyksiä myös niiltä jotka kulkevat töihin omalla autolla, sillä vähennys lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan.

Töihin autoilevalle pernajalaiselle se tarkoittaisi kuukausittain 18 euron menetystä ja bussille kulkevalle 38 euron voittoa.

Toinen kokous, jossa kävin toi myös iloisen yllätyksen: kukaan ympäristö- ja rakennuslautakunnassa ei lähtenyt puoltamaan maisemallisesti ja luonnonarvoiltaan merkittävälle niemelle tehtyä poikkeuslupahakemusta. Rakennustarkastajakin oli selvästi yllättynyt. Hän oli kerännyt vahvan arsenaalin materiaalia kielteisen päätösesityksensä tueksi, mutta kaikki olivatkin yksimielisiä asiassa.

4 kommenttia

Kategoria(t): Itä-Uusimaa, liikenne, Pernaja, Ympäristöpolitiikka

Oras päästää Kokkarien ydinsian ulos säkistä

Eduskunnassa on tänään käyty keskustelu kokoomuksen ydinvoimavälikysymyksestä joka oli yritetty naamioida ilmastoaiheiseksi.

Ydinvoimaa yritetään myydä täysin perusteettomasti ratkaisuna ilmastonmuutoksen. Ydinvoima tuottaa vain sähköä. Suomen kasvihuonepäästöt syntyvät 2/3 muualla kuin sähkön tuotannossa.

Oras Tynkkysen pitämä vihreiden ryhmäpuheenvuoro kannattaa lukea kokonaisuudessaan.

”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös energiapolitiikassa. Olemme jättämässä pysyvästi taaksemme puoli-ilmaisen energian ajan – halusimmepa sitä tai emme. 2000-luvulla Suomi voi menestyä vain satsaamalla siirtymiseen kohti energiatehokasta, vähähiilistä taloutta. On maamme teollisuuden ja kilpailukyvyn tappio, jos päättäjät kokoomuksen tavoin sulkevat silmänsä tältä tosiasialta.”

Niinpä. Toivottavasti kansalaiset eivät anna totuuden unohtua tässä vyörytyksessä.

1 kommentti

Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Ruokavalinnat omiin käsiin!

Rehellistä ruokaa – Heidin kanssa keittiössä kirjan julkkarit olivat varsinainen menestys. Kuvaa tilaisuudesta ja myös ruoista voi käydä katsomassa mtv3:n uutisissa.

Kaikista kivoin kuva tiedotustilaisuudesta (ja yksi resepti) on Kaisan hienossa sarjisblogissa.

Maikkarin juttu käsittelee vaalikirjoja joita ilmestyy lähiviikkoina kymmenittäin. Ruokapoliittinen keittokirjamme ainakin säilyttää ajankohtaisuutensa vielä pitkään vaalien jälkeenkin.

Valitettavasti. Yhdet vaalit tai yksi vaalikausi ei ruoan tuotannon ja kulutuksen ekologisia, sosiaalisia ja terveydellisiä vinoutumia korjaa.

Toivottavasti kirjamme kuitenkin inspiroi niin yksityisiä kuin julkisiakin sopankeittäjiä tekemään parempia valintoja.

Suurkiitos menee Tuijalle, jonka ansiota tämän projektin toteutuminen on!

Nyt voit sekä syödä kakun, että säästää sen tuleville sukupolville.
Tilaa rehellinen ruokapaketti kampanjahintaan 15 euroa/ kpl (Ovh 27 euroa) maria.halonen[ät]vihreat.fi Hanki omasi ennen kuin kirjat loppuvat!

TIEDOTE 160107

HEIDI HAUTALA-JANNE LÄNSIPURO-KAISA
LEKA: RUOKAVALINNAT OMIIN KÄSIIN

Kansanedustaja Heidi Hautala, sarjakuvataiteilija Kaisa Leka ja
luomuyrittäjä Janne Länsipuro kannustavat tietoisiin ruokavalintoihin,
joilla voi parantaa maailmaa. Hautalan, Lekan ja Länsipuron tänään
ilmestyvä keittokirja Rehellistä ruokaa – Heidin kanssa keittiössä
esittelee monipuolisia ateriakokonaisuuksia ja tietoa ravitsemuksesta,
lähiruoasta sekä ruokaostosten vaikutuksesta ympäristöön.

”Teollista ruokaa syövillä nykyihmisillä on vaara tulla vajaaravituksi,”
sanoo Heidi Hautala. ”Nyt on aika hylätä valkoinen vilja ja sokeri ja
siirtyä voimaruokiin, jotka edistävät terveyttä. Kasviksia, marjoja ja
hedelmiä pitäisi syödä puoli kiloa päivässä ”, Hautala innostaa.

Heidi Hautalan omia voimaruoka-aineita ovat mm. tyrnimarja, karpalo,
kylmäpuristettu pellavaöljy, yrtit sekä vihreä ja valkoinen tee.

Hautala, Leka ja Länsipuro tahtovat nostaa ravinnon sille
kuuluvaan arvoonsa. Hyvään ravitsemukseen kuuluvat niin ruoan alkuperän arvostaminen, kiireetön kokkaaminen kuin läheisten kanssa jaettu ruokailukokemuskin.

”Ihminen ei ole auto eikä ruokaa pitäisi tankata,”
sanoo Kaisa Leka.

”Kun ruoanlaitolle antaa aikaa, ruokailu merkitsee
enemmän. Pysähdy hetkeksi miettimään, kuinka pitkän tien ruoka on kulkenut päätyäkseen ostoskoriisi.

Miksi sitä valmistaessa pitäisi kilpailla nopeudessa? Pikaruoan mainoksetko meille ovat opettaneet, että ruoanlaitto on
epämiellyttävää? Vallataan takaisin oma keittiömme ja vapaudutaan
mikroaaltouunin ikeestä!”, yllyttää Leka.

Ruokavalinnoilla vaikutetaan myös ympäristön tilaan. ”Itämeren kannalta ei ole yhdentekevää, miten ruokaa viljellään, ” tähdentää Janne Länsipuro ja jatkaa: ”Ravinteita
kierrättävässä maataloudessa tilojen eläinmäärät on suhteutettu
viljelypinta-aloihin ja helppoliukoisten lannoitteiden käyttö on vähäistä.
Laadukas ja maukas lähiruoka takaavat myös elävän maatalousmaiseman säilymisen. ”

Yhteystiedot:
Heidi Hautala, heidi.hautala@eduskunta.fi,
puh. 050-5113129

Janne Länsipuro, janne.lansipuro@vihreat.fi, puh.
040-7408445

Kaisa Leka, kaisa@absolutethruthpress.com, puh. 050-5934225
Lisätietoja: kustannustoimittaja Tuija Siltanen, tuija.siltanen@gmail.com,
puh. 040-7700 248

Lehdistökappaleet: tiedottaja Päivi Holmqvist,
paivi.holmqvist@wsoy.fi,
09-6168 3338

2 kommenttia

Kategoria(t): human interest, Itämeri, kampanja, luomu, ruoka

Lipponen pistää paremmaksi

Nyt kun valtapuolueet ovat alkaneet kilvoitella siitä kuka on ydinvoimamyönteisin, pistää lusikkansa soppaan myös vanha kunnon Mooses Lipponen:

” Lipponen varoittelee sellaisesta ”vedätyksestä”, jossa lisäydinvoimasta joudutaan maksamaan kohtuutonta hintaa. Hän epäili, että hintana voitaisiin vaatia esimerkiksi vero- tai muuta tukea biopolttoaineille. ” (STT 13.01.07)
Hänen toisella hallituskaudellaan tehtiin päätös rakentaa Suomen viides ydinreaktori Olkiluotoon. Tuolloin päätökseen liitettiin lupaus merkittävästä tuesta bioenergialle, ns. ”risupaketti”. Vedätystä sekin kyllä oli, sillä viiden vuoden jälkeen lupaukset on yhä täyttämättä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Ääni keskustalle(kin) on ääni uraanille

Samasta aiheesta kirjoitin täällä aiemminkin. Tämän päiväinen tiedotteeni alla. Uraaniton.org pitää ylkeiskokouksen valtauspäätöstä seuraavana keskiviikkona klo 19 Porvoon matkailuoppilaitoksen POMO-talon auditoriossa.

Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro:
KESKUSTAN TAKINKÄÄNTÖTEMPPU ENTEILEE  URAANILUPIEN PIKAISTA MYÖNTÄMISTÄ

Uraanivaltausalueiden äänestäjien on hyvä tiedostaa, että nyt myös ääni
keskustalle on ääni uraanille.

Jo aiemmin on ollut selvää, että ydinvoimapuolueet kokoomus ja demarit
suhtautuvat myönteisesti uraaninlouhintaan Suomessa.

Keskustan takin nurjapuoli alkoi tulla näkyviin viimeistään joulun alla kun
tavatessaan Itä-Uudenmaan uraanivaltausalueiden kuntapäättäjiä, Kauppa- ja
teollisuusministeri Mauri Pekkarinen sanoi: ” Jos ydinvoiman lisärakentaminen
hyväksytään, niin älköön kukaan sanoko, että raaka-ainetta siihen ei saa
hankkia kotimaasta. Hutkaisen aina sellaista, joka kehtaakin niin sanoa.”

Uuden vuoden jälkeen ensin Pekkarinen ja nyt myös Suomen Keskusta puolueena
ovat tulleet ulos ydinsähkökaapista.

– He viestivät selkein sanoin itäuusmaalaisille ja muiden valtausalueiden
asukkaille, että keskustajohtoinen hallitus ja Pekkarisen luotsaama KTM
toivottavat uraaninlouhijat tervetulleiksi, toteaa Vihreiden varapuheenjohtaja
Janne Länsipuro Pernajasta, yhdestä Itä-Uudenmaan uraanivaltauskunnista.

Kaikki valtaushakemukset ovat ulkomaisten yhtiöiden jättämiä ja louhittu
uraani kuljetettaisiin muualle jalostettavaksi ja käytettäväksi. Pekkarisen
vihjaus kotimaisesta ydinvoimasta on valheellinen.

– Suomalaisia ja erityisesti maaseudun asukkaita työllistävää
energiapolitiikkaa on hajautettu bioenergiaan pohjaava tuotanto, Länsipuro
sanoo.

Lisätietoja:

Janne Länsipuro, gsm 040 740 84 45

2 kommenttia

Kategoria(t): Itä-Uusimaa, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Ydinvoimavyörytys yltyy

Vaalien lähetessä tulee selväksi, että se mitä vielä viime talvena Vihreissä toivoimme, mutta emme aivan uskoneet, toteutuu: näistä todella tulee ilmasto- ja energiavaalit, ja saamme tilaisuuden esitellä kansalaisille omaa energiavisiotamme.

Ilmastonmuutos on maailman vakavin turvallisuusuhka, eikä siltä voi kukaan ummistaa silmiään, eivät edes pahimmat kyynikot tai ahneimmat kapitalistit.

Mutta hepä ovatkin löytäneet ilmastonmuutoksesta uuden keinon kirittää vanhaa väsynyttä keppihevostaan: ydinvoiman lisärakentamisen.

Ydinvoimalla tuotetaan pelkkää sähköä. Suomen ilmastopäästöistä kolme neljännestä on kuitenkin peräisin muualta kuin sähkön tuotannosta: lämmityksestä, liikenteestä, teollisuuden prosesseista ja maataloudesta.

Jo viides ydinvoimala, jos se joskus valmistuu, mahdollistaisi sen, ettei hiili- ja turvelauhdevoimaa tarvita keskivertovuonna.

Jostain syyssä EK:ssa ja SAK:ssa on helpompi hahmottaa yksi ydinvoimala kuin monia hakevoimaloita ja tuulipuistoja, vaikka on itsestään selvää, että hajautettu, uusiutuviin perustuva energiaratkaisu on halvempi, työllistävämpi ja turvallisempi vaihtoehto.

EK:n mielestä EU komission eilen julkaisemat energiapoliittiset tavoitteet ovat liian kunnianhimoisia. EK katsoo, ettei EU:n tulisi sitoutua mihinkään yksipuolisiin päästövähennyksiin, ja että 20 prosentin tavoite uusiutuvien käytölle on liian kova.

Maan ystävät sen sijaan ovat eri mieltä todeten, että ilman tiukempia tavoitteita ei katastrofaalista ilmastonmuutosta kyetä torjumaan. Järjestö perää tiedotteessaan tiukempia energiatehokkuusnormeja mm. autoille ja rakentamiseen.

Komissiokin tarjoaa ydinvoimaa ratkaisuksi, vaikkei silläkään tiettävästi ole viisasten kiveä satojatuhansia vuosia säteilevän korkea-aktiivisen jätteen vaarojen eliminoimiseen, tai ydinteknologian ja ydinaseiden välisen kytköksen purkamiseen.

Kun Kokoomus vielä päätti yrittää kaataa hallituksen viime metreillä tivaamalla sen ydinvoimakantoja, ja pääministeri Vanhanen vastaa todeten, ettei ydinvoima ole periaatteellinen vaan tarkoituksenmukaisuuskysymys, alkaa kuva hahmottua.

Vaaleissa saamme varautua todelliseen ydinvoimavyörytykseen. Ja hyvä niin, pääsemme puhumaan tärkeista asioista kohtalaisen avoimin kortein. On vain toivottava, että kansalaiset jaksavat perehtyä sisältöihin, eikä EK:n karkea propaganda halvasta ja hauskasta ydinvoimasta uppoa.

5 kommenttia

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Liittyykö Pekkarisen takinkääntö uraanipäätöksiin?

En ole tippaakaan yllättänyt Mauri Pekkarisen takinkääntötempusta ydinvoiman lisärakentamisen suhteen.

Ajoitus on kuitenkin mielenkiintoinen: täällä Itä-uudellamaalla odotellaan hermostuneissa tunnelmissa Pekkarisen ministeriön päätöksiä Ranskalaisen Areva/Cogeman uraanikaivosvaltaushakemuksistä.

Joulun alla Pekkarinen sanoi, että hänellä nousevat karvat pystyyn kun samat ihmiset vastustavat uraaninlouhintaa ja kannattavat ydinvoiman lisärakentamista.

Täytyy sanoa, että minulla on vähän sama vika: juuri Suomen päätökset ydinvoimaan satsaamisesta uhkaavat kiihdyttää globaalia ydinvoimabuumia ja sitä myöten uraanipolttoaineen globaalia kysyntää.

Pekkarinen on ilmeisesti luonut omat johtopäätöksensä: ennen Itä-uudenmaan valtauspäätösten julkistamista hänen on varmistettava, ettei häntä voi syyttää kaksinaismoralismista. Siispä Pekkarisen on kannatettava ydinvoiman lisärakentamista.

2 kommenttia

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Köykäistä ympäristöpolitikointia

RKP:n puhis Stefan Wallin sanoi ennen vuodenvaihdetta, ettei ympäristöasioilla tulisi politikoida. Tuore ympäristöministeri peräänkuulutti asiallista ja tulevaisuuteen suuntautunutta otetta ympäristöpoliittiseen keskusteluun.

Kuulostaa toki hyvältä, etenkin kun muistamme miten epäasiallisesti hänen edeltäjällään Jan-Erik Enestamilla oli tapana äksyillä ympäristöasioista huolta kantaville kansalaisille.

Wallinin kommentteihin nähden RKP:n tänään julkaistu ympäristöpoliittinenohjelma (PDF) on kyllä valitettavan köykäinen esitys. Joskin tiivistäminen on politiikassa hyvä taito, herättää vain vajaa neljäsivuinen ”ohjelma” epäilyksiä jo ennen sisällön tarkastelua. Ympäristöministeripuolueelta, joka haluaa keskustella asiallisesti ympäristöasiosta rohkenisi odottaa politiikkaohjelmassa kohtalaista konkretiaa ja tavoittellisuutta.
Vertailun vuoksi meidän ymppäohjelma on noin 30 sivuinen, Ilmasto- ja energiapoliittinen ohjelma on 80 sivuinen. Lisäksi ympäristöpolitiikkaa sivuavat läheltä erinomainen liikennepoliittinen ohjelmamme sekä kaupunkipoliittinen ohjelma. Toki meitä voidaan pitää hieman monisanaisina, mutta nuo ohjelmat ovat kyllä ihan älyttömän hyviä ja tiivistä asiaa.

Minäkin rakastan saaristoa ja Itämerta, asun saaristokunnassa ja olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät purjehtien. Tottakai RKP:llä on vahva asema saaristossa, mutta saaristoasioiden korostuminen ohjelmassa ohi muiden asioiden on vähän hassua varsinkin kun Itämeren kannalta keskeisin asia, maatalouden ravinnepäästöjen saaminen kuriin ohitetaan varsin suurpiirteisesti. On ristiriitaista, että ohjelmassa halutaan suojella vesistöjä tiedottamalla asukkaille ja mökiläisille paremmista jätevesien käsittelykäytännöistä, mutta kuitenkin samassa ohjelmassa halutaan kunnille antaa enemmän valtaa myöntää lupia mökkien muuttamiseksi ympärivuotisiksi asunnoiksi.

Tästä olen itsekin saanut vääntää Pernajan ympäristö- ja rakennuslautakunnan RKP:läisten kanssa, heidän halutessa myöntää poikkeuslupia vastoin lainvoimaisen rannikko- ja saaristo-osayleiskaavan määräyksiä.

RKP:n ohjelman ilmasto-osuus on huomattava edistysaskel reilun vuoden takaiseen tilanteeseen jolloin silloinen ympäristöministeri ensin esitti, että ilmastonmuutoksen torjumisella ei ole kiire ja asiasta televisiossa kysyttäessä suuttui (ja myöhemmin selitteli). Se, että puolue haluaa Suomesta uusiutuvan energian mallimaan on valtava harppaus Enestamin aikaiseen ympäristöpolitiikkaan nähden.

Tavoitteet ovat kuitenkin valitettavan ympäripyöreitä. RKP ei aseta mitään numeerisia tavoitteita energiansäästölle, uusiutuvien prosentuaaliselle osuudelle eikä päästövähennyksille. Ei vaikka EU on ottanut viralliseksi tavoitteekseen 60-80% vähennyksen 2050 mennessä.

RKP:n ohjelmassa vaaditaan seuraavalta hallitukselta politiikkaohjelmaa bioenergiatuotannon edistämiseksi.

Konkreettisempi vaatimus olisivat esimerkiksi Saksan mallin mukaiset syöttötariffit, eli taattu hinta verkkoon syötetylle biovoimalle.

Toki RKP:nkin ohjelmaan mahtuu konkretiaa: ”inhemsk fisk bör utnyttjas i storköken
i större grad.”

3 kommenttia

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, luomu, ruokapolitiikka, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Dineh-isoäidit vs. hiilidino

Energiakysymykset ovat jälleen näkyvästi politiikan keskiössä. Tosin ne ovat tietty aina olleet modernissa valtapolitiikassa olennaisia innoittajia sotiin ja diplomaattisiin manöövereihin.

Nykyisen energiakeskustelun erottaa aiemmista se, ettei kukaan voi kuvitella sitä ilmastonmuutoksesta irroitettuna. Yleiseen tietoisuuteen  ovat nousseet enrgiavalintojemme vaikutukset paitsi sotaan ja rauhaan tähän, vielä sotaakin suurempaan uhkaan.

Painiskellessamme tämän massiivisen globaalin ongelman ratkaisemiseksi, ei pidä unohtaa toista keskeistä aluetta jolla energiapolitiikka vaikuttaa: ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeudet ovat usein kytköksissä energian tuotannon ympäristökysymyksiin. Makrotasolla ilmastonmuutos uhkaa ihmisten toimeentuloa ja asuinalueita.

Paikallistasolla kaasu- ja öljykentät tuhoavat Jamalin niemimaan Nenetsien porotalouden ja kulttuurin, uraanilouhokset kylvävät syöpää Australian alkuperäiskansojen keskuuteen, kenties kohta myös täällä Itä-Uudellamaalla.

Yksi pitkäaikainen taistelutanner on Yhdysvaltain lounaisosien Navajo Nation.  Siellä Navajo (Dineh) perheet ovat käyneet pitkään oikeustvääntöä mm. Black Mesan hiilikaivoshankkeita vastaan ja saaneet maistaa uraanikaivosten  työllistämisvaikutuksia.

Uusin taistelu jonka Dineh kohtaa on osin oman Navajo valtionsa omistamaa energiayhtiötä DPA:ta vastaan.  DPA, joka tuottaa sähköä Phoenixin ja Los Angelesin ilmastointilaitteisiin, haluaa rakentaa Desert Rock:iin uuden valtavan hiilivoimalan, jollaisen kuvittelisi olevan muinaisuuden reliikki kuin hirmuliskot.

Dineh isoäidit, yhteisön perinteiset johtajat, nuorten vapaaehtoisten tukemina, pysäyttivät tiesulullaan työt jotka oli aloitettu voimalan suunnitellulla paikalle ilman ympäristölupaa. Indigenous action median sivuilta lötyy lyhyt video tiesululta.

Dineh aktivistit  (blogi vaatii kirjautumisen) näkevät isoäitien taistelussa Navajo valtion byrokraatteja vastaan myös matriarkaarisen ja patriarkkaalisen yhteiskuntajärjestyksen vastakkainasettelun:

”The patriarchal arm of the Navajo government is challenging, attempting to, and doing all that it can to eradicate the matriarchal roots of the Navajo culture.  The grandmas are only doing what we all know is right: standing up.  They are not afraid and because of them, we are not afraid.

The challenge for you is to help us in protecting our land and culture.  Our Navajo Nation President has sold us out for pennies but we are not walking around with dollar signs stamped on our heads.  No amount of coal and pollution can put a price on our livelihood.  ”

Lammaslaitumiaan suojelevat isoäidit muistuttavat meitä siitä, että energianälkämme tyydyttäminen ei saa merkitä nälkää ja toimeentulon menetystä toisille.

Siksikin ovat paikalliset, uusiutuvat energiamuodot, kuten aurinko, tuuli, maalämpö ja puu, aina paras ratkaisu.

Dineh-isoäitien, aboriginaaliperheiden Nenetsiporonhoitajien, sekä Itä-Uusmaalaisten, Länsi-Uusmaalaisten ja Pohjois-Karjalalaisten viljelijöiden ihmisoikeuksia suojelemme parhaiten sanomalla asteittain hyvästit hiili-, öljy- ja uraanitaloudelle.

Globaalin ratkaisun ilmastonmuutoksen haasteeseen on pohjauduttava energian säästöön ja uusiutuviin energialähteisiin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, sota&rauha, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Shoppailua yli rajojen ja merien

Vuoden vilkkain shoppailubuumi on jälleen takanapäin. Sen vielä olleessa kiihkeimmillään osoitti Poliisiministerimme uhmakkuutensa häneen (jälleen) viime aikoina kohdistuneen arvostelun edessä.

Rajamäki julisti onnistumistaan maahanmuuttopolitiikan saralla: turvapaikkashoppailun ja -turismin kitkemisessä. Hän onkin ahertanut viimeisen puolivuotiskauden majavan lailla linnake-Euroopan patojen vahvistamiseksi, varmistaakseen mm.  että Kanarian lomarannoille suuntaavat ei-toivotut veneturistit havaittaisiin ennen kuin he pääsevät shoppailemaan.

Kanarian saarten ostosmatkailu antaa aivan uuden merkityksen ilmaisulle ”shop ’til you drop”.  No border-verkosto on kerrännyt listan Eurooppaan pyrkiessään henkensä menettäneistä turisteista. Kuoleman tapauksia on viimeisen neljän vuoden ajalta lähes kaksi tuhatta.

Mutta heidän kohtalonsa ei niinkään huoleta Poliisiministeriä. Hän on sen sijaan ylpeä siitä, että maahamme pääsevät turvapaikanhakijat saavat hänen ministerikautensa jäljiltä nauttia vieraanvaraisuuttamme Metsälän vastaanottokeskuksen kaltaisissa lomaparatiiseissa entistä lyhyemmän tovin ennen nopeutetulla menettelyllä tehtyä kielteistä turvapaikkapätöstä.

 Samaisessa HBL:ssä, jossa Rajamäen haastattelu julkaistiin, herättää pääkirjoitus hyvän kysymyksen: kuka täällä shoppaa? Ettei vain Rajamäki itse?

”Det är oacceptabelt att byråkrater och poliser reser ut till flyktinglägren för att välja ut godbitarna. Tala om flykting­shopping!” (HBL, 22.12.06)

Pääsääntöisesti ihmiset eivät lähde kaiken jättäen kotiseuduiltaan vieraille maille ja vieraan kulttuurin pariin ilman painavaa syytä. Ihan vaan shoppailemaan. Ei ole myöskään meidän asiamme valita parhaita yksilöitä joukosta, jättäen muut leireille vuosikausiksi.

 Euroopan vauraus on syntynyt köyhempien maiden vuosisatoja kestäneestä ja edelleen jatkuvasta riistosta. Kehitysyhteistyö ei ole riittänyt korjaamaan tilannetta.

On oikein ja kohtuullista, että ihmiset, joiden elämä köyhissä maissa muodostuu mahdottomaksi eriarvoistavan talouspolitiikan, ilmastonmuutoksen, sotien tai vainojen takia tulevat jakamaan vauraudestamme. Työtätekevinä yhteiskuntamme jäseninä he myös kartuttavat sitä.

Epäilemättä jos olosuhteet sallivat monet heistä joskus palaavat mieluusti kotiseuduilleen. Mutta jos eivät tulee Euroopasta heidän kotinsa ja heillä tulee olla täällä samat oikeudet kuin muillakin Eurooppalaisilla.

Rajamäen kaudella käyttöön otetut B-luvat, jotka jättävät turvapaikanhakijan suojattomaan välitilaan ovat osoitus Suomen viranomaisiin pesiyteneestä rakenteellisesta rasismista, jonka näkökulmasta siirtolaisuus on lähinnä poliisiasia.

Onneksi Rajamäen kausi loppuu pian. Seuraavan siäministerin on oltava valmis tarkastelemaan kriittisesti edeltäjänsä kaudella tehtyjä päätöksiä ja pyörtämään niitä.

Hyvä uusi siirtolaisuus aiheinen saitti vapaaliikkuvuus.net kannattaa tsekata.

4 kommenttia

Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', Globaali oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet

Hakkuut uhkaavat joulua?

Välitän tänne Joulupukin tiedotteen. Lämmin joulu etelässä – kuuma talvi tulossa pohjoisen metsissä (taas) ?

JOULUPUKIN KOTIMETSIÄ HAKATAAN
– JOULU VAARASSA PERUUNTUA

Massiiviset avohakkuut Savukosken ikimetsissä lähellä Korvatunturia ovat pilanneet Korvatunturin asukkaiden joulumielen. Joulupukki ja tontut ovat olleet jo kuukauden jatkuneista Metsähallituksen luonnonhävitystoimista niin masentuneita, että tämän joulun lahjatoimitukset ovat vakavasti uhattuina.

– Töitä ei ole jaksettu tehdä läheskään niin uutterasti kuin olisi pitänyt, vahvistaa itse joulupukki.
– Hakkuukoneita ja puurekkoja ollaan saatu väistellä tämän tästä ja kotimetsien tuho on vienyt työmotivaation tykkänään.

– Kyllä se nyt huonolta näyttää tämän joulun tilanne, moni paikka jää varmasti käymättä, jos täältä nyt päästään liikkeelle ollenkaan, kommentoi pukki apeana.
Joulupukki muoreineen ja avustajineen on myös alkanut selvittää kotipaikan vaihtoa. Luonnonystävänä tunnettu vanha risuparta on jo käynyt tutustumassa Venäjän ja Kanadan metsäerämaihin. Näistä maista vielä löytyy laajempia alueita, joilla voisi rauhassa puuhailla jouluhommissa pelkäämättä jatkuvasti monitoimikoneita.

Metsähallitus aloitti Metsä-Lapin viimeisten, luonnontilaisten suojelemattomien metsäerämaiden laajamittaiset hakkuut marraskuussa. Tarkoituksena on tuhota alueiden luonnonarvot ennen kuin suojelupaine kasvaa liian suureksi. Hakkuiden taloudellinenkin kannattavuus on varsin kyseenalaista. Hyvin vähätuottoisia ikimetsiä rahdataan käytännössä pelkästään sellukattilaan, Stora Enson tehtaaseen Kemijärvelle.

– Eikö Suomessa vuonna 2006 keksitä mitään muuta käyttöä aarniometsille ja 500-vuotiaille aihkimännyille, ihmettelee joulupukki.
– Näillä metsillä on todella suuri merkitys poronhoidolle, turismille ja paikalliselle identiteetille. Luonnon monimuotoisuudesta ja maisema-arvoista nyt puhumattakaan.

Osa pukin tontuista on ryhtynyt kokonaan lakkoilemaan ja he jakavat tiedotteita hakkuista yleisillä paikoilla perjantaina.

Internet-sivulla http://www.forestinfo.fi/metsalappi voi tutustua kyseisiin metsiin ja hakkuisiin. Sivuilta löytyy runsaasti kuvia ja tietoa samoin kuin luonnonsuojelujärjestöjen tekemä raportti näistä metsistä pdf-muodossa.

LISÄTIETOJA:
Joulupukki, p. 040 8116275, joulun.ukko@gmail.com

Jätä kommentti

Kategoria(t): Yleinen

Uraanivaltauspäätökset loppiaislahjaksi?

Yleisissä piireissä huhutaan, että Kauppa- ja teollisuusministeriö tulee antamaan päätöksensä ranskalaisen ydinvoimajätin Cogema/Arevan (saman joka rakentaa Suomen viidettä ydinreaktoria Olkiluotoon) uraaninlouhintaan Itä-Uudellamaalla tähtääviin kaivosvaltaushakemuksiin lähiaikoina, todennäköisesti heti vuoden vaihteen jälkeen. Tämän kaltaisille päätöksille on tyypillistä, että ne annetaan jonain lomakautena, jolloin valitusprosessien mobilisointi on vaikeampaa.

Valitettavasti on realistista olettaa, että KTM tulee myöntämään valtauksen Cogema/Arevalle Itä-Uudeltamaalta. Niin se teki myös Pohjois-Karjalassa, Enon ja Kontiolahden kunnissa.

Vuodelta 1965 peräisin oleva, auttamattomasti vanhentunut kaivoslaki tuntee tiettyjä valtauksen esteitä, joita ovat mm. linnoitusalue tai lentokenttä. Valtaus ei saa olla 50m lähempänä taloa eikä varsinaisella luonnonsuojelualueella.

Pohjavesialueita, valtakunnallisesti merkittäviä maisemakokonaisuuksia ja sen sellaisia, saati sitten tavallista maatalousmaata, ei tällä listalla rankata. Itä-Uudenmaan valtausalueista suuri osa on I-luokan pohjavesialueita joilta mm. 40 000 Porvoolaista saa juomavetensä.

Uraaninlouhinta ei ole mitään hiekkalaatikkonäpertelyä. Greenpeace:n viime viikolla julkaisema raportti kertoo karua kieltä Cogema/Arevan toiminnasta ympäri maailmaa ja uraanilouhinnan vaikutuksista ympäristöön ja terveyteen.

Europarlamentin vihreän ryhmän vieraillessa syyskuussa Askolan Lakeakalliolla, jossa sijaitsi 1960 luvulla pienimuotoinen uraaninkoerikastamo, mitattiin paikanpäällä säteilyarvoja jotka ylittivät normaalit taustasäteilyarvot moninkymmnenkertaisesti.

Yhden ydinvoimalan vuodessa käyttämä polttoaine jättää louhoksen ympäristöön lähes 150 000 tonnia säteilevää ja kemiallisesti myrkyllistä jätettä. Tavaraa joka on vaarallista seuraavaan jääkauteen saakka. Ranskalaisyhtiönkö siitä oletetaan huolehtivan?

Ode kysyi muutama viikko sitten viikon mietteissään: onko kaivoslakimme liian epäitsekäs. Hän kirjoittaa: ”Jos saudiarabialainen yhtiö löytää Suomesta valtaisan kultaesiintymän, se saa sen pitää, mutta jos suomalaisen yhtiö löytää Saudi-Arabiasta öljyä, se ei saa pitää sitä.”

KTM:n alainen Geologian tutkimuskeskus markkinoi Suomea ulkomaisille kaivosyrityksille myönteisenä investointi- ja toimintaympäristönä. Sivujen päivityksen yhteydessä näyttää sieltä kuitenkin poistuneen viittaus edistykselliseen kaivoslainsäädäntöön.

Vanhentuneen kaivoslain mukaan, valtauspäätöksistä valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman välipotaita. Se ei ole ainoastaan kallista vaan jo jonkinlaista lainopillista kompetenssia vaativaa. Valitusaikaa mahdollisista valtauksista on noin kuukausi.

Itä-Uudenmaan uraanikaivoshankkeita vastustava kansalaisliike uraaniton.org auttoi satoja valtausalueen maanomistajia viime kesänä laatimaan KTM:ön lausuntotulvan valtaushakemuksista ja valmistautuu nyt auttamaan myös valitusprosessissa mikäli ministeriön päätös on myönteinen. Kansalaisliikkeen yleiskokous järjestetään Porvoossa, mahdollisuuksien mukaan POMO-talon auditoriossa, kaksi päivää päätösten tulon jälkeen.

Arevan toimitusjohtaja Tim Gintzel sanoi GTK:n järjestämässä seminaarissa viime talvena, että yritys ei tule sinne minne sitä ei haluta.

Mielestämme tämä on jo lausuntojen, adressien ja mielenosoitusten muodossa Cogema/Arevalle osoitettu, mutta koska viesti ei näytä menneen perille, täytynee painostusta lisätä.

Cogema/Arevaa edustaa suomessa Pöyry konserni jonka toimitilat sijaitsevat Vantaankoskella.

2 kommenttia

Kategoria(t): ihmisoikeudet, Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Uusi vuosi

Aikomukseni ei ole kovin paljon raportoida tämän blogin välityksellä tekemisiäni ja menemisiäni. Eilisen suhteen ajattelin tehdä kuitenkin poikkeuksen.

Tiedän, että tulevaa vuotta on ennustettu vuoden ensimmäisen päivän luonteen perusteella. Minulla oli eilen vuoden 33 ensimmäinen päivä.

Itse en ole ollut koskaan kovin innostunut mistään ennsutamistyyppisistä uskomuksista. Harmi sinänsä koska vuoden 33 ensimmäisen päivän perusteella voisi ennustaa seuraavasta elinvuodestani tulevan mm. poliittisesti melko kiireinen. Sen taas voisi päätellä enteilevän vaalimenestystä.

Syntymäpäiväni aamulla tein muutaman kilon yrttisuolaa. Se on kahdeksan yrtin ja merisuolan sekoitus ja hyvää. Sitä saa mm. ruohonjuuresta ja torstaista aaton aattoon Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisistä. Sen lisäksi seuloin jonkun verran ranskalaista rakuunaa. Ransakalainen rakuuna on venäläistä rakuunaa aika paljon kivemman makuista, mutta viljelyllisesti hankalampaa: se talvehtii heikommin, eikä sitä voi lisätä siemenestä vaan ainoastaan pistokkaista.

Seuloessa rakuunaa toi sen tuoksu mieleen lapsuuteni Neuvostoliitosta limsan nimeltään ,,Tarhun”. Se on räikeän vihreää limsaa joka maistuu rakuunalta, ihan oikeasti ja vahvasti. Kuten tuon linkin takana olevalta neuvostolimsaetikettisaitilta voi havainnoida oli erilaisia hedelmä- ja yrttiuutepohjaisia  virvoitusjuomia Neuvostoliitossa huima määrä.

Näiden ns. oikeiden töiden jälkeen huristelin autolla Järvenpään lukioon vaalipaneeliin. Tämä poikkesi aikalailla muista koulupaneeleista joissa olen ollut. Ensinnäkin muistakin puolueista oli paikalle tullut yllättävänkin ”korkea” edustus. Vasureita edusti puoluesihteeri Aulis ”Sailan faija” Ruuth, demareita Vantaalainen kansanedustaja Kimmo Kiljunen, Kepua Tuusulalainen kansanedustaja Antti Kaikkonen, Perussuomalaisia Timo Soini, RKP:tä heidän naisjärjestön puhis Anne Karlsson-Finne, Kokkareita kansanedustaja Raija Vahasalo ja Kristillisdemokraatteja puoluesihteeri Annika Kokko.

Paneeli oli sitenkin poikkeava, että kysymykset olivat paljon paremmin valmisteltuja kuin koulupaneeleissa yleensä.  Ne koskivat viinaveroa, opintotukea, ajoneuvonkäyttömaksua, samaasukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa ja NATOa. Ydinvoimasta kysyttiin valitettavasti ainoastaan kyllä-ei kysymyksellä. Paneelin jälkeen Aulis Ruuth totesi äänestäneensä ydinvoima kysymyksessä ”Ei” puoluueen kannan, ei oman henkilökohtaisen kantansa mukaisesti.

Soinin populismia oli huvittavan pelottavaa seurata.  Hän halusi lähettää turvapaikkashoppailijat muualle ostoksille ja vakuutti, että jokin päivä Suomen kansa päättää jättää uppoavan laivan, Euroopan Unionin. Myönnettäköön, että hän kyllä osaa roolinsa ja pystyi vetämään kysymyksen kuin kysymyksen EU-kritiikkiin.

Vahasalo oli sitä mieltä, että NATO on muuttanut luonnettaan täysin ja on nykyään enemmän poliittinen kuin sotilaallinen järjestö.

Kaikkonen vaati lisää opintorahaa ja samalla oli sitä mieltä, että nyt tehdyt pienet korotukset opiskelijoiden ateria- ja asumistukiin olivat melko hyviä saavutuksia.

Joku oikeistotädeistä, en ole ihan varma kuka, oli sitä mieltä, että viinaveron alennus on vaikuttanut erityisesti juuri nuorten juomatapoihin.

Paneelin jälkeen kävin kahvilassa ja keskustelin kansalaisvaikuttamisen keinovalikoimista Keski-uusmaalaisen ystävän kanssa.

Illalla oli Pernajasssa valtuuston budjettikokous. Yritin vielä saada rakennus- ja ympäristölautakunnalle sen pyytämiä lisä resursseja yhden puolipäiväisen työntekijän palkkaamiseen. Niin rakennustarkastaja kuin ympäristönsuojelupäällikökin ovat kroonisen ylityöllistettyjä ja ehtivät hoitaa vain pakolliset rutiinit. Esitykseni kaatui odotetusti äänin 17-3.

Tosin kokouksen jälkeen, synttäreistäni kuultuaan, kunnanjohtaja sanoi, että jos merkkipäivä olisi ollut tiedossa olisi asiaan varmasti suhtauduttu toisin.

Sain myös ensimmäistä kertaa maistaa korruption hedelmiä: kokouksen jälkeisellä jouluaterialla vanhainkodin ruokalassa meille kaikille jaettiin rannekellot joissa on kunnan vaakuna.

Leif Skogster RKP:n ryhmästä kysyi asetetaanko kello Porvoon vai Loviisan aikaan. Se onkin iso kysymys seuraavan vuoden mittaan.

Itse kannatan edelleen ajatusta, että kaikki Itä-uudenmaan kunnat yhdistettäisiin yhdeksi aluekunnaksi jolla olisi demokraattinen hallinto ja joka vastaisi mm. terveydenhuollosta, liikenteestä ja toisen asteen koulutuksesta. Nykyiset kunnat jäisivät henkiin kaupunginosaneuvostojen kaltaisiksi paikallisdemokratian elimiksi joille annettaisiin niin paljon päätös- ja budjettivaltaa kuin mahdollista. Näiden lähikuntien määrää voisi jopa kasvattaa nykyisestä ja niissä voisi tehdä radikaalejakin avoimen demokratian kokeiluja.

Illalla ystävät veivät minut Porvooseen juhlimaan synttäreitä vaikka olinkin ensin vastahakoinen. Saunoimme vastarannalla joen tulviessa kun kova etelä tuuli työnsi merivettä vastavirtaan. En muista aiemmin uineeni syntymäpäivänäni.

Nyt on tietynlainen synttäriruuhka. Tänään viettää syntymäpäiää ystäväni ja ensimmäinen ihastuksen kohteeni Lara. Hän on minua päivän nuorempi. Olimme samalla luokalla Moskovan suomalaisessa peruskoulussa ja myöhemmin SYKissä. Lara on sairastanut pitkään MS-tautia.

Tänään viettää synttäreitään ystäväni Irene, joka niin ikään on minua päivän nuorempi. Irene asui täällä Isnäsissä kesän 2001 ja on sen jälkeen ollut säännöllinen vieras. Irene on mm. luontaishoitaja ja hyvä tyyppi.

Myös naapurini Milkan äiti viettää tänään synttäreitään. Hän asuu siinä talossa jossa eilen saunoimme.

Huomenna on Nikon synttärit. Niko on valukuvaaja ja dj joka toipuu nyt vakavasta pyöräilyonnettomuudesta. Viime eduskuntavaaleissa Nikon ottamalla ratsastuskuvalla oli epäilemättä osuutta hyvään äänisaaliiseeni.

Ylihuomenna viettää syntymäpäivää rakas äitini joka on minua 3o vuotta miinus 3 päivää vanhempi. Hän on kirjastonhoitaja, tai nykykielellä informaatikko ja vastailee mihin vaan kysymykseen Helsingin kaupungin kirjaston tietohuoltoasemalla.

Samana päivänä äitini kanssa juhlii ex-vaimoni Traci. Hän on minua 3 päivää nuorempi. Hän juhlii Nairobissa jossa työskentelee UNEPn leivissä, kuten jossain aiemmassa postauksessa olen maininnut.

Monia armorikkaita vuosia kaikille!

10 kommenttia

Kategoria(t): human interest

Kenen kädestä kukin syö 2007

Brysselissä tekee arvokasta salapoliisityötä järjestö nimeltään Corporate Europe Observatory. CEO selvittää erilaisten teollisuuden ja muiden intressiryhmien lobbaajien verkostoja, jotka nakertavat EU:n elinten avoimuutta ja demokraattisuutta.

Reilu vuosi sitten olimme Vihreiden puoluehallituksen kokouksen yhteydessä CEO:n järjestämällä kävelyretkellä, jonka aikana esiteltiin eri lobbausryhmiä ja niiden kytköksiä. Lobbytourille voi lähteä myös virtuaalimatkailijana.

Tuolloin tapetilla oli erityisesti pitkään väännetty kemikaalilainsäädäntö REACH. Kemianteollisuus käytti toistakymmentä miljoona euroa muovatakseen lainsäädäntöä mieleisekseen, välttyäkseen ihmisille ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien testauksen kustannuksilta.

Kuten Satu Hassin tiedotteesta viime viikolta käy ilmi jatkuu vääntö loppuun asti, ja kemianteollisuus näyttää saavan katetta euroilleen.

Corporate Europe Observatoryn uusin raportti keskittyy erilaisten Brysselissä toimivien ”think-tankien” rahoitukseen. Nämä aivoriihet syöttävät päättäjille valmiiksi sopivaan muotoon jauhettua riippumatonta tutkimustietoa päätöksenteon tueksi.

Raportissa nousee, yllätys-yllätys, kyseenalaiseen valokeilaan Bushin hallinnon ykköstukija ja -hyötyjä öljyjätti ExxonMobil. Sen eurooppalaisten hyväntekeväisyyskohteiden listalla on mm. Centre for the New Europe, jonka ympäristöpoliittinen retoriikka olisi hassua jos se ei olisi niin pelottavaa.

Yksi CNE:n valopäistä Edgar Gärtner kirjoitti Nairobin kokouksen aikaan että, ”the implementation of the Kyoto approach would cost much more than all its imaginable benefits.”  

ExxonMobil on tukenut lukuisia muitakin ilmastoskeptisiä järjestöjä, jotka kertovat Eurooppalaisille yritysjohtajille ja poliitikoille, että on ok kiistää ilmastonmuutoksen olevan totta.

ExxonMobilin kytköksistä ja sen kytkösten kytköksistä kertoo havainnollisella tavalla Exxon Secrets.

Samankaltaisia kaavioita olisi valaisevaa nähdä muiltakin aloilta. Esimerkiksi suomalaisen bioteknologiayritysten, tutkimuslaitosten ja alaa säätelevän geenitekniikkalautakunnan kytköksistä voisi tulla vastaavalla tavalla hauska kuva.

2 kommenttia

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Ympäristöpolitiikka

Anarko-syndikalistiset rikkurit?

Anarkistit, jotka yleisesti pitävät lakkoa yhtenä tehokkaimmista poliittisista keinoista, ovat päättäneet osoittaa joustavuutensa ja ryhtyä rikkureiksi. He ovat ilmoittaneet järjestävänsä tänään kuokkavierastapahtuman kaksi vuotta pitäneesta lakosta huolimatta.

Kutsussa voi pitää positiivisena sitä, että tiukkapipoisen (mallia kommando) mustan blokin lisäksi paikalle toivotaan mm. joulupukkiblokkia. Ottivatko jotkut anarkoporukoissa ehkä itseensä kun Tapsa nimitti heitä Vihreän Langan kolumnissaan suomalaisen radikaaliliikehdinnän vähemmän luoviksi kyvyiksi? Pyrkivätkö he modernisoimaan 1800 lukuista puna/mustaa tyyliään karnevalistisempaan suuntaan?

Toivon syvästi, että sekä anarkoposse, että varsinkin poliisi pitävät adrenaliinitasonsa jossain mitoissa. Uutiset kertovat jo yhden henkilön kuolleen tänään panssarivaunun alle Jyväskylässä.

Katujuhlat ja mielenosoitus ovat hyvä idea minä päivänä tahansa, mutta en ymärrä miksi ehdoin tahdoin halutaan kiinnittää huomiota presidentinkanslian järjestämään absurdiin gaalaan? Eliitillä on toki tapana järjestää erilaisia tuhlailevia ja turhamaisia vastaanottoja. Tämän iltainen on yksi niiden joukossa, muttei poikkeava, paitsi mediahässäkän osalta.

Se, että media nostaa presidentin itsenäisyydenpäivän vastaanoton niin kummalliseen arvoon liittyy ehkä johonkin outoon alitajuiseen monarkian kaipuuseen, mutta miksi kansalaisjärjestöjen pitäisi haaskata aikaansa siihen reagoimiseen?

Jos nationalismi olisi Suomessa kovassa huudossa juhlisi kansa varmasti kaduilla kuten monien muiden maiden kansallis- tai itsenäisyyspäivinä on tapana. Näin ei kuitenkaan ole. Se, että suuret joukot tuijottavat presidentin kättelyä televisiosta ei ole osoitus kansallismielisyydestä, vaan edustaa samaa huonoa makua, jota iltapäivälehdissä saa ihmetellä joka päivä.

Se, että juhlapuvut kiinnostavat, mutta kodittomuuden ja eriarvoistumisen torjuminen eivät, kertoo huonon maun lisäksi apatiasta ja todellisuudesta vieraantumisesta.

En ole lainkaan eri mieltä anarkistien kanssa siitä, että tämä asioiden tila palvelee niiden tarkoitusperiä, joilla nyt on taloudellista ja poliittista valtaa, ja että yhteiskunnalliset ongelmat on nostettava keskiöön. Mielenosoitukset ja kansalaistottelemattomuus ovat yksi keino.

On kuitenkin myös yhdenlaista todellisuudesta vieraantumista ja fundamentalismia tuomita eliitin mukana myös kaikki ne jotka pyrkivät muuttamaan olosuhteita olemassa olevista rakenteista käsin, esimerkiksi parlamentaristisesti.

Mielestäni väite, että edustukselliseen demokratiaan osallistuminen, joko äänestämällä, toimimalla puoluepoliittisessa järjestössä tai ryhtymällä ehdokkaaksi, näivettäisi ruohonjuuritason toiminnan, on outo.

”Anarko-realistit” jotka myöntävät, että yleislakko ja vallankumous ovat kaukana, puuhaavat usein menestyksekkäästi haltuunotetun tilan, vaihtoehtoisen talouden, vapaan koulutuksen ja autonomisen median parissa luoden tulevaisuuden rakenteita rinnakkaistodellisuutena.

Mitä haittaa tälle rinnakkaistodellisuudelle on siitä, että lakien säätämiseen osallistuu henkilöitä jotka jakavat samoja ideaaleja? Miksi henkilö ei voisi sekä äänestää, että vallata taloa?

Onko tosiaan niin, että ilmastonmuutoksen torjuminen on jätettävä vain yksilöiden ja autonomisten yhteisöjen varaan kunnes vallankumous on toteutunut?

Poikkeaako tämän hetkinen edustuksellinen demokratia niin radikaalisti tulevaisuuden avoimesta demokratiasta, ettei avointa demokratiaa voida rakentaa parlamentarismin rakenteista käsin?

5 kommenttia

Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus''

Puhtaat NATO paperit Vihreiden kannattajille

Joku viikko sitten sai hävetä kun mm. Laura Tuomainen kirjoitti Ilta-Sanomien tekemästä tutkimuksesta jossa kävi ilmi, että Vihreiden kannattajista 28% kannattaisi kuolemanrangaistusta. Tuo tieto järkyttää yhä.

Mutta Riikassa järjestettävän NATO kokouksen alla, jossa Bushin on tarkoitus vokotella Suomea sotilasliiton tiiviimpään syleilyyn, on huojentavaa kuulla, että NATO jäsenyyden suosio on laskenut.

Ja erityisesti, että vihreiden kannattajista jäsenyyttä haikailee vain 6%. Jopa vasureiden keskuudessa kannatus on suurempaa, 20%.

Toisaalta vasureiden kannattajista hiukan suurempi osa suhtautuu kriittisesti puolustusvoimien aseistuksen ja johtojärjestelmien kehittämiseen NATOn kanssa yhteensopiviksi. Tiedot ovat peräisin Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan TNS gallupilla teettämästä tutkimuksesta.

3 kommenttia

Kategoria(t): sota&rauha

Lähiruoka pelastaa Itämeren

Vierailin lauantaina Orimattilassa Etelä-Hämeen Vihreiden vaalitilaisuudessa. Orimattila kuului vielä muutamat vaalit sitten Uudenmaan vaalipiiriin, joten olin vähän niinkuin omallakin maaperällä.

Orimattila vaikutti yllättävän vireältä pikkukaupungilta. Ainakin Älä osta mitään-päivän jälkeisenä joulumyynnin kick start lauantaina.

Paikallisvihreiden oli onnistunut sisäänheittää ostoskadulta kahvilaan ihan kelpo määrä kansalaisia ja keskusteluakin syntyi.

Paikalla oli Hämeenlinnalainen kansanedustaja Kirsi Ojansuu, joka puhui siitä miten koulut ja opiskelijat eivät tunnu erityisemmin kiinnostavan nykyhallitusta. Hän sanoi muun muassa, että varallisuusveron poistolla tuhlattiin juuri sen verran rahaa, mitä opintorahan nostoon sillä 15%:lla olisi tarvittu.

Minua oli pyydetty puhumaan jotenkin omakohtaisesti viljelyyn liityvää asiaa. En kuitenkaan jaksa suoranaisesti innostua mistään viljelijän arki -tyyppisestä esityksestä. Päätin kertoa mitä muuta hyötyä lähiruoan suosimisesta kunnan tai valtion hankinnoissa on kuin se, että paikalliset viljelijät saavat tuotteensa myytyä.

Itämeri on maailman saastuneinen meri. Sen pohjassa on laajoja vedenalaisia aavikoita, hapettomia alueita, jotka ovat suoraa seurausta viime vuosikymmenten maatalouspolitiikasta.

Maataloudesta, toki myös liikenteesta ja yhdyskuntien viemäreistä, peräisin olevat ravinteet rehevöittävät meren kasvillisuutta. Kuollessaan levät vajoavat pohjaan ja peittävät alleen valtavia alueita tukahduttaen kaiken elämän. Niiden maatuminen kuluttaa lisää happea.

Hapettomia pohja-aavikoita meitä ihmisiä konkreettisemmin koskettava oire Itämeren ravinnelastista ovat joka kesäiset sinileväkukinnat.

Itämerta reheväöittävistä ravinteista, typestä ja fosforista, yli puolet on peräisin maataloudesta. Suomen maatalous tuottaa eniten typpipäästöjä per asukas. Entäpä jos Puolan, jonka kokonaispäästöt jo nyt ovat suurimmat, 38 miljoonaa asukasta kuormittaisivat Itämerta yhtä ”tehokkaasti” kuin me?

Tehomaatalouden ravinneongelman juuret ovat maatalouden erikoistumisessa, kotieläintalouden ja kasvinviljelyn eriytymisessä. Kun viljatiloilla ei ole lantaa, käytetään runsaasti helppoliukoisia typpilannoitteita. Vesistöjen pahin ravinnekuormitus ei kuitenkaan synny viljatiloilla.

Suurin osa Suomenkin viljasta viedään kotieläintalouteen erikoistuneille alueille, meillä länsirannikolle, eläinten rehuksi. Ravinteet levitetään lannan mukana kotieläintilojen aivan liian pienille peltoaloille.

Ravinteita kierrättävä, lähiruokaa ja maiseman kaltaisia julkishyödykkeitä tuottava maatalous on Eurooppalaisen maaseudun tulevaisuus. Ruotsalaisproffa Artur Granstedtin vetämä BERAS (Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society) tutkimushanke on osoittanut kiistatta, että tilakohtainen tai yhteistyötilojen välinen ravinteiden kierrätys, siis eläinmäärän suhteuttaminen viljelypinta-alaan niin, että tuotanto on rehu- ja lantaomavaraista, on tehokkain tapa saada Itämeren ravinnekuormitus kuriin.

Tällaiset ravinteita kierrättävät tilat, jotka ovat tuotantorakenteeltaan monipuolisempia ovat nimenomaan lähiruoan tuottajia eivätkä palasia kolossaalisissa elintarvikekombinaateissa. Yhteiskunta rahoittaa maataloutta tukien kautta. Yhteiskunnalla on siksi myös oikeus esittää maataloudelle vaatimuksia.

Pelkkien tukiehtojen muodossa esitettyjen vaatimusten sijaan, tulee yhteiskunnan toki ohjata maataloutta oikeille urille mm. keskittämällä kuntien ja valtionlaitosten ruokaostot lähiluomuruokaan.

Maatalouden uudelleenjärjestely niin, että tehdasmainen eläintuotanto ja yksipuolinen viljanviljely lakkaavat on radikaali vaatimus, mutta se on varmin tae Itämeren pelastumisesta. Se on myös tehokas tapa tukea ja kehittää paikallista ruokakulttuuria, tiloilla ja pienissä yksiköissä tapahtuvaa elintarvikkeiden jatkojalostusta.

BERAS tutkimuksessa verrattiin myös erilaisten ruokakorien ilmastovaikutuksia: tavanomaisesti tuotetun ruokakorin ”paino” oli 900 kg CO2 vuodessa kun taas vähemmän eläinkunnan tuotteita sisältävä lähiruokakori ”painoi” 500 kg CO2 vuodessa.

Ymppäministerimme Jan-Erik Enestam puhui sydäntä sykähdyttävästi Helsingissä pidetyn Itämeri ja EU:n merialuestrategia konfferenssin avajaisissa:

Enestamin mukaan tarvitaan ” a holistic view and a good understanding of the linkages between marine ecosystems and human activities that have an impact on those ecosystems. To achieve a truly holistic view, however, we need better coordination and enhanced dialogue between the different actors that have an impact on the marine environment. ”

Maatalouden osalta on vaikea kuvitella kovin paljon holistisempaa näkemystä, kuin ravinteiden kiertoon perustuva lähiruoka- ja energiamaaseutu.

Taitaa vaan olla niin, että tuo Enestamin tarkoittama dialogi on sen laatuinen, että sikatehtailijoiden ja turkisfarmarien sana voi painaa suhteettoman paljon. Ainakin heidän nauttimiinsa veronmaksajien tukiin nähden.

4 kommenttia

Kategoria(t): Itä-Uusimaa, Itämeri, luomu, ruokapolitiikka, Ympäristöpolitiikka

Fättei säkkei yrttii…

yrttipakkaamo.JPG …ja ihan takuulla parasta laatua pakkaillaan taas kiihkeästi Labbyn yrttipakkaamossa.

Joulusesonki, jonka alkua juhlistetaan Älä Osta Mitään -päivän tempauksin huomenna, on keskeinen tekijä minunkin toimeentuloni kannalta.

Älä osta mitään -päivänä kannustetaan aineettomien joululahjojen antamiseen: ystävälle voi antaa lahjaksi ulkoiluseuraa, lastenhoitoapua, hierontaa tai teatterilipun.

Melkein yhtä ekologista on antaa luomuelintarvikkeita, jotka tulevat varmasti käytettyä ja joiden tuotanto edistää ympäristönsuojelua, tai vähintäänkin on vähemmän haitallista.

Labbyn puutarhan porukka on taas perinteiseen tyyliin diilaamassa yrttejä Vanhan joulumyyjäisissä 14.12.-23.12.

Vanhan myyjäiset ovat meille myynnin lisäksi merkittävä sosiaalinen tapahtuma. On paljon sellaisia ystäviä ja tuttavia, joita näen monena vuonna vain Vanhalla. Tuntuu siltä, että ständillämme on kokoajan joku tervehtimässä, halaamassa ja juttelemassa, vaikka ympärillä olisi mikä tungos ja markkinameininki.

Kaikkia tapaamisia odotellessa on mukava vääntää duunia vaikka päivät ovatkin väsyttävän harmaita.

2 kommenttia

Kategoria(t): human interest, luomu, ruokapolitiikka

Klovnit poseen.

Kolme katolilaisaktivistia on tuomittu 8-15 kuukauden vankeustuomioihin ja sakkoihin väkivallattomasta kansalaistottelemattomuudesta Pohjois Dakotassa Yhdysvalloissa.

Kolmikko, joista vanhin on 73 vuotias pappi ja nuorin 52 vuotias Catholic worker yhteisössä elävä entinen laivastoupseeri, murtautui klovniasuihin pukeutuneina Minuteman III mannertenvälisten ohjusten laukaisupaikalle keskellä Pohjois Dakotan viljavainioita. Osavaltioon on siroteltu 150 ohjussiiloa. Minuteman III on joukkotuhoase, jonka tuhovoima on 20 kertainen Hiroshiman pommiin nähdeen ja joka voidaan puolessa tunnissa toimittaa 10 000 kilometrin päähän noista maissipelloista.

Klovnit kaatoivat omaa vertaan siilon betonikannelle ja hakkasivat sitä odotellessaan pidätystään. Oikeudessa Isä Carl Kobat ihmetteli, miksi Pohjois Korean tai Iranin ydinaseohjelmat tuomitaan, mutta Yhdysvallat saa vapaasti varustautua  ydinsotaan.

Joskin Iranin osalta on merkkejä siitä, että mitään kovin pitkälle kehittynyttä ydinaseohjelmaa ei ehkä olekaan. Ainakin jos uskomme CIA:ta.  Seymour Hersh nimittäin kirjoittaa The New Yorkerissa, että tiedustelupalvelu ei ole lötänyt merkkejä radioaktiivisuudesta väitettyjen laitosten läheisyydessä.

Hallituksella on toki vastaus valmiina:  ”Valkoinen talo ei aio kunnioittaa sellaisen kirjoittajan työtä, joka on ilkeämielisesti häpäissyt sotilaitamme ja jonka artikkelit perustuvat jatkuvasti suoranaisiin valheellisuuksiin, joiden tarkoituksena on perustella hänen omia radikaaleja näkemyksiään. ” (STT 201106)

Kansalaisten asetarkastuksia  on toki harjoitettu muuallakin, mutta näiden katolilaispellejen saama tuomio kertoo Yhdysvaltain sotakoneiston hermostuneisuudesta ja herkkähipiäisyydestä.

Sen sijaan Irlannin Shannonin lentokentällä USA:n Irakiin matkanneiden sotakoneiden kimppuun veren ja vasaroiden kanssa hyökännyt viisikko, niin ikään katolilaispasifisteja, sai muutama kuukausi sitten vapauttavan tuomion Irlantilaiselta tuomioistuimelta.

Mutta kaikki klovnit eivät ole pasifisteja. CIRCA, Clandestine Insurgent Rebel Clown Army on militantin humoristinen protestiryhmä, joka haastaa kaikki ja kaiken. Liity sirkukseen!

1 kommentti

Kategoria(t): sota&rauha, ydinvoima

Kansalaistarkkailijoita tarvitaan!

Videolle päätynyt FPS vartijoiden tekemä pahoinpitely nosti pinnalle jokapäiväisen ongelman, joka toivottavasti vihdoinkin nousee yleiseen tietoisuuteen ja keskusteluun.

Yksityisten turvallisuuspalveluiden toimivalta ja suoranainen terrori erilaisissa kaupunkitiloissa, varsinkin kulkuvälineissä ja asemilla, alkaa riistäytyä käsistä.  Kun poliisin tehtäviä siirretään pikakoulutuksen  saaneille vartijoille ei liene yllätys, että voimakeinot korvaavat puuttuvat sosiaaliset taidot ja herkkyyden. En väitä, että niitä poliisillakaan aina olisi…

Kaikki vartijat eivät tosin ole välttämättä saanet sitä pikakoulutustakaan: ”Henkilö, joka ei ole saanut vartijan peruskoulutusta, voidaan kuitenkin hyväksyä vartijaksi määräajaksi, enintään neljäksi kuukaudeksi (väliaikainen vartija). Vartioimisliikkeellä saa olla palveluksessaan yksi väliaikainen vartija jokaista alkavaa kolmea vartijan peruskoulutuksen saanutta vartijaa kohti. (vartioimisliikeasetus)” 

Lokakuun 25. iltana seurasin Turvatiimin työskentelyä ensin kutosessa ja sen jälkeen Sörnäisten pysäkillä. Kaisaniemessä vaunuun astui yhteensä lähemmäs kymmenen univormuasuisen henkilön joukkio. Toiset olivat sinisissä, toiset vihreissä puvuissa. Lipuntarkastajien keskustellessa matkustajien kanssa ja kirjoittaessa tarkastusmaksulappuja vihreähaalariset asemoivat itsensä ovien lähelle

Takaovesta pyrki poistumaan lievässä humalatilassa oleva nelikymppinen mies. Hänen kimpussa oli hetkessä kolme, myöhemmin neljä vartijaa, pakottamassa käsiä selän taakse, kuristamassa kurkusta, painamassa seinää vasten ja solvaamassa.

Kun käsiraudoitettu matkustaja vietiin pois vaunusta Sörnäisissä päätin jäädä itsekin katsomaan minkälaista asiakaspalvelua turvatiimi tarjoaa. Mies joutui istumaan ratikkapysäkin kaidetta vasten, kylmällä kiveyksellä, kädet raudoissa selän takana, kahden tupakoivan vartijan painaessa häntä polvella molemmista olkapäistä yhteensä 43 minuuttia ennen kuin poliisit saapuivat paikalle.

Koko ajan miestä nälvittiin tyyliin: ”onko nyt kivaa” ja ”sporalla olisit jo perillä”.

Myös minä sain oman osani kun seurasin vartijoiden työskentelyä: ”kyllä nyt maailma taas parantuu tosi paljon.”

Ilmoittauduin lopulta paikalle saapuneille poliiseille todistajaksi, mutta eivätpä ole soitelleet.

Tapaus ei tietenkään ollut yhtä karkean väkivaltainen, mutta herättää kysymyksen siitä mikä on hyväksyttävää. Millaisin ottein voidaan käsitellä liputonta matkustajaa, joka yrittää poistua julkisesta kulkuneuvosta ottamatta vastaan tarkastusmaksulappua?

Viimeistään nyt pitäisi olla selvää, että vartijoiden toimet on otettava tarkempaan syyniin. Niin kauan kun poliisit eivät hoida hommaansa (”Vartioimisliiketoiminnan yleinen valvonta kuuluu sisäasiainministeriölle. Lääninhallitus ja poliisi valvovat vartioimisliikkeiden toimintaa virka-alueellaan.” -asetus), tarvitaan kansalaistarkkailijoita, jotka seuraavat vartijoiden toimia ja raportoivat ylilyönneistä.

”Poliisi antaa vartijaksi hyväksymälleen henkilölle vartijakortin, joka on voimassa määräajan, enintään viisi vuotta. Vartijan on pidettävä kortti työssä mukanaan ja esitettävä se vaadittaessa.” 

Voimmeko tulkita tuota niin, että kuka tahansa kansalaistarkkailija voi vaatia nähdä vartijakortin ja ottaa ylös vartijan tiedot?

Näin syntyy vähitellen rekisteri, jonka perusteella voidaan kysyä onko vartija asetuksen edellyttämällä tavalla henkilö, joka: ”tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi sekä on henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta tehtävään sopiva.”

Poliittisesti on kuitenkin vaadittava, että Helsingin Kaupunki arvioi uudestaan periaatteensa yksityisten turvallisuuspalveluiden käytöstä.

FPS:n kovanaamat eivät kuulu kaupungin kaduille, saati sitten kaupungin palkkalistoille.

Asianajaja, Vantaalainen vihreä ja ehdokaskolleega Hannu Kokko kirjoittaa vartijoista näin. Myös vasurien kaupunginvaltuutettu ja meitä Vihreitä innokkaasti kokoomusen sylikoiriksi haukkuva Paavo Arhinmäki kirjoittaa FPS:n terrorista. Paavo heittää Pekka Saurille haasteen, joka Pekan olisi kyllä syytä ottaa vakavasti. Ei sillä, etteikö vaatimus FPS:n palveluista luopumisesta olisi tullut monta kertaa myös ViNOlaisilta, joiden iloiseen joukkoon on liittynyt myös Saurin jälkikasvua.

32 kommenttia

Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', ihmisoikeudet

Enestam: Ymppäjärjestöt eivät tiedä mitä ilmastoneuvotteluissa käsitellään

Nairobissa viimeiset kaksi viikkoa jatkunut Kioton pöytäkirjan ja YK:n ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen osapuolitapaaminen on päättynyt.

Ympäristöministerimme Jan-Erik Enestam on optimistinen kommentoinnissaan. Hän iloitsee siitä, että kokouksessa päätettiin, että Kioton pöytäkirjan ensimmäisen, 2012 päättyvän sopimuskauden jälkeisistä päästövähennyssitoumuksista aletaan neuvotella ensi vuoden osapuolikokouksessa Balilla.

Jonkilainen sitoumushan sekin on, että tulevaisuudessa jatkositoumusten mahdollisesta tekemisestä tullaan neuvottelemaan.

Enestamin viesti ymppäjärjestöille on totutun tyly: ”Jos ympäristöjärjestöt olisivat mukana näissä neuvotteluissa ja tietäisivät mitä niissä todella käsitellään, niin heidän arvionsa olisivat varmasti toisenlaisia, Enestam sanoi. ” (STT)

Eivätkö ympäristöjärjestöt tiedä mitä neuvotteluissa käsitellään? Se ei ole kuva, jonka suomalaisten ympäristöjärjestöjen asiantuntevat energiavastaavat antavat. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton Tuuli Kaskisen blogimerkinnät Nairobista kertovat kyllä pyrkimyksestä osallistua neuvotteluihin niin täysillä kuin mahdollista.

Ei taida olla ymppäjärjestöjen vika jos ovet kaikkiin kabinetteihin eivät aukea, vai kuinka Herra Ministeri?

Ei tunnu järjestöjen puolelta kohtuuttoman epäreilulta kritiikiltä todeta, kuten Euroopan Maan ystävät tiedottessaan, että Nairobissa nähty etenavauhti on kuvottavaa kun ilmastonmuutos jo riepottelee planeettaamme ja  Sternin raportin  kuvaamalla tavalla uhkaa syöstä näille samoille ministeriherroille niin tärkeän BKT kehityksen ennennäkemättömään syöksykierteeseen.

Yksi edistysaskel oli päätös sopeutumisrahaston perustamisesta. Rahastosta tuetaan köyhempiä maita jotka kärsivät kohtuuttomasti ilmastonmuutoksen aiheuttamista haitoista.

Ongelma kuitenkin näyttäisi olevan, että rahasummat ovat melko vaatimattomia. Sopeutumisrahasto saa kerätä 2008-2012 vain 300 miljoonaa euroa. Maailmanpankin mukaan kaikista köyhimmät maat tarvitsisivat 100 kertaisen summan vuosittain selvitäkseen ilmastonmuutoksen tuhoista.

Nyt päättyneiden ilmastoneuvotteluiden isäntämaan Kenian pohjoisosissa on kärsitty kuivuudesta yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta. 2/3 alueen ihmisistä on menettänyt elantonsa 1o miljoonan naudan nääntyessä nälkään ja janoon.

Rikkaat maat ovat pääasiallisesti vastuussa ilmastonmuutoksesta. Siksi on oikeudenmukaista, että me sekä leikkaamme omia päästöjämme samalla kun köyhät maat kasvattavat omiaan, rahoitamme ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen lievitystä, siirrämme köyhempiin maihin ilmastoystävällistä teknologiaa ja myös otamme vastaan maahanmuuttajia alueilta, joiden ympäristö on muuttunut ilmastonmuutoksen takia asuinkelvottomaksi tai levottomaksi. Sen me olemme velkaa.

Mutta velka ei ole ainoastaan pohjois-etelä akselilla vaan myös sukupolvien välilä. Myös maailman nuoret saivat pariminuuttisensa Nairobin valokeiloissa ja viestivät maailman pönöttäville johtajille, että jos ette muuta niin ajatelkaa edes lapsianne ja lastenlapsianne, jotka saavat kärsiä viimevuosikymmenten virheistä.

Kuten Katri Sarlund totesi tänään puoluehallituksen kokouksessa, 70% prosenttia nyt elävistä ihmisistä elää vielä 2050. Tällä kertaa ei tarvitse välttämättä yrittää ajatella edes sinne seitsemän sukupolven päähän. Kun malttaisimme ajatella edes omaamme ja sitä seuraavaa.

Joillekin Nairobissa mentiin kuitenkin liiankin pitkälle. Yhdysvalloissa vaalit hävinneet ilmastodinosaurukset murahtelivat toivottavasti jo lähes viimeisiään Nairobin kokouksen aikana.

Senaatin ympäristövaliokunnan ultrakonservatiivi ilmastoskeptikko puhis James Inhofe kutsui Nairobin kokousta aivopesusessioksi.

Inhofen tilalle ymppävaliokunnan johtoon nousee onneksi aivan toisenhenkinen ihminen, ympäristöpoliitikkona tunnettu Kalifornialaissenaattori Barbara Boxer. Ehkä meillä on todella lupa odottaa muutoksia Yhdysvaltainkin ilmastopolitiikkaan.

Ilmastonmuutoksen torjunnalla on ollut kiire jo pitkään. Nairobissa kiirettä taas lisättiin rahtusen verran lisää.

Tässä vielä EU:n pääneuvottelijan Ministeri Enestamin neuvottelutaktiikan kiteytys: ”äänen korottaminen ja korkea profiili eivät tuo tuloksia ilmastoneuvotteluissa, joissa on mukana lähes 200 maata. ” (STT)

1 kommentti

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Ympäristöpolitiikka

ITÄ-UUDENMAAN VIHREÄT HÄMMÄSTELEVÄT MAAKUNTALIITON YDINVOIMAINTOILUA

Itä-Uudenmaan maakuntavaltuusto asettui äänin 23-4 ajamaan lisäydinvoimaa Itä-uudellemaalle. Valtuuston maanantaina hyväksymän maakuntaliiton 2007-2009 välisen toiminta- ja taloussuunnitelman mukaan yksi Itä-Uudenmaanliiton toiminnan painopisteistä on edunvalvonta suhteessa uuden ydinvoimalan rakentamisprosessiin.

Itä-Uudenmaan vihreät kummeksuvat maakuntaliiton innokkuutta valvoa etuaan prosessissa joka ei ole edes käynnissä. Kuudennesta ydinreaktorista puhuminen on täysin ennenaikaista politikointia varsinkin nyt kun Arevan Olkiluoto 3 projektin takkuilu ja epäselvyydet ovat yleisessä tiedossa. Itäuusmaalaiset eivät halua ranskalaista Arevaa maakuntaan louhimaan uraania, mutta maakuntaliitto toivottaisi sen tervetulleeksi rakentamaan reaktoria.

– Maakuntaliiton tehtävä ei ole linjata Suomen energiapolitiikkaa vaan toteuttaa sitä, sanoo Vihreitä Itä-Uudenmaanliiton hallituksessa edustava Outi Ugas.

-Kuudennesta reaktorista ei ole tehty hakemusta saati sitten päätöstä, sen sijaan uusiutuvien edistämisestä on. Miksi maakuntaliitto ei ydinvoimahaihattelun sijaan satsaa työllistävämpiin vaihtoehtoihin: bioenergiaan ja tuulivoimaan, Ugas ihmettelee.

– Loviisassa eletään siinä harhaluulossa, että ydinvoimalaprojekti toisi työpaikkoja. Olkiluoto 3 työmaalla ei kuitenkaan monikaan suomalainen ole työllistynyt, miksi tilanne olisi toinen Hästholmenilla, kysyy Loviisan seudun vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro.

– Ruotsin ydinvoimaloissa on viime kuukausina havaittu useita ongelmia ja vaaratilanteita, mutta mikä on maakuntaliittomme viesti? Älkää ajatelko ydinonnettomuutta Loviisassa, Länsipuro tuhahtaa.

Lisätietoja:Outi Ugas 040 4114541Janne Länsipuro 040 740 84 45 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Itä-Uusimaa, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka

Älä ajattele ydinonnettomuutta Loviisassa!

Asun parinkymmenen kilometrin päässä Loviisan Hästholmenilla sijaitsevasta kahdesta ydinreaktorista. Oloni on kuitenkin turvallinen koska tiedän, että Suomessa ydinvoima on huipputurvallista.

Toisin ovat asiat naapurimaassamme Ruotsissa, jossa tuntuu vähän väliä sattuvan ja tapahtuvan ydinreaktoreissa. Viimeksi viime yönä Ringhalsin ydinvoimalassa kuuden kilometrin päässä Göteborgista syttyi muuntajassa ”räjähdyksenomainen” tulipalo.

STT:n uutisen mukaan, ”muuntajasta kuului voimakas pamaus, joka kantautui kauas. Tulipalon ja pamauksen syy ei ollut vielä aamulla selvillä, mutta tutkimukset oli tarkoitus aloittaa mahdollisimman pian.”

Kiva kuulla, että tutkitaan! Tätä kirjoittaessa Ruotsin ydinvoimaviranomaisen SKI:n sivuilla kerrotaan vähemmän kuin STT:n jutussa.

Sen sijaan on kiinnostavaa lukea heidän näkemyksiä Forsmarkin heinäkuisen läheltäpiti-tilanteen vakavuudesta ja sen jälkeisestä soutamisesta ja huopaamisesta siitä, mitkä reaktorit missäkin voimalassa saavat olla käynnissä.

Siitä mitä Forsmarkissa tapahtui on ollut muutenkin liikkeellä kovin vastakkaisia näkemyksiä: World Nuclear Association:n blogin mukaan voimalan rakentamista johtaneen Lars Olov Höglundin puhe siitä, että reaktoriytimen sulaminen olisi ollut lähellä, on silkkaa hölypölyä.

Joka tapauksessa merkittävä osa Ruotsin ydinvoimakapasiteetista oli turvallisuussyistä pois pelistä useita kuukausia.

Loviisassa ei moisista kummemmin murehdita vaan ydinvoima nähdään ainoana turvallisena ja luotettavana energian lähteenä. Loviisan sanomat iloitsi viime perjantain pääkirjoituksessaan Maailman energia järjestön IEA:n ydinvoimamyönteisestä raportista.

Valitettavasti järjestön avoimuusperiaatteen mukaisesti itse raportti PDF tiedostona maksaa 120 euroa, joten sisältöä en ole nähnyt, epäilen onko pääkirjoitustoimittajakaan.

Keskeinen viesti kuitenkin on se, jolla ydinvoimalobby nyt ratsastaa: ilmastonmuutos voidaan pysäyttää vain ydinvoiman avulla.

Tämä on mieletön näkemys: ydinvoima vastaa vain muutaman prosentin osuudesta maailman energiantuotannosta. Sadan uuden reaktorin, tai World nuclear associationin haluaman 200-400 uuden reaktorin rakentaminen vähentäisi toki fossiilisten polttoaineiden osuutta jonkun verran, muttei vielä riittäsi pysäyttämään ilmastonmuutosta.

Sen sijaan se veisi pohjan energiansäästötoimilta ja uusiutuvien energialähteiden kilpalukyvyn kehittymiseltä, joilla ilmastonmuutosta oikeasti voitaisiin torjua, kun näennäsisesti halpaa sähköä vielä jonkun aikaa riittäisi. Taloudellisesti kannattavasti käyttöön saatavat uraanivarat kylläkin ehtyisivät hyvinkin pian, niiden on arvioitu riittävän maailman nykyisten reilun 4oo reaktorin käyttöön korkeintaan noin 60 vuodeksi.

Ydinvoimalaonnettomuuden uhan lisäksi jokainen uusi reaktori lisää ydinasemateriaalin leviämisen riskiä. Erityisesti jos uraanin loppuessa siirrytään hyötöreaktoreihin jotka tuottavat valmista ydinasemateriaalia plutoniumia.

Sekään ei Loviisassa huoleta. Ainoat huolet ovat, että eduskuntavaaleissa voimasuhteet kääntyvät eikä kuudennelle voimalalle heru lupaa. Ja vaikka heruisi sitä ei silti tasapuolisuuden nimissä rakennettaisikaan Loviisaan vaan synergiaetujen takia Olkiluotoon jonne nyt nousee Ranskalaisten veronmaksajien lahjana meille Olkiluoto 3.

Ensisijainen pyrkimys on kuitenkin toteuttaa tuo ensimmäinen pelko: saada eduskunnassa voimasuhteet kääntymään ydinvoiman vastaisiksi. Ehkä uutiset länsinaapuristamme saavat kuitenkin jotkut epäilevälle kannalle?

3 kommenttia

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, ydinvoima

Mikä meininki Nairobissa?

Siltä varalta, että joku toivoi demokraattien kongressivaalivoiton merkitsevän instant muutosta Yhdysvaltain ilmastopolitiikkaan, tiedotusvälineet uutisoivat, että USA ei ole liittymässä Kioton sopimukseen.

Sinänsä itse uskaltaisin toivoa, että nimenomaan ilmastopolitiikkaan demarit voisivat vaikuttaa. Nopeaan sodan loppumiseen en oikein usko.

Mutta mitkä ovat fiilikset Nairobissa ja miten Suomen virallinen delegaatio siellä käyttäytyy nyt kun puheenjohtajamaana meidän pitäisi olla linjassa EU:n tavoitteellisen ilmastopolitiikan kanssa, ei sen jarrumiehiä kuten tähän asti?

Tilannetta on mahdollista seurata ainakin Greenpeacen energiavastaavan Kaisa Kososen Nairobi-blogista ja Luonnonsuojeluliiton ilmastopolitiikkaa blogista johon Nairobista kommentoi Tuuli Kaskinen.

Mutta ilmeisesti Nairobissa tapahtuu muutakin. Nairobissa UNEPilla työskentelevä ex-puolisoni sanoi mailissa, että siellä on puhjennut vakavia kuolemiinkin johtaneita ilmeisesti heimopoliittisia mellakoita kaupungin slummikortteleissa.

Toivottavasti kaupungissa vierailevat aktivistit ehtivät ottaa selvää mitä kaikkea maassa tapahtuu.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos

Ratkaisevatko äänestyskoneet kongressivaalit?

Vaalitiistai on käynnissä Yhdysvalloissa ja voidaan olla kohtalaisen varmoja, että jo heti huomenna viritellään oikeusjuttuja ja tarkistuslaskentoja.

Siellä missä tarkistuslaskennat ovat mahdollisia:  Yhdysvaltain tilastotieteilijöiden yhdistys on huomauttanut avoimessa kirjeessään, että ilman paperitositetta on  paikkaansapitävän tarkistuslaskennan suorittaminen mahdotonta. Joissain osavaltiossa on käytössä sähköisiä äänestyslaitteita, joista ei jää mitään paperitositetta.

Sähköiset äänestyslaitteet on myös todettu semi-osaavalle nörtille verrattain helposti hakkeroitaviksi.

Toki vaaleissa on muutakin kummallista kuin sähköiset äänestyslaitteet (eivätkä ne kuuluisat reikäkortitkaan niin huippuja olleet).  Suurin vedätys liittynee ihmisten poistamiseen äänestäjärekistereistä. Ohiossa 5oo 000 äänestäjää demokraattienemmstöisissä kunnissa on hävinnyt rekistereistä. Eikä ole edes eka kerta.

Näyttäsi siltä, että mielenkiintoista seurattavaa tänä yönä voi olla tämä foorumi, jossa kansalaiset jakavat äänestys kokemuksiaan tyyliin, ”äänestyspaikalla ei ollut kynää… Sanoivat, että se pitää tuoda itse.”

Itse aion tosin kyllä nukkua aivan levollisesti ja tsekata tilannetta aamulla.

Uskon ja toivon, että demokraatit voittavat, mutta valitettavasti en ole aivan varma mitä se muuttaa.

2 kommenttia

Kategoria(t): ihmisoikeudet

Rajamäki meets Chertoff

Sisäministeri Rajamäen ja oikeusministeri Luhtasen tavatessa USA:n kansallisen turvallisuuden ministeriä Michael Chertoffia ”Rajamäki esitti Europolin ja Yhdysvaltain viranomaisten yhteistyön tiivistämistä. Hän uskoo, että näin saataisiin EU:n käyttöön analysoitua ja luotettavaa tiedustelutietoa. Säännölliset kokoukset Europolin ja Yhdysvaltain kesken ovat tärkeitä jatkossakin.” (STT 061106)

Muistuu mieliin yksi mielenosoitus Helsingissä pari kuukautta sitten. Muistaakseni Thomas Wallgren esitti huolensa siitä, että poliisin keräämät henkilötiedot mielenosoittajista ja tilannetta seuranneista  voivat päätyä ulkomaisten tiedustelupalveluiden haltuun.

Leena Luhtanen sanoi vastauksessaan kansanedustaja Rosa Meriläisen kirjalliseen kysymykseen, että ”Tietosuojavaltuutettu on myös pyytänyt sisäasiainministeriötä lausumaan käsityksensä siitä, onko teknisellä valvonnalla tai teknisellä tarkkailulla kerättyjen tietojen tallennukseen liittyvä lainsäädäntö riittävän selkeä.”

Sisäministeriön vastaus olisi kiva kuulla ennen kuin Rajamäki hehkuttaa enempää yhteistyötä tyyppien kanssa joiden tapoihin kuuluu lennättää epäilemiään ihmisiä salaisiin vankiloihin kidutettavaksi.

3 kommenttia

Kategoria(t): ihmisoikeudet

Syökää kalaa?

Yksi viime viikon loppupuolen jymyuutisista oli maailman kalakantojen hätätilan vakavuus. Kanadalaisen Boris Worm:n johtama tutkijaryhmä varoitti, että maailman kala- ja äyriäiskannat saattavat kuolla sukupuuttoon reilussa 40 vuodessa.

Ylikalastuksen ja merien saastumisen ongelma on ollut tiedossa pitkään. Mm. Greenpeace ja World watch ovat pitäneet asiaa esillä. Toimet ovat kuitenkin jääneet vähiin. Yhä valtavammat kalastusalukset troolaavat merenpohjia kansainvälisillä vesillä.

Mitä tekee rannikkokalastaja Senegalissa kun jättitroolarit imuroivat meren tyhjäksi kaloista? Pakkaa perheensä ja naapurinsa veneeseen ja lähtee epätoivoiselle matkalle kohti EU:n vankileiriä Kanarian saarilla?

Kala on elinehto lukemattomille miljoonille ihmisille köyhissä maissa. On luotava kansainvälinen lainsäädäntö, jolla ylikalastus saadaan loppumaan.

Kun tutkimukset kertovat kalan loppuvan lähivuosikymmeninä luulisi reaktion oleva jotain muuta kuin Hesarissa haastatellun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Eero Aron toteamus, että ’’Kalaa riittää. En kyllä veisi verkkoja vintille.”

Tähänkin varmasti vaikuttavat ne Suomen kuuluisat erityisolosuhteet?

Ylikalastuksen lisäksi kala- ja äyriäiskantojen turmioksi on koitumassa meriekosysteemien monimuotoisuuden romahtaminen. Tästä löytyy dramaattisia esimerkkejä aivan rannikkojemme läheisyydestä: Itämeren pohjassa on laajoja aavikoituneita alueita, joissa ei ole enään mitään elämää.

Syy merenalaisten aavikoiden syntyyn ovat levämassat, jotka kuollessaan peittävät merenpohjan ja kuluttavat maatuessaan kaiken hapen. Levien valtava määrä johtuu maataloudesta ja ihmisyhdyskuntien viemäreistä peräisin olevista ravinteista. Suomen maatalouden ravinnepäästöt Itämereen ovat asukasta kohden suuremmat kuin millään muulla Itämeren ympärysvalloista. Hehtaaria kohden tehokkaimmin saastuttaa Tanska. Maana Puola on suurin kuormittaja.

Ruotsalaisvetoinen BERAS tutkimushanke raportoi alkuvuodesta, että Itämeren ravinnekuormitus voidaan puolittaa jos merta ympäröivissä maissa siirrytään ravinteita kierrättävään maatalouteen: tilojen eläinmäärä sidotaan tilakokoon ja rehu tuotetaan pääsääntöisesti omalla tilalla. Jos taas mitään ei tehdä ja Puolan maatalous muuttuu yhtä tehokkaaksi kuin meidän, nousevat päästöt 150%.

Sen sijaan, että hallitus Suomen erityisolosuhteisiin vedoten keskittyy vedättämään EU:lta lisää sosiaaliturvaa viljelijöille, voisi se nostaa ympäristönsuojelun maatalouspolitiikan keskiöön. Myös EU olisi varmasti kiinnostuneempi Suomen erityisolosuhteista jos niiden huomioimisesta hyötyisivät muutkin kuin yksittäiset viljelijät. Tässä tapauksessa myös kalat ja niiden syöjät.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan on parannettava ympäristötukien vaikuttavuutta . Suomella olisi puheenjohtajakaudellaan ollut hyvä tilaisuus ajaa Itämeren suojelua osana pohjoista ulottuvuutta. Europarlamentaarikoiden Baltic intergroupin, jossa suomalaismepeistä ovat Hassi, Stubb ja Lax, ehdottamassa Itämeristrategiassa (pdf) oikean suuntaisia ehdotuksia, joita Suomi olisi voinut edistää.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ympäristöpolitiikka

Sandinista!

Uutisraportit kertovat, että Nicaraguassa Sandinistien kansallisen vapautuksen rintama (FSLN) saattaa hyvinkin olla tämän päiväisissä vaaleissa palaamassa valtaan 16 vuoden tauon jälkeen.

Todettakoon heti kärkeen, että kaikki mitä Sandinistit tekevät ei automaattisesti ole hyvää. Esimerkiksi toissa viikolla parlamentissa FSLN:n tuella tehty päätös kieltää kaikki abortit 8 vuoden (!) vankeusrangaistuksen uhalla ei tue kuvaa edistyksellisestä vallankumouspuolueesta.

Kuitenkin tulen iloitsemaan jos voitto tulee. Olessani 18 vuotiaana nuorukaisena vapaaehtoisprikaatilaisena Matagalpalaisella osuuskuntamuotoisella kahvitilalla, olivat vuoden 1990 tapahtumat tuoreessa muistissa ja monien mielet maassa. Vuonna 1990 Violetta Chamorro ja hänen UNO koalitionsa kukisti Sandinistit USA:n tuella, Bush vanhempi lupasi rahaa jos UNO voittaa ja lisää sotaa jos Frente voittaa.

Kun nyt lukee USA:n edustajien retoriikkaa tulee vahva de ja vu tunnelma: Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasianvaliokunnan läntisen pallonpuoliskon asioista vastaavan komitean puhis Dan Burton varoitti Nicaragualaisia, että Sandinistien voitto voisi johtaa 175 miljoonan dollarin avun mentykseen.

Hänen kolleegansa, saman valiokunnan tarkastuslautakunnan puhis Dana Rohrabacher kirjoitti kansallisen turvallisuuden ministerille Michael Chertoffille esittäen että jos FSLN voittaa tulisi USA:ssa asuvien Nicaragualaisten rahalähetykset kotiin estää. Näiden rahalähetysten määrä vastaa 16.9%:a Nicaraguan BKTstä.
Burton sanoi, että: “During the 1980s, under the government of Daniel Ortega, …It was a very difficult time because thousands of Nicaraguans lost their lives…it´s important that the people know what can happen if the government returns to the kind of government there was in the 1980s.”

Onko tuo uhkailua vai uhkailua?

Kaikki tietävät, että USA rahoitti ja koulutti raakalaismaisten Contrien sotaa Nicaragualaista yhteiskuntaa vastaan koko 1980 luvun ajan. Monet varmasti muistavat, että Kansainvälinen tuomioistuin tuomitsi USA:n maksamaan Nicaragualle korvauksia terroriteoista (josta USA tietysti kieltäytyi).

Mutta kuinka moni on nähnyt CIA:n sabotaasi oppaan jossa tavallisia Nicaragualaisia kehoitetaan aiheuttamaan sekasortoa tukkimalla wc pönttöjä ja polttamalla poliisiasemia? Käykääpä katsomassa!

Toivottavasti pelottelu ei nyt pure ja Sandinistit saavat tilaisuuden osoittaa, että heillä on näkemys siitä miten rutiköyhä maa vihdoinkin voidaan nostaa ahdingosta. Mikäli näin käy lienevät Suomi-Nicaragua seuran 25 vuotisbileet 17.11. Gloriassa sitäkin riemukkaammat.

1 kommentti

Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus

Kuka murhasi lumiukon?

Ilmastomarssi onnistui hyvin. Toki porukkaa olisi voinut olla enemmänkin, mutta kulkue oli kuitenkin kohtalaisen äänekäs. Laitan kuvia myöhemmin.

Teimme eilen puoluehallituksessa kannanoton jossa vaaditaan Suomelta aloitteellisuutta ensi viikolla alkavissa ilmastoneuvotteluissa Nairobissa.

Harmillista kuitenkin, että STT:n uutisessa meidän kannari ja ilmastomarssin tiedote oli niputettu yhteen niin, että Tarja Cronbergin sitaatit olivat ainoat marssin tiedotuksen yhteydessä. Toivottavasti marssin järjestäjät eivät tymppäänny meihin liikaa.

Senaatintorilla puheet olivat kiitettävän napakoita eikä niitä ollut liikaa. Demarien ymppäsiiven, Villiruusu ry:n puhis Juha Beurling puhui hyvin. Pisti vaan miettimään miten hän viihtyy savupiippupuolueessa? Kerääkö hän hyvillä mielipiteillään ääniä täysin päinvastaista politiikkaa ajaville ehdokkaille.

Beurling kirjoitti tänään vierailustaan Olkiluodon ydinvoimalaan, osana nuorille ehdokkaille suunnattua teollisuuden lobbauskurssia, johon itse en ole valitettavasti ehtinyt osallistua:

Kun ydinvoimalan tiedotuspäällikkö kertoi meille, kuinka valtavan paljon erilaisia turvatoimia he tekevät ja varautuvat kaikkeen, mielessäni vaan pyöri koko ajan kysymys, miksi ihmeessä olemme tuohon kaikkeen ryhtyneet. Meillä olisi nimittäin niin monta muuta hyvää, halpaa ja HUOMATTAVASTI turvallisempaa energiantuntovaihtoehtoa. En osannut muuta kuin vastata itselleni, että todellinen syy lienee, että valtaisia määriä energiaa tarvitsevat voimayhtiöt ovat niin konservatiivisiä omassa ajattelussaann, ettei todellisuudessa usko muuhun kuin heidän mielestään tuttuun ydinvoimaan. ”

Valitettavasti noita samoja konservatiiveja on pilvin tosi pimein Beurlingin omassa puolueessa.

Pari päivää sitten olin SAK:n järjestämässä paneelissa Porvoossa, jonka aluksi varapuheenjohtaja Matti Tukiainen esitteli kyseisen demarilinnakkeen vaaliohjelmaa. Siinä lisäydinvoimaan, ja myös uuteen vesivoimaan, suhtauduttiin, yllätys yllätys, hyvin positiivisesti. Lisäksi SAK halusi, että Suomessa ”hyödynnetään kaivostoiminnan näköalat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla”.

Ainakin Itä-Uusmaalainen kansalaisliike uraaniton.org ja Porvoon työväenyhdistys tuntuvat olevan jokseenkin eri mieltä siitä mitä tuo voisi tarkoittaa.

Senaatintorin tilaisuuden päättänyt Tulikansan vaikuttava show huipentui lumiukon polttomurhaan. Tulikansa, joka on pariin otteeseen esiintynyt myös meidän Sahalla soi! tapahtumassa Isnäsissä, on kehittynyt massiiviseksi spektaakkeliksi. Tyypit olivat hiljattain myös kiertueella Marokossa. Tunnelma tuliesityksessä illan pimetessä jonkun basaarialueen nurkilla arabisoundeissa olisi aika siisti kokea.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ilmastonmuutos

KAIKKI ILMASTOMARSSILLE 4.11.!

Nairobissa käydään seuraavan viikon aikana kansainvälisiä ilmastoneuvoteluja, joissa tulisi päättää suuntaviivoista joiden pohjalta Kioton sopimusta jatketaan. Kansalaisjärjestöt ympäri maailman vaativat lauantaina järjestettävänä toimintapäivänä hallituksilta sitoutumista päästövähennyksiin.

Viime vuoden tapaan järjestetään Suomessakin toimintaa useilla paikkakunnilla. Helsingissä marssin jälkeen lisäbonuksena ystävieni tulikansan valovoimainen show. Tulkaa kaikki!

Ilmastomarssi sivuilta löytyy myös kuvagalleria viime vuoden marsseilta. Toivottavasti meitä on huomenna vieläkin enemmän!
TOINEN KANSAINVÄLINEN ILMASTOPÄIVÄ 4.11.2006

Tule ilmastomarssille vaatimaan tekoja ilmastoneuvotteluihin
yli 60 järjestön kanssa!

Montrealin kokous oli menestys – jarrutetaanko vai edistytäänkö Nairobissa?

MITÄ, MISSÄ, MILLOIN?

Ilmastomarssi toisena kansainvälisenä ilmastopäivänä
klo 17 (Helsinki, Rautatientori) [Esiintymässä Tulikansa]
klo 17 (Tampere, Rautatieasema) [Esiintymässä Flamma]
klo 14 (Jyväskylä, Arenaukio, Kolmikulma)
klo 14 (Turku, Vanha suurtori)
klo 14 (Oulu, Torin ranta)
klo 13 (Kuopio, Puistokartanon piha, Puistokatu 20)

Marssimme ilmastotavoitteiden puolesta kaduilla ja pidämme ääntä
erityisesti herätyskellojen ja esim. kännyköiden herätysten avulla. Tuo
ääntä paikalle! Kutsu on avoin kaikille ihmisille ja organisaatioille.

MIKSI?

Kansainvälistä ilmastopäivää vietetään toista kertaa, nyt Nairobissa
käytävien ilmastoneuvottelujen aikaan 4.11.2006. Viime vuoden
toimintapäivän malliin järjestetään tänäkin vuonna ympäri maailman
katseita kerääviä tempauksia, joilla vaaditaan ripeää, tehokasta ja
oikeudenmukaista toimintaa ilmaston suojelemiseksi.

MITÄ MUKAAN?

Jos voit, OTA MUKAASI herätyskello, kännykkä, jossa on herätys, tai muu
äänilähde, esim. pilli tai vastaava. Myös esimerkiksi myrskylyhdyt ovat
tervetulleita valonlähteitä! Tuo mielellään ilmastoaiheinen banderolli
tai kyltti, muiden mukana olevien arvoja kunnioittaen ja vetoomukseen
keskittyen – nyt tarvitaan yhteistyötä. Tärkeintä on kuitenkin, että
tulet itse paikalle!

KUTSU KAVERISIKIN

Mallitekstiviesti:
”Hei, tule kanssani marssimaan ilmaston puolesta ja katsomaan
Tulikansaa! Nähdään la 4.11. klo 17 Rautatientorilla. Ota herätyskello
mukaan jos löytyy!”
(Korvaa aika, paikka ja mahd. esiintyjä paikkakuntakohtaisilla tiedoilla
yltä.)

VETOOMUS

Kansainvälinen vetoomus: ”Me allekirjoittaneet kampanjat, järjestöt ja
aktivistit ympäri maailman vaadimme, että Nairobiin kokoontuneet maailman
hallitukset vahvistavat ja laajentavat Kioton sopimusta. Vuodesta 2012 lähtien
sopimuksen tulee vähentää kasvihuonekaasupäästöjä erittäin merkittävästi,
tehokkaasti ja sitovasti. Kehotamme kaikkia maailman maita allekirjoittamaan
sopimuksen ja leikkaamaan kansallisia päästöjään. Ihmiskunnan ja elämän
tulevaisuus riippuu siitä, mitä nyt teemme.”

Vaatimus Suomessa: ”Suomen tulee toimia ilmastonmuutoksen torjumisessa
edelläkävijänä, ei jarrumiehenä. Päästöjä tulee vähentää vuoteen 2020 mennessä
30 %, ja energiansäästön sekä uusiutuvan energian tulee olla keskeisiä keinoja
vähennysten tekemiseksi.”

KETKÄ?

Marssin vaatimusta tukevat: http://www.ilmastomarssi.org/jarjestot.php

Kansainvälisesti mukana olevat tahot löytyvät:
http://www.globalclimatecampaign.org

Koollekutsujana Tulevaisuuden Voima http://www.tulevaisuudenvoima.org

LISÄTIETOJA

http://www.ilmastomarssi.org
Meri Pukarinen, <ilmastomarssi@tulevaisuudenvoima.org> 050 329 3479

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ilmastonmuutos

Tervetuloa kampanjablogiini!

f1000021.JPGf1000014.JPGf1000012.JPG
Olen Janne Länsipuro, 32-vuotias luomuyrittäjä; viljelijä ja kokki.

Poliittisena henkilönä olen Vihreiden varapuheenjohtaja ja kunnanvaltuutettu Pernajasta. Olen ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä.

Olen ehdolla eduskuntaan, koska Suomi ja maailma tarvitsevat muutosta.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja globaali oikeudenmukaisuus ovat poliittisia valintoja. Ei ole samantekevää, ketkä kaksisataa edustajaa eduskunnassa seuraavalla kaudella istuvat. On aika laittaa itsetyytyväiset vanhat pönöttäjät vaihtoon ja valita tilalle porukkaa, jonka käsitykset maailmasta eivät ole kivettyneet johonkin menneeseen aikaan, jota hallitsivat isot savupiiput ja isot koneet.

Ihmisten ja luonnon hyvinvointi eivät ole ristiriitaisia päämääriä. Jos tyydymme rikastumaan vain hiukan hitaammin, voimme estää katastrofaalisen ilmastonmuutoksen ja turvata kaikkien maailman ihmisten oikeuden perustarpeisiin; puhtaaseen veteen, riittävään ruokaan ja turvalliseen elämään, ylittämättä luonnon kantokykyä.

Jos taas emme toimi nyt, käy se hyvin kalliiksi myös taloudellisesti: Maailmanpankin pääekonomisti Sir Nicholas Stern toteaa tuoreessa Britannian hallitukselle tehdyssä raportissa, että ”business as usual” ilmastoksenmuutoksen edessä voi johtaa syvään taloudelliseen lamaan, maailman talouden pienenemiseen 20%lla.

f1000013.JPGf1000019.JPGf1000015.JPG

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen toiminut käytännöllisellä tasolla ekologisen elämäntavan edistämiseksi, tarjoten ihmisille kulutusvaihtoehtoja, joilla tukea luontoa kunnioittavaa yritystoimintaa suomalaisella maaseudulla. Yhteistyö Labbyn biodynaamisella tilalla toimivien ihmisten ja yritysten välillä on tarjonnut näkymän eettisen yritystoiminnan mahdollisuuksista, sekä niistä haasteista joita se yksilölle asettaa, niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.

Jo nuoresta olen ollut hyvin poliittinen ihminen, vuoden 2000 kunnallisvaaleista lähtien myös puoluepoliittinen sellainen. Olen toiminut paikallistasolla Loviisan seudun vihreissä, Vihreän liiton puoluevaltuuskunnassa ja reilun vuoden puolueen varapuheenjohtajana.

Kaikessa poliittisessa toiminnassani on johtoajatuksena ollut turvallisen lapsuuden, inspiroivan nuoruuden, mielekkään työn ja kunniallisen vanhuuden takaaminen kaikille maailman ihmisille harmoniassa luomakunnan elinvoimaisen monimuotoisuuden kanssa.

Yksilövalinnat kaupassa tai sähkösopimusta tehdessä ovat tärkeitä, mutta rakenteita muuttamalla oikeiden valintojen tekeminen muuttuu helpommaksi, halvemmaksi ja hauskemmaksi. Rakenteiden muuttaminen edellyttää poliittista toimintaa.

Ennen puoluepolitiikkaan tuloani ajattelin, että ainoa todellinen tapa muuttaa luontoa ja ihmistä riistäviä rakenteita on vallankumous, että kaikki edustuksellinen demokratia ja puoluepolitiikka erityisesti ovat itsessään korruptoituneita.

On totta, että äänestämällä ei voi lyhyellä aikavälillä kaataa kapitalismia, lopettaa sotia, sulkea kaikkia ydinvoimaloita tai lopettaa ihmisryhmien välisiä jännitteitä. Mutta ei siihen pysty mikään mukaan yksittäinen teko.

Ajatus kaiken muuttavasta vallankumouksesta, anarkistien – joihin itsenikin vielä vuosikymmen sitten luin- ajamasta globaalista yleislakosta, on tässä ajassa niin kaukaa haettu ja maailman ekologinen ja sosiaalinen tilanne sen verran vakava, että aikaa odottaa ei ole. Lisäksi hyvistä tarkoitusperistään ja korkeista ideaaleistaan huolimatta vallankumoukselliset usein jumittuvat sotilaallisiin struktuureihin, joita he uskovat taistelun edellyttävän. Niissä tapauksissa joissa vallankumoukselliset ovat päässeet rakentamaan yhteiskuntajärjestystä on se valitettavan usein muotoutunut militaristiseksi ja hierarkiseksi.

Edustuksellinen demokratia ei ole täydellistä. Päätöksenteon osallistavuutta on lisättävä mm. kansanäänestysten ja kansalaisaloitteiden kautta. Päätöksiä, joita voi tehdä lähellä, ei ehdoin tahdoin tarvitse viedä kauas ja kansalaisuus tulee ulottaa kaikille Euroopassa asuville.

Vihreät kunnanvaltuustoissa, Suomen kansanedustuslaitoksessa, europarlamentissa ja ympäri maailman luovat muutosta sisältä päin. Rauhanomaisesti ja kestävällä tavalla. Toimittuani tässä liikkeessä vapaaehtoisena joitain vuosia olen nyt valmis tekemään vihreää politiikkaa kokopäiväisesti.

Tervetuloa messiin.

Lehmät

8 kommenttia

Kategoria(t): Yleinen